Virkatut kananmunat

Pääsiäisen koristeisiin kuuluvat aivan olennaisena osana kananmunanmalliset koristeet ja syötävät. Meillä, kuten varmasti monessa muussakin kodissa, suklaamunat ovat pääsiäisen ehdoton hittituote. Ne maistuvat sellaisenaan ja ovat kauniita koristeita pääsiäisen ajan