Pajunkissoja

Tänään kaivelin kaapin kätköistä esille muutamia pääsiäiskoristeita ja kylvin rairuohon siemenet, jotta pääsiäisruoho ehtii varmasti itää ja kasvaa ennen pääsiäistä. Parempi kai aikaisin kuin liian myöhään. Nimittäin aika monena vuonna pääsiäisruohojen kylväminen on jäänyt niin viime tippaan, että ovatkin sitten itäneet vasta reippaasti pääsiäisen jälkeen. Hiihtolenkiltä palatessani katkoin myöskin muutamia pajunoksia ja laitoin ne tuohon vanhaan kahvipannuun. Oksille ripustelin joskus vuosia sitten Tiimarista ostamani pienet puiset pääsiäismunat. Tänä vuonna pajunoksat ovatkin ihan täynnä pulleita pajunkissoja. Niin somia! Lapset halusivatkin heti irroittaa niitä nukkekotileikkeihinsä pieniksi kissanpoikasiksi :) Ja taas havahduin omista nostalgisista ajatuksistani siihen tosiasiaan, että vuodet ovat vierineet todella vinhaa vauhtia! Onko siitä tosiaan niin kauan, että omat lapset ovat nyt sen ikäisiä, että leikkivät samoja leikkejä mitä itse lapsuudessani?! Tuntuu, että vastahan olin itse lapsi ja nypin pajunkissoja samalla tavalla nukkekotileikkeihini. Ei voi kuin ihmetellä tätä ajan kulumista. Tai ehkä minä olen vain tullut siihen ikään, että olen ruvennut elämään yhä vain useammin nostalgisissa aatoksissa. Sellaista se on, elämänkulku :)

Mukavaa viikonloppua ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!

-Kaaru-