Toukokuu

Aurinko paistaa niin kauniisti tänään. Pihahommiin kai sitä olisi lähdettävä, jotta saisi tuon pihan viimeinkin kokonaan haravoitua. Vapunpäivänä sain haravointihommat hyvään vauhtiin vaikka välillä tuntuikin että koko tehty työ menee ihan hukkaan, tuulipuhuri kun meinasi sekoittaa kasatut roskat samantien. Kova olikin tuuli tuona päivänä. Jos siis tänään tekisi haravointihommat loppuun ja kävisi sitten tekemässä pienen kierroksen paikallisella puutarhalla, joka avasi ovensa jälleen muutama viikko sitten. Muutamia orvokkeja voisi pihan kaunistukseksi vaikka jo ostaakin ja mikseipä jo niitä pelargonioitakin. Nehän pärjäisivät tuolla saunakamarin ikkunalla jo vallan mainiosti. Se on tuo puutarha sellainen paikka, jossa käyn usein ihan vain ihastelemassa sitä niin värikylläistä, niin ihanaa kukkaloistoa! Siellä mieli lepää ja aistit aukeavat. Kostean lämpimissä kasvihuoneissa aavistus kesästä ja luonnon heräämisestä. Ihana paikka haaveiluun ja unelmointiin, pihasuunnitelmien tekoon.

Mennyt viikonloppu oli raskas, siksi tähän postaukseen valikoitui yllä olevat kuvat. Rakas ihminen saateltiin haudan lepoon. Mutta, vaikka hautajaiset olivatkin täynnä pohjatonta kaipausta ja ikävää, muistotilaisuudessa pidettyjen puheenvuorojen ja laulettujen laulujen sanat toivat aivan eri tavalla lohtua kuin koskaan aiemmin tähän mennessä. Sitä jäi oikein kuuntelemaan mitä missäkin laulussa todella sanotaan. Niin lohdullinen sanoma kaikissa. Rakas ihminen on nyt siellä missä me voimme vain mielikuvissamme olla. Taivaassa. Siellä loputtomassa ilossa ja onnessa. Autuudessa. Elämä jatkuu meillä täällä, vaikka askeleet surun keskellä välillä hyvin haparoivia ovatkin. Suru muuttaa kuitenkin hiljalleen muotoaan, sen tiedän, kunnes se muuttuu lopulta iloksi. Näin on ihan hyvä, tässä ja nyt.

-Kaaru-