Kevään versoja

Lämpimät kiitokset kaikille viime postaukseen kommentoineille ja surussamme myötäeläneille. Ihan jokainen ihana kommentti, jokainen kaunis kukkakimppu, kortti ja kynttilä ovat piristäneet meidän mieltämme ja osoittanut meille sen, että te kaikki ystävät ja tuttavat lähellä ja kaukana haluatte osaltanne olla kantamassa meitä kohti helpompaa huomista ja tulevaisuutta. Elämä kulkee eteenpäin pienin askelin. Näin on hyvä.

Aurinko on näyttäytynyt täällä meilläpäin lähes jokaisena päivänä hetkisen. Lumikinoksetkin ovat humpsahtaneet ihan silmissä mitättömiksi ja osa pihasta jopa jo paljastunutkin vapaaksi lumesta. Kyllä sitä kevättä saakin täällä kaukana pohjolassa odottaa!! Mutta sieltä se tulee, vaikkakin hitaanlaisesti. Lapsuudenkotoa toin mukanani kirsikka- ja omenapuunoksia. Laitoinkin niitä nipun lasipurkkiin ja eipä aikaakaan kun ne alkoivat versoa uutta kasvua, lehtiä ja kukkanuppuja! Saapa nähdä jaksavatko aukaista nuppunsa vielä täyteen kukkaan. Minä niin haluaisin meillekin omenapuita, puhumattakaan kirsikkapuista. Harmi vain etteivät ne täällä pohjoisessa Suomessa oikein satoa tuota ja kituisesti kasvavat muutenkin. Yksi koristeomenapuu pihaltamme löytyy, aika näyttää miten sille käy. Vajaa kaksimetrinen se vasta on. Vaikuttaahan siihen toki sekin, että meidän pihamaa on erittäin ravintoköyhää entistä kangasmaastoa. Nurmikkokaan ei tahdo oikein jaksaa kasvaa. Enemmän olisi pitänyt olla hiekkamaan päälle multaa ja saveakin. Olisi kosteus säilynyt vähän paremmin. No, onneksi sentään perunat kasvavat ja muutamat muut hyötykasvit kasvimaalla ihan hyvin :) Se riittää toistaiseksi.

-Kaaru-