Kahvihetki yläkerran aulassa

 

 

 Joskus on mukava juoda päiväkahvit tai -teet tavanomaisesta poikkeavassa paikassa. Kuten nyt vaikkapa yläkerran aulassa. Kaivaa kahvipöytään pakasteesta jotain hyvää ja asetella kauniisti esille. Istahtaa alas ja juoda kaikessa rauhassa kahvinsa kera makean leivoksen tai piirakanpalasen. Siellä, kaikessa hiljaisuudessa on mukava haaveilla. Vaipua pumpulin pehmeisiin haaveiden pilvilinnoihin oikein kunnolla :) Yläkerran aula sopiikin haaveiluun niin hyvin. Se on asteen verran romanttisempi paikka kuin yksikään toinen huone meidän talossa. Ja mikäs muu kuin romanttisuus tuo ajatuksiin ne suloiset unelmien hattarapilvet, joita ilman elämä olisi aika tylsä elettäväksi. Minä kun olen sellainen, parantumaton haaveilija :) 

Mutta pimeää siellä on, aulassa, kesät talvet. Siinä kai syy siihen, miksi siellä tulee niin harvoin heiluttua kameran kanssa. Luonnonvalo ei yllä aulan molemmin puolin olevista makuukamareista sen jokaiseen kolkkaan. Ja hehkulampun valossa kaikki näyttää niin ruman keltaiselta. Niin kuin nytkin näissä kuvissa siitäkin huolimatta, vaikka kuvien valkotasapainoa muokkasinkin inhimillisempään suuntaan kuvankäsittelyohjelmalla. Harmi. Varmaan tuonne takaseinään pitäisi puhkaista aukko pienelle ikkunalle. Miten se sitten istuisi talon ulkomuotoon onkin toinen seikka. Siksi kai siellä ei sitä ikkunaa ole koskaan ollutkaan.

 

Äitienpäivälahjaksi sain omalta äidiltäni tuon valtavan suuren hortensian. Niin kaunis kukka! Siihen sen laitoin, pikkuruisen mutta sitäkin pippurisemman kamiinan päälle. Uloshan se on tarkoitus viedä sitten, kunhan yöpakkasten aika on ohi. Kesäkuussa. Sitä odotellen. Kesää.

Iloista lauantaita kaikille! Meilläkin paistaa tänään pitkästä aikaa aurinko :)

-Kaaru-