Pakkasta ja lunta, ulkona niin kaunista. Aurinko on paistanut jo monena päivänä peräkkäin. On taas niin virkeä olo, kuin olisi talviunilta herännyt! Pitkäänhän sitä pimeää jaksoa kestikin. Tai no, ei se loppujen lopuksi kuukautta pitempi ollut, sillä marraskuussahan täällä meillä paistoi aurinko ja päivisin oli valoisaa lumen puuttumisesta huolimatta, mutta pitkältä se yksi synkkä kuukausikin silti tuntui.
Nyt kun aurinko jälleen näyttäytyy päivisin ja valoisa aika on hetken verran pidentynyt, onkin jo kovin keväinen olo. Kumma se on tuo valo, miten se ihmiseen vaikuttaa. Heti piti muuttaa kodin ilmettä hieman keväisempään suuntaan, lisätä väriä vähän sinne ja tänne. Ripotellen, pieninä piristävinä annoksina.
Keltaisia tulppaaneja ostin torpan kaunistukseksi ja sujautin ne tuohon pieneen maitopeilariin, jonka ostin vuosia sitten kotiseudullani kesäisin järjestettävältä torikirpparilta. Uusia tyynynpäällisiä tilasin jo ennen Joulua Ellokselta ja H&M:ltä, ihan tulevaa kevättä silmällä pitäen. Niin raikkaita nuo raidalliset! Tarkoitukseni oli ommella itse uusia tyynynpäällisiä, sillä eihän niiden tekeminen mikään hankala homma ole. Kävin kuitenkin seikkailemassa H&M:n nettikaupassa ja kun huomasin miten edullisia tyynynpäällisiä siellä oli, en voinut olla ostamatta niitä. Itseasiassa niin edullisia ne olivat, etteipä taitaisi samalla hinnalla itse ommellen tuon kokoisia tyynynpäällisiä saada tehtyäkään. :)
Siinä ne nyt napottavat kaikki tyynyt vieretysten vanhan, kotimme vintiltä löytyneen hetekan pehmoisessa syleilyssä, kavereinaan jo joitakin vuosia sitten ostamani valkoiset pitsisomisteiset tyynyt. Kylläpä vain minussa edelleenkin asustaa se parantumaton romantikko, vaikka tovin aikaa jo kuvittelin muuttavani kotimme ilmeen uudenlaiseksi, suoraviivaisemmaksi. Ei, ei se ole minun juttuni. Tykkään niin paljon kaikesta pitsisestä, kiukuroista ja koukeroista sekä kaikesta mikä on ihan oikeasti vanhaa. Vanhoilla huonekaluilla ja esineillä kun on tarinansa kerrottavanaan, niin ainakin minä kuvittelisin. Varmasti ne kertoilisivat elämästään meille, jos vain osaisivat puhua.
Nämäkin ihanat lasiset, vanhaa mustepulloa muistuttavat kynttilänjalat tilasin H&M:ltä. Enhän minä millään voinut vastustaa näiden vetovoimaa, niin sopivasti vanhaa aikaa henkiviä ovat nämäkin. Ja niin kertakaikkisen komeatkin! Sopivat niin hyvin tuon maitopeilarin kaveriksi tuohon pienelle pöydälle. Ja tuo kohoteksti tuossa kyljessä se vasta söpöläinen onkin!
Herttaisia ja niin viehkeitä ovat myöskin nämä vanhat koulun opetustaulut. Ne löysivät tiensä meille vuosien päästä siitä, kun tätini ja äitini kävivät pelastamassa ne koululta, jossa tätini oli ollut opettajana. Siellä, kuten niin monessa muussakin vanhassa koulussa hävitettiin vanhaa tavaraa usein huutokauppameiningillä, mutta myös ihan siten, että heitettiin käyttökelpoista tavaraa useiden jätelavallisten verran pois. Tämä koulu kuului tuohon jälkimmäiseen. Siksipä sieltä oli mahdollista hakea tavaraa niin paljon kuin sitä halusi ottaa ennen kuin veivät loput kaatopaikalle. Nämä opetustaulut ja jotain muuta pientä tarttui äitini mukaan. Koskaan nämä eivät kuitenkaan siellä lapsuudenkodissani löytäneet sitä oikeaa paikkaa, joten meillehän nämä lopulta päätyivät. Ja kyllä, olen ollut näistä enemmän kuin onnellinen!
Sitten ihan lopuksi vielä muutama kuutamokuva pihapiiristämme. Täällä onkin ollut niin kirkas kuutamo jo monena yönä, että on ihan ollut häiriöksi asti öiseen aikaan, kun ei ole uni meinannut millään tulla silmään. Näin pakkasella kuunvalon huomaa jotenkin aivan erityisesti. On niin kuulasta ja seesteistä. Ihan niin kuin jokin oikein tehokas ihmisen aikaansaama valo valaisisi maisemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti