Kevättalven odotettu aurinko

Tällä viikolla se viimein saapui. 

Kevättalven odotettu aurinko.

Usean kuukauden ajan harmaana roikkunut taivas 

on yhtäkkiä valoa ja taivaan sinisyyttä täynnä.

Pakkaslumi narskuu askelten alla, 

kuura kimmeltää hopeisena puiden oksilla, 

pellot ja järvenselät ovat pukeutuneet kauneimpiin timanttipukuihinsa 

ja pikkulinnut livertelevät keväisiä sointujaan taukoamatta. 

Ilmassa on vahva lataus kevättä - päivä on pidentynyt 

ja valon määrä sen myötä jo paljonkin lisääntynyt. 

Mielessäni alkaa soida laulunsanat:

"..nyt jo taittuu talven valta, ilma alkaa lämmetä.."

Useana aamuna olen käynyt kävelemässä läheisen järven jäällä.

Yrittänyt samalla ammentaa aurinkoenergiaa kehon jokaisen solun täyteen, 

sillä sitä minun mieleni ja sieluni ovat janonneet koko pitkän, 

pimeän talven.

Välillä olen istahtanut rantalepikön juurelle katselemaan pilvetöntä taivasta 

ja pikkulintujen riemukasta liitoa sen sineä vasten. 

Olen kahlannut läpi kaislikoiden,
kiivennyt kallioille tähyilemään horisonttia 

ja kulkenut läpi hiljaisuutta ja rauhaa huokuvan metsän, 

jättäen jälkeeni lumienkeleitä.

Pakkaskeleistä huolimatta olen tuntenut ihollani kevättalven auringon lämmön. 

Olen tuntenut kuinka se etsiytyy lähelle, kuinka sen lämpö saavuttaa sisimpäni 

ja miten hyvä siinä sen lämpimässä syleilyssä on olla. 

Kuin ystävän vierellä.

Tänä talvena olen ollut jaksavampi kuin monena talvena aiemmin. 

Ehkä olen noussut porrastasanteelle, jossa on enemmän tilaa hengittää, 

on aikaa ja voimavaroja pysähtyä ja katsella, 

on aikaa haaveille, 

on aikaa itselle.

Parvi pikkulintuja lennähtää alas rantakoivikosta.

Jäävät jonkin matkan päähän päät kenossa katselemaan aikeitani. 

Arkaillen, arvioiden hypähtävät sitten lähemmäksi. 

Aavistavat ehkä, että minulla saattaisi olla jotain heillekin. 

Murran eväsleivän syrjästä palasen ja puserran sen nyrkissäni pieniksi murusiksi. 

Nakkaan muruset kauemmaksi jäälle. Linnut hypähtävät perään. 

Kilvan etsivät kimmeltävältä hangelta muruja pienten ruumiidensa ravinnoksi. 

Katselen niiden touhuja kuin katselin jonkin aikaa sitten kotipihallanikin

ja jotain lämmintä läikähtää sydänalassani. 

Me olemme tainneet ystävystyä. 

💙

Siihen me jäämme, 

minä ja linnut, 

kevättalven auringon alle.

Viikonloppu kolkuttelee jo ovella. 

Täällä meillä talviloma on alkamassa.

Lomailoa kaikille teille, joilla sellainen pian on 

ja viikonlopun levollisuutta kaikille muille!

-Kaaru-