Kevättalven odotettu aurinko

Tällä viikolla se viimein saapui. 

Kevättalven odotettu aurinko.

Usean kuukauden ajan harmaana roikkunut taivas 

on yhtäkkiä valoa ja taivaan sinisyyttä täynnä.

Pakkaslumi narskuu askelten alla, 

kuura kimmeltää hopeisena puiden oksilla, 

pellot ja järvenselät ovat pukeutuneet kauneimpiin timanttipukuihinsa 

ja pikkulinnut livertelevät keväisiä sointujaan taukoamatta. 

Ilmassa on vahva lataus kevättä - päivä on pidentynyt 

ja valon määrä sen myötä jo paljonkin lisääntynyt. 

Mielessäni alkaa soida laulunsanat:

"..nyt jo taittuu talven valta, ilma alkaa lämmetä.."

Useana aamuna olen käynyt kävelemässä läheisen järven jäällä.

Yrittänyt samalla ammentaa aurinkoenergiaa kehon jokaisen solun täyteen, 

sillä sitä minun mieleni ja sieluni ovat janonneet koko pitkän, 

pimeän talven.

Välillä olen istahtanut rantalepikön juurelle katselemaan pilvetöntä taivasta 

ja pikkulintujen riemukasta liitoa sen sineä vasten. 

Olen kahlannut läpi kaislikoiden,
kiivennyt kallioille tähyilemään horisonttia 

ja kulkenut läpi hiljaisuutta ja rauhaa huokuvan metsän, 

jättäen jälkeeni lumienkeleitä.

Pakkaskeleistä huolimatta olen tuntenut ihollani kevättalven auringon lämmön. 

Olen tuntenut kuinka se etsiytyy lähelle, kuinka sen lämpö saavuttaa sisimpäni 

ja miten hyvä siinä sen lämpimässä syleilyssä on olla. 

Kuin ystävän vierellä.

Tänä talvena olen ollut jaksavampi kuin monena talvena aiemmin. 

Ehkä olen noussut porrastasanteelle, jossa on enemmän tilaa hengittää, 

on aikaa ja voimavaroja pysähtyä ja katsella, 

on aikaa haaveille, 

on aikaa itselle.

Parvi pikkulintuja lennähtää alas rantakoivikosta.

Jäävät jonkin matkan päähän päät kenossa katselemaan aikeitani. 

Arkaillen, arvioiden hypähtävät sitten lähemmäksi. 

Aavistavat ehkä, että minulla saattaisi olla jotain heillekin. 

Murran eväsleivän syrjästä palasen ja puserran sen nyrkissäni pieniksi murusiksi. 

Nakkaan muruset kauemmaksi jäälle. Linnut hypähtävät perään. 

Kilvan etsivät kimmeltävältä hangelta muruja pienten ruumiidensa ravinnoksi. 

Katselen niiden touhuja kuin katselin jonkin aikaa sitten kotipihallanikin

ja jotain lämmintä läikähtää sydänalassani. 

Me olemme tainneet ystävystyä. 

💙

Siihen me jäämme, 

minä ja linnut, 

kevättalven auringon alle.

Viikonloppu kolkuttelee jo ovella. 

Täällä meillä talviloma on alkamassa.

Lomailoa kaikille teille, joilla sellainen pian on 

ja viikonlopun levollisuutta kaikille muille!

-Kaaru-

Pieni tilkkupeitto ja myssy

Tämänkertaisiin ompeluksiin hyödynsin tilkkulaatikon sisältöä, 

jonne oli kuukausien kuluessa kerääntynyt kaikensävyisiä ja -kuvioisia trikookangastilkkuja.

Päätin kokeilla koota niistä tilkkupeiton, jollainen on ollut ajatuksissa jo kauan,

mutta jonka toteuttaminen on vaatinut inspiraation syttymisen.

Ajattelin ensin tehdä ison tilkkupeiton, sellaisen keväisen, 

jonka alle voisi käpertyä päivänokosille ryhtyessä. 

Muutin kuitenkin suunnitelmaa, sillä halusin ensin kokeilla, 

miten onnistun tällaisessa ompelutyössä.

Tilkkupeittoja olen toki ommellut aiemminkin, 

mutta vain puuvillaisina versioina.

Trikoo on kankaana eri tavalla joustavaa, 

joten tulin miettineeksi, onnistunko saamaan peiton reunoista tasaiset.

Niinpä ompelin pienen tilkkupeiton, jonka kooksi tuli lopulta 50x65cm.

Eikä sen ompeleminen osoittautunut sen vaikeammaksi kuin puuvillaisen peitonkaan.

Hyvin luistivat kangastilkut saumurin paininjalan alla ja 

nivoutuivat kaistale kerrallaan kokonaiseksi peitoksi. 

Taustakankaaksi valikoitui pehmeääkin pehmeämpi luonnonvalkoinen fleecekangas,

joka on varmasti ihanteellisin materiaali pienen lapsen herkkää ihoa vasten.

Lopputulokseen olen yllättävän tyytyväinen, 

vaikka usein kriittisyys omia ompeluksia kohtaan meinaa nostaakin päätään. ;)

Suloisista, vanhan roosan värisistä kangastilkuista riitti tarpeet vielä pieneen myssyynkin,

jollaisen kaavoittaminen ja ompeleminen on ollut myöskin ajatuksissa 

jo siitä lähtien, kun keskimmäinen tyttäremme syntyi.

Nyt sain sellaisenkin viimein kaavoitettua ja ommeltua, 

ja ihanhan siitä tuli sellainen kuin sen ajatuksissani näin.

Olisipa aika ihanaa, jos olisi itsellä tuolle pienelle myssylle ja peitolle käyttöä.

Niin pientä käyttäjää meillä ei kuitenkaan ole, joten viikkasin peiton ja myssyn vauvalahjalaatikkoon odottelemaan aikaa,

jolloin voin antaa ne lahjaksi jollekin tuoreelle pienokaiselle.

💛

~~~~~  ~~~~~  ~~~~~

Pakkanen on narahdellut nurkissa viime päivinä ja tuonut mukanaan kuulaat,

auringonvalon täyttämät kevättalven päivät.

Useana päivänä olen käynyt kävelemässä järven jäällä

ja valokuvannut talvista kauneutta muistoiksi itselle ja tuleville sukupolville.

Talvinen luonto on nyt kauneimmillaan,

nauttikaamme näistä keleistä!

Mukavia pakkaspäivien tunnelmia Sinulle!

-Kaaru-

Sydämelliset laskiaispullat

Tänä vuonna laskiainen ja ystävänpäivä 

sattuvat kalenterissa peräkkäisiksi päiviksi.

Näiden päivien teemoja yhdistääkseni leivoin 

sydämellisiä laskiaispullia.

Minulla on tapana leipoa pullat äitini perinteisen pullataikinaohjeen mukaan. 

Samalla tulen siirtäneeksi perinteitä sukupolvien ketjussa eteenpäin.

Vielä eivät omat tyttäreni ole pullia leiponeet, 

mutta pian varmasti koittaa sekin aika.

Kaikenlaista muuta he kyllä leipovat ja ovat innokkaita kokeilemaan uusia juttuja.

Olen antanut leipoa etten tule sammuttaneeksi orastavaa intoa ja iloa.

Ihana, että touhuavat, pienet emännät!

Sydämelliset laskiaispullat

Pullataikina perus puolenlitran pullataikinaohjeella

Pullien päälle tuleva sydäntaikina

seuraavan ohjeen mukaan:

100g  voita

1 1/2 dl tomusokeria

1 kananmuna

1/2 dl kermaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

3 1/2 dl vehnäjauhoja

Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi.

Lisää joukkoon kananmuna, jonka jälkeen kuivat aineet ja kerma.

Nosta taikina jääkaappiin kovettumaan.

Valmista tämän jälkeen pullataikina.

Kauli sydäntaikina ohueksi levyksi

ja painele levystä sydänmuotilla pikkuleipiä.

Nostele pikkuleivät kohonneiden ja voideltujen pullien päälle.

Paista 225-asteisessa uunissa n.10 minuuttia.

Jäähdytä, halkaise ja laita väliin hilloa ja kermavaahtoa.

Siivilöi päälle tomusokerihuntu.

Laskiaistiistain mukavia tunnelmia Sinulle!

-Kaaru-

Hauska ohje Runebergin torttuihin

Helmikuu on oikea herkuttelu kuukausi.

Kaikkia yksittäisiä juhlapäiviä ei toki tarvitsisi juhlistaa herkkujen muodossa, 

mutta ajattelen, että herkut kuuluvat juhlaan ja niiden kautta jälkipolvillekin 

juhlapäivien merkityksellisyys korostuu ja on helpommin selitettävissä. 

Se myös jättää selkeän muistijäljen siitä, että juhlapäivä ei ole vain päivä muiden joukossa vaan niiden taustalla on aina jokin merkitys ja sisältö, jota on tärkeä juhlistaa ja muistaa.

Viikonlopulla keskustelimme vanhimpien lasteni kanssa siitä, 

miksi vietämme Runebergin päivää ja miten tuo juhlapäivälle ominainen herkku, 

Runebergin torttu, liittyy sen päivän juhlintaan.

Lapset muistivat, että olemme puhuneet tästä aiheesta aiemminkin ja 

siitä oli ollut vasta koulussakin puhetta. 

Runebergiähän pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden ja runouden merkkihenkilönä ja 

siksi ansaitseekin arvokkaasta työstään oman juhla- ja liputuspäivänsä. 

Muistuttelin lapsia, että Runeberg on sanoittanut esimerkiksi Maamme-laulun,

joka on ihan maailmanlaajuisesti tunnettu laulu, sillä se on meidän kansallislaulumme.

Juttelimme myös Vänrikki Stoolista ja häneen liittyvistä tarinoista, 

jotka Runeberg on kirjoittanut ja joista hänet erityisesti tunnetaan.

Jutustelutuokion päätteeksi ryhdyimme leivontapuuhiin.

Leivoimme yhdessä tälle päivälle ominaisia herkkuja, 

joiden reseptin uskotaan alunperin olleen Runebergin vaimon, Fredrikan, kehittelemä.

Me leivoimme Runebergin tortut tänä vuonna seuraavanlaisen, hauskan ohjeen mukaisesti.

Teimme taikinan kolminkertaisena, jotta torttuja säästyi pakasteeseen laitettavaksikin.

Runebergin tortut

Sata grammaa voita ja sokeria desin

vaahdoksi vatkasin.

Sekaan kananmunan rikoin,

maustoin karvasmantelitipoin.

Vehnä- ja korppujauhot sekoitin,

kumpaakin desin mitaten,

leivinjauhetta teelusikallisen.

Mantelirouhetta lisäsin vähän.

Ei leivonta vielä loppunut tähän!

Taikinan laitoin leivosvuokiin,

sittenpä 200-asteiseen uuniin.

Kun kymmenen minuuttia kului,

torttuset kauniin ruskeiksi paistui.

Tortun päälle koristeeksi tein

vadelmahillon sokerikuorruttein.

Sitten herkuttelin kera teen,

suurta runoilijaa miettien.

-Hannele Roivanen-

Tämän mukavan, runomuotoon kirjoitetun ohjeen mukaan leipominen sujui aivan leikiten.

Kokeile sinäkin!

Mukavaa Runebergin päivää Sinulle!

-Kaaru-

Vauvalahjoja, osa 1

"Oman lapsen, pienen linnun, 

kannoin alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen, 

syliini saan ottaa sen.

Tunnen käden pienen, hennon, 

tunnen posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa, 

kuin alku uuden elämän."

"Nyytti pieni syliimme annettiin, 

se vauvalta tuoksuu, 

on lämmin niin.

Se itsekin varmasti tietää sen, 

että sulattaa jokaisen sydämen.

Hiustupsusta pieniin varpaisiin, 

se on ihana, ihana niin!"

"Sinä elämä, annoit minulle tämän tehtävän

enkä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,

vielä pienemmäksi, kuin tämä vastasyntynyt."

💜💙💜

Näiden saaterunojen kera olen viimekuukausina ottanut vastaan iloisia uutisia 

ystäviltä ja sukulaisilta heidän perheidensä täydentyessä uudella pienokaisella.

Uusi elämä on aina yhtä suuri ihme, se saa sanattomaksi.

Pieni lapsi puhtaudellaan ja viattomuudellaan puhuttelee syvästi.

Sydän täyttyy suurista, pakahduttavista tunteista.

Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, että kaikki meni hyvin.

Uusia, ihania pieniä ihmistaimia ja heidän vanhempiaan ajatellessani ryhdyin virkkaamaan.

Jossain syvällä mielen sopukoissa siinsi ajatus unilelusta.

Sellainen on ollut meidänkin lapsilla kaikilla ja kovin tärkeä on ollutkin.

Se kainalossa on ollut turvallista nukahtaa päivä- ja yölevolle,

se on tuonut tukea ja lohtua harmia tuottaneissa tilanteissa.

Se on ollut elintärkeä elämän ensimmäisinä vuosina.

Nettiä selatessani löysin suloistakin suloisemman ohjeen unipupujen virkkaamiseen.

Ohje löytyi Marin ihanasta ja inspiroivasta blogista.

Selkeät ohjeet innoittivat virkkaamaan pupusia kerralla useamman.

Yksi näistä pupusista pääsee jo ihan pian uuteen kotiin pienokaisen unien turvaksi ja 

kahdelle muullekin on jo koti tiedossa.

Ajattelin laittaa puput matkaan seuraavan runon saattelemana.

Runon, jonka sain itsekin silloin, kun nuorimmaisemme syntyi ja joka 

herkistää vieläkin syvälle sieluun yltävällä sanomallaan.

"Sinä olet taivaasta tullut, siksi on siunaus myötä.

Siksi kasvosi pienet, valaisevat elämän yötä.

Kun olen uupunut matkaan, jotenkin autat sinä pieni.

Muutama kukkanen puhkee, viereen louhikkotieni.

Taivas ja enkelten loisto, silmies sinessä hohtaa.

Jotain herkkää ja pyhää, sieluni sinussa kohtaa.

Olet vain avuton lapsi, siksi on lähellä taivas.

Tyyniä vesiä pitkin, käyköön elämän laivas."

-Liisa Ylönen-

Innostuin näistä vauvalahjoista nyt niin paljon, 

että virkkasin samoilla vauhdeilla jotain muutakin.

Niistäpä juttua tuota tuonnempana.

Blogiini ovat löytäneet tiensä muutamat uudetkin lukijat.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan pienen lintukodon touhuja!

💜💜💜

Valonsäteiden täyttämää alkavaa helmikuuta Sinulle!

-Kaaru-

Talvipäivänä

Tänään olen katsellut talvista maisemaa ja ihastellut sen mykistävää kauneutta.

Puiden takaa heijastelevat auringonsäteet kertovat siitä, 

että kuljemme kevättä kohti.

Jokainen valjennut aamu tuo mukanaan enemmän valoa.

Keli on vielä kylmä, pakkaskelitkin vasta edessäpäin, mutta sydän tuntee jo kevään.

Kevyet, hyväilevät, puiden oksilta alas leijailevat lumihiutaleet sulavat poskipäille, 

huuhtovat kasvoja kuin kevään ensimmäinen raikas sade.

Katselen pikkulintujen kevyttä kirmailua talvisessa kelissä. 

Siinä ne hyörivät höyhenet pörhällään rakentamani talviruokintapaikan ympärillä. 

Nauttivat auringonsäteiden lämmöstä ja valosta sekä tuoreesta ruoasta.

Eivät huomisesta huokaa, vaikka varmasti aihetta olisi.

Luottavaisesti tyytyvät osaansa.
Elävät hetken kerrallaan.

Näen linnuissa paljon samaa kuin lapsissa.

