Kun kevät väsyttää

"Miten sitä välistä

huolestuu.

Pienistä, turhista asioista

tulee levottomaksi

ja mieli läikehtii

kuin tuulen keinuttama

vedenpinta.

Miten sitä joskus

haluaa lukita

ovet ja ikkunat

ja olla vain.

Olla rauhassa

itsensä kanssa kahden.

Kysyä itseltään

mitä oikeasti kuuluu.

Odottaa vastausta pitkään,

kuunnella syvältä."

-M.Leinonen-

Kevään riemuun kätkeytyy ripaus kaipausta. 

Jonnekin tai jostakin.

Jollain tapaa se on samanlaista kuin syksyn harmaudessa koettu.
Ehkä se johtuu viherkaipuusta, josta luin hiljattain jutun sanomalehdestä.
Tai sitten tästä kaameasta väsymyksestä, joka on tänä keväänä yllättänyt.

Tai niistä molemmista.

*** *** ***

Välivaihe talven ja kevään välillä on kovin uuvuttava.
Kun ei ole vielä kevät, mutta ei enää talvikaan.

Mieli on sinnitellyt yli pitkän talven ja nyt luovuttanut, kun ei enää tarvitsekaan pimeyden kanssa kilpaa juosta.
Väsymys on suorastaan lamaannuttavaa ja saa jokaisen jäsenen tuntumaan äärettömän raskaalta.

Huomaan kaipaavani kevään herkkää vihreyttä,

värikkäiden kukkien loistoa, uuden ruohon pehmeyttä,
tuoksuja, lämpöä, autereisia iltoja. 

Kaikkea keväästä.

Viherkaipuussani olen kylvänyt pääsiäisruohot, katkonut pihakoivun oksia maljakkoon, kylvänyt kevään kukkia maitopurkkeihin, ostanut ruukkunarsisseja ja helmililjoja kaipuutani helpottamaan.

Kärsimättömyyteen taipuvainen mieleni ei malttaisi millään odottaa, vaikka tiedänkin,
ettei kevään loistoon ole enää pitkästi matkaa.

Kevät on monella tapaa uusien alkujen aikaa.
Jospa minäkin uudelleenheräisin yhdessä luomakunnan kanssa ja saisin lisää virtaa kasvunihmeen seuraamisesta.

 Nyt tekisi mieli hypätä yli tämän hermoja raastavan rapakauden,
kun eteinen on täynnä jos jonkin sorttista vaatetta ja kenkää,
ja hiekanjyviä kulkeutuneena sänkyihin asti.
Voisin melkein vaipua horrokseen ja herätä sitten, kun hiirenkorvakoivikko laulaa keväästä.

Näissä ajatuksissa täällä tänään.

-Kaaru-