Avaralla, luottavaisella katseella he opettavat meitä aikuisia näkemään asioita toisin. 

Näkemään elämän herkän puolen.

Helposti me aikuiset riennämme kiireisesti päivästä toiseen 

pysähtymättä välillä kuulostelemaan ja katselemaan ympärillämme tapahtuvia asioita.

Lapsi pysähtyy, katsoo lähelle.

Näkee sen, mikä meiltä aikuisilta jää usein huomaamatta.

Me aikuiset tahdomme katsella liian kauas.

Tähyillä taivaanrannasta kiintopistettä, jota kohti kulkea, 

kun riittäisi, että katsoisimme lähelle. 

Etsisimme kiintopistettä sieltä, missä voimme sen kirkkaasti ja selkeästi nähdä.

Niin linnutkin tekevät.

Me tarvitsemme lapsia, me tarvitsemme lintuja, jotta oppisimme näkemään lähelle.

Näitä ajatuksia tänne kirjoittaessani mieleeni nousee Christer Khilmanin kirjoittama
herkkä runo linnuista.
Sen runon sanomassa on paljon opittavaa, paljon sellaisia elementtejä,
joita me ihmisetkin tarvitsemme
kyetäksemme olemaan ihmisiä toisille ihmisille.

"Linnut lentävät, nyt nousevat linnut.
Katso, niiden siivet kantavat!
Ne nousevat suolta, ne nousevat kotinevoiltaan, lentävät yhdessä.
Eilen sinä johdit lentoamme, sillä sinä olit voimakkain.
Tänään lennän minä edellä, vahvimpana.
Lintujen tavoin lentäkäämme yhdessä huolehtien,
että kaikkien siivet kantavat."

Pihamaan linnut vaikuttivat olevan nälissään ja kylmissään pakkasen kiristyttyä näillä kulmilla,

joten päätin tehdä heille ruokaa, jotta selviäisivät näiden pakkaspäivien yli.

Ostin kaupasta linnuille tarkoitettua siemensekoitusta pienen pussillisen sekä puolen kilon paketin kookosrasvaa. Täytin vanhat emalimukit siemensekoituksella ja kaadoin päälle sulatettua kookosrasvaa. Helposti ja nopeasti valmistui ruokaa lintuystäville.

Ja siitä toki iloitsen, että linnut löysivät heti tiensä ruokintapaikalle.

Ilo niiden touhuja on seurata!

Pakkaspäivien tunnelmia Sinulle!

-Kaaru-

p.s yhtään lintua en saanut kuviin vangittua, vaikka sormet kohmeisina yritin niiden ruokailua puiden ja pensaiden suojissa valokuvata. Aina ne aavistivat läsnäoloni ja lehahtivat lentoon.

Täytyy kokeilla, josko pidemmällä putkella onnistuisi.

Oli vaan niin valokuvauksellisen näköistä, 

kun punarintaiset punatulkut istahtivat mukin reunalle ja nokkivat siemeniä suihinsa. 

On se upean värinen lintu!

Tammikuisia ajatuksia

 Tammikuinen tervehdys sinulle!

Uusi vuosi on alkanut mukavan leutona.

Meilläpäin ei ole ollut kovia pakkasia, 

kuten usein aiemmin tähän aikaan vuodesta.

Viiden pakkasasteen talvikelissä posket punertuvat sopivasti

ja sormetkin pysyvät lämpiminä. 

Eipä ole tarvinnut tuntea kylmää,

voi miten minä siitä nautinkaan!

Ympäröivä talvinen luonto houkuttelee lähelleen 

aivan eri tavalla tällaisilla keleillä kuin kovilla pakkasilla.

Luonto on pikkupakkasen aikaansaamassa huurussa kuin satukirjasta.

Tuhannet ja taas tuhannet pienet jääkiteet kimmeltävät puiden ja pensaiden oksilla

ja lisääntyvä päivänvalo kajastelee lähimetsän läpi kutsuvasti.

Se on lupaus keväästä!

Uuden vuoden myötä meillä alkoi  uudenlainen arki.

Lapset aloittivat monen kotihoitovuoden jälkeen päivähoidon.

Sitä minä vain ihmettelen, 

miten ihmeellisen hyvin uusi arki on asettunut kulkemaan omaa uomaansa.

Jotenkin sitä on pitänyt omia pikkuisiaan vielä kovin pieninä 

ja miettinyt miten he siellä muiden lasten mukana pärjäävät.

Turhia ovat olleet huolet. 

Siellä he menevät toisten lasten touhuissa mukana kuin olisivat aina sinne kuuluneetkin.

Suurempi sopeutuminen se taisi itselleni ollakin kuin lapsille.

Sitä se on tämä äitiys ja kaikki ne vaiheet, jotka siihen kuuluvat.

Monet turhatkin huolet ja murheet täyttävät mielen,

vaikka samalla tiedostaakin, että kyllä he pärjäävät.

💚💛💜

Uuden vuoden myötä meidän elämässä on alkamassa myös jotain äärettömän jännittävää ja odotettua.

Siitä kertokoon tämän postauksen viimeinen kuva, joka on otettu joulukuussa.

Kovasti on työtä edessäpäin ja varmasti monenmoisia vaiheita matkaan sisältyy,

mutta se on sitä, mistä me nautimme, mistä me saamme voimia.

Elämä on ihmeellinen matka.
Koskaan ei tiedä ennalta, mitä huominen tuo tullessaan.
Joskus se yllättää aivan erityisellä tavalla.
Tämän projektin myötä me olemme saaneet elämäämme niin paljon ihmeellisen ihania asioita,
ettei sydän meinaa kaikkea todeksi uskoakaan.

Miten kiitollisia me olemmekaan kaikesta tästä.

💗💗

 Tulen varmasti myöhemminkin kertoilemaan kuulumisiamme tämän projektin ääreltä,
joten lisäsin tunnisteisiin kolme uutta kohtaa: hirsitalo, hirsitalon purkaminen ja rakentaminen.
Niiden alle on jatkossa tarkoitus koota kaikki tämän aihealueen postaukset.

*** *** ***

Iloa ja valoa Sinulle tähän tammikuiseen viikkoon!

-Kaaru-

Uuden vuoden kynnyksellä

Vuoden viimeinen päivä on kääntynyt illaksi.

On aika kertailla menneen vuoden tapahtumia 

ja siirtää katse hiljalleen uuteen vuoteen.

Mennyt vuosi on pitänyt sisällään niin kivun kuin ilon hetkiä.

Tie on kulkenut epätoivon kautta toivoon.
Surut saaneet muuttua ajan myötä iloksi.

Elämässä on paljon iloa tuovia asioita, 

sellaisia, jotka kannattelevat ja vievät elämässä eteenpäin.

Katsellessani mennyttä vuotta näen paljon aihetta kiitokseen ja hyvään mieleen.

Tuntuu, että moni asia on kuin itsestään järjestynyt parhain päin ja elämään tullut niiden myötä uudenlaista sisältöä ja näköaloja.

Uusi vuosi unelmineen ja myöskin haasteineen on edessäpäin.

Monenlaisia asioita ehtii vuoden aikana tapahtua.

Tyytyväisyyttä minä toivon,

että osaisin nähdä kauneuden ja ilonaiheet jokaisessa päivässä.
Osaisin elää päivän ja hetken kerrallaan ja olla murehtimatta liiaksi tulevaa.

Toivon, että tie kulkisi vastoinkäymisistäkin huolimatta aina valoa kohti ja mieli tähyäisi toivoon epätoivonkin hetkinä.

Ihmeellinen on elämä kaikkine vaiheineen.
Se on luopumista ja saamista,
antavaa ja ottavaa.

Se on vuoroin valon ja varjon vaiheita,

ilon ja surun hetkiä.

Sellaista on elämä.
Rohkein mielin saamme tähyillä tuleviin päiviin ja luottaa, että elämä kantaa niin kuin se on tähänkin saakka kantanut.

Kiitos, että olette kulkeneet rinnallani tämän vuoden ja jättäneet ihania, kannustavia kommentteja.
Kiitos, että olette vierailleet täällä.
Tavataan taas ensi vuonna!

Onnellisia askeleita, iloa ja valoa minä toivon uuteen alkavaan vuoteen Sinulle, blogini lukija!

-Kaaru

Joulupäivien tunnelmia

Joulun levolliset päivät ovat jälleen takanapäin.

Välipäiviä vietellään ja eletään joulun tunnelmissa vielä hetki.

Meidän joulu koostui kiireettömästä yhdessäolosta, herkuttelusta ja levähtämisestä.

Joulu alkoi perinteisesti joulurauhan julistuksesta.

Se on jotenkin aina niin juhlava hetki.

Sen myötä mieliin laskeutuu viimeistään joulun rauha ja hyvä mieli.

Tänä vuonna joulupukki kävi aiemmista vuosista poiketen heti puolenpäivän jälkeen jouluaattona.

Se oli hyvä ratkaisu. Rauha laskeutui kotiin heti varhaisesta iltapäivästä saakka.

Lapset viihtyivät sulassa sovussa saamiensa lahjojen parissa ja minä 

sain kaikessa rauhassa valmistaa ja kattaa pöytään jouluaterian.

Joulupäivänä ja tapaninpäivänä katoin päivällispöydän 

viime vuodesta poiketen olohuoneen pöydän ääreen. 

Hieman se on pieni, mutta sopu sijaa antoi tälläkin kerralla.

Valkoinen liina ja pellavaiset lautasliinat toivat ruokailuhetkiin juhlan tunnun.

Arki kiireineen unohtui. Oli aikaa vain olla ja nauttia joulun ihanasta tunnelmasta.

Nautin jokaisesta hetkestä.

Jouluna on aina niin ainutkertainen ja herkkä tunnelma.

Kiitollinen olen tästäkin joulusta.

Että saimme sen yhdessä viettää.

Mukavia välipäiviä Sinulle!

-Kaaru-

Harras joulu on täällä

"Taas on joulu, laulu enkelten,

kaikuu takaa vuosituhanten.

Jumalalle soi se kunniaa,

joulurauhaa jälleen julistaa.

Joulunlapsi luokses tulla saan,

seimen ihmettä nyt katsomaan.

Mielen täyttää ilo paimenten,

sua lapsenmielin rukoilen."

Joulua odotellessa olen kuunnellut useat ihanat joululevyt läpi yhä uudelleen ja uudelleen. 

Monien perinteisten joululaulujen myötä mieli on asteittain tavoittanut 

joulun tunnelman ja tuonut kodin seinien sisälle ihmeellisen rauhan.

Laulujen sanoma on saanut koskettaa sydäntä jälleen ja

viedä ajatukset tuhansien vuosien takaisiin tallin tapahtumiin 

ja ikiaikaiseen jouluun.

On ihmeellistä, kuinka tarina seimenlapsesta on elänyt vuosituhansia samanlaisena. 

Se ei muutu, vaikka maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvällä vauhdilla.

Toivon ja rakkauden viesti syntyvästä joulunlapsesta tuo joka joulu myös lohdun näköalaa 

tuleviin päiviin.

Joulu ei ole aina ilon ja valon juhla, vaikka sellaisena sen soisi jokaiseen kotiin saapuvan.
Tänäkin jouluna monen ihmisen jouluun on läheisen kuolema, taloudelliset huolet,
yksinäisyys tai muut elämän murheet luoneet synkeät varjonsa.

Ajatukseni viivähtävät heidän luonaan.

Sydämestäni toivon,
että jouluenkeli saisi vierailla heilläkin
ja joulunvalo koskettaa ja lämmittää heidän särkyneitä sisimpiään.
Ja tuoda kaivattua lohtua ja rauhaa.

"Joulun Herra, lähelleni jää,
usein tunnen koti-ikävää.
Kylmyys maailman kun uuvuttaa,
näytä taivas, matkan määränpää.
Joulunlapsi, lähde rakkauden,
omin voimin täällä jaksa en.
Anna voimaa tielläs kulkemaan,
kunnes saavun jouluun oikeaan."

-M.Vannas-

Joulun valoa, iloa ja rauhaa jokaiselle blogini lukijalle!

-Kaaru

Lahjat peittyy kääröihin

Kolme yötä jouluaattoon, niin ovat lapset laskeneet.

Pientä jännityksen tuomaa kärsimättömyyttä alkaa olla ilmassa.

Tulisit jo joulu!

Tänään laittaessani lahjoja juuttisäkkiin mieleeni nousi ajatus, 

että tehdäänpä lapsille pieni seikkailu, 

jotta odotuksen hetkiin tulee hieman lisää mielekkyyttä.

Niinpä asettelin kahteen vanhaan pärekoriin muutamia lahjoja, 

joihin kiinnitin muista lahjoista poikkeavat pakettikortit.

Yritin kirjoittaa nimet hieman horjuvalla, joulupukkimaisella käsialalla, 

jotta eivät arvaisi minun kirjoittaneen niitä. 

Sitten vein pärekorit pihakuusen juurelle, 

peittelin lumella omien askelteni painaumat ja jäin odottamaan.

Kohta kuului varovainen huudahdus:

"Äiti, tuu kattomaan mitä täällä on!"

Joulun taika oli saavuttanut lapset.

Yhdessä he miettivät, olisiko tonttu tosiaan voinut lahjat siihen jättää

ja mistähän se olisi mahdollisesti voinut tulla, kun ei jälkiäkään näkynyt lumessa.

Siinä meillä vierähti mukava tovi lahjakoreja ihmetellessä.

Lopuksi juotiin kuusen juurella glögit ja syötiin pipareita.

Tontullekin jätettiin glögimukillinen ja piparminttukeppi,

jota hän saa maistella matkallaan takaisin Korvatunturille.

Ilolla, riemulla ja sadunmaailmalla on paikkansa joulussa ja sen odotuksessa.

Satujen taianomaisuus ja tunnelma ruokkivat lasten mielikuvitusta ja 

saavat joulun tuntumaan ihmeiden täyttymykseltä vuosi vuoden perään.

Se on ihana joulunsatu, johon uskominen kestää aikansa ja loppuu kerran.
Se on satu, jota on ihana sopivassa määrin ruokkia niin kauan kuin se lasten mielissä elää.

Tunnelmallisia, viimeisiä odotuksen päiviä Sinullekin!

-Kaaru-

Reseptivihkoset

Jouluviikko on edennyt jo keskiviikkoon asti.

Monenlaisten joulupuuhien äärellä olemme viettäneet aikaa viime päivinä,

kuten tähän aikaan vuodesta niin monessa muussakin kodissa.

Kaikki alkaa olla valmista vuoden odotetuimpaa juhlaa varten.

Joululeivonnaisia leipoessani ja usein jo aiemminkin rähjääntynyttä reseptivihkosta selatessani on käynyt mielessä ajatus, että pitäisipä ottaa joskus asiaksi koota vihkosesta parhaimmat ja käytetyimmät joulunajan leivonnaisten reseptit uuteen vihkoon, josta ne löytyisivät helposti.

Tänään sen päätin tehdä.

Ensin oli pino punaisia kankaita, 

kaksi kovin tylsännäköistä sinistä vihkoa, sakset ja liimapuikko.

Vihkojen päällystäminen kävi vähän samaan tapaan kuin minkä tahansa kirjan kontaktimuovilla päällystäminen.

Vihko asetettiin kankaan päälle, josta leikattiin 

muutaman sentin kääntövaroilla sopivan kokoinen palanen.

Liima levitettiin vuorotellen vihkon etu- ja takakansille, 

jonka jälkeen  kangas paineltiin vihkon kansiin kiinni tasaisesti. 

Ja lopuksi kääntövarat taitettiin vihkon kansien sisäpuolelle. 

Yhteen vihkoseen painelin leimasimilla tekstin RESEPTIT.

Päällystin vihkoja yhteensä kolme kappaletta, joista suurimpaan ajattelin koota jouluisten, 

makeiden leivonnaisten reseptit sekä kahteen pienempään suolaisten leivonnaisten sekä jouluruokien ja -salaattien reseptit. 

Ehkäpä jouluiset reseptit löytyvät ensi vuonna näppärästi yksien ja samojen kansien välistä eikä ripoteltuina mikä minkäkin vihkosen väliin. :)

Koti alkaa olla jouluasussaan.

Joulukuusi kannettiin perinteisesti tupaan kolmannen adventin tietämissä

ja sohvien sekä nojatuolien tyynynpäälliset vaihdettiin puna- ja harmaasävyisiin.

Joulukukat tuoksuvat ja tunnelma on jo suloisen jouluinen.

"On hyvä, lämmin, hellä, mieli jokaisen" ja sydämessä ilo saapuvasta joulusta,

vuoden herkimmästä juhlasta.

Jouluviikon iloa myös Sinulle!

-Kaaru-

Joulukorttipaja

Marraskuun viimeisellä viikolla vietimme yhden arki-illan 

kylällämme järjestetyssä jouluisessa perhepajassa. 

Illan aikana saimme tehdä itse kuusenkoristeita, joulukortteja, suomenlippu-nauhoja, joulukasseja ja

 -sukkia, olkitähtiä ja monia muita ihania jouluisia juttuja.

Perhepajan teemana oli ajatus: 

vanhasta uutta.

❤

Sieltä löytyi idea myös tämänvuotisiin joulukortteihin, 

joita askartelin ensin nipun siellä ja toisen nipun kotona sukulaisille ja 

ystäville joulutervehdyksiksi.

Ihastuin materiaalien luonnonläheisiin ja perinteisiin väreihin.

Vaaleanruskean ja punaisen yhdistelmä tuo mieleen vuosikymmenten takaiset maalaisjoulut,

jolloin pirttien jouluissa näkyivät vahvasti emäntien ja lasten askartelemat ja itsevalmistamat joulukoristeet. Tuota pirttien tunnelmaa halusin näihinkin kortteihin. 

Siksi korttien väreiksi valikoituivat nämä kaksi, vaikka tarjolla olikin koko värien kirjo.

Itsetehty kortti on aina uniikkikappale.

Täysin samanlaisia niistä ei tekemälläkään saa tehtyä.

Eikä se ole tarkoituskaan.

Jokainen kortti on oma yksilönsä.

Ne ovat ajatuksella ja lämmöllä valmistettuja.

Ja vievät toivottavasti mukanaan samoja sydämellisiä, joulunpunaisia ajatuksia,

joita kortteja tehdessä tunsin.

💛

Tällaisia niistä lopulta tuli.

Jouluisia.

Sydämellisiä.

❤

Joulukuun toisen viikon iloa Sinulle!

-Kaaru-

Arvonnan voittaja

Nyt on viimeinkin aikaa istahtaa hetkiseksi ruudun tälle puolen ja 

julkistaa blogini jouluisen synttäriarvonnan voittaja. 

Arpaonni osui tässä arvonnassa sinun kohdallesi, NANNI 💖

Lämpöiset onnittelut ja ihanaa joulun odotuksen aikaa Sinulle sekä perheellesi!

Lämmin kiitos kaikille muillekin arvontaan osallistuneille ihanista jouluisista ajatuksistanne, 

joita olitte kommenttienne yhteyteen kirjoitelleet. Olipa mukava lukea ajatuksianne siitä, 

millä tavoin itse kullekin syntyy joulumieli ja huomata, miten perinteisistä, pienistä asioista joulu kotiin ja mieliin loppujen lopuksi tulee. 💛

Me täällä elelemme onnellisia aikoja.

Monien vaiheiden kautta elämämme on kulkenut niille teille, 

että leudot ja lempeät myötätuulet saavat vuorostaan puhaltaa ja viedä kevyesti eteenpäin.

Monenlaisia mukavia asioita on tässä syksyn mittaan tapahtunut,

sellaisia, joita ei meinaa edes todeksi uskoa.

Välillä tuntuu, että onko tämä kaikki vain unta, joka loppuu aikanaan.

Mutta totta se on: monta, jo useita vuosia haaveissa ollutta asiaa on käymässä toteen.

Suurimpana niistä haave omasta kodista.

💛

Puhaltakoon kevyet myötätuulet myös sinun elämässäsi.

Toisen adventin iloa ja pieniä, kauniita hetkiä Sinulle!

-Kaaru-

Arvonta muistutus!

Muistuttelen jouluisesta synttäriarvonnasta, 

johon voit osallistua blogissani vielä tämän päivän ajan.

Arvonta-postaukseen pääset TÄSTÄ.

ONNEA MATKAAN!

Huomisaamuna arvon voittajan, josta ilmoittelen sitten myöhemmin täällä blogissani.

Olkaahan kuulolla!

-Kaaru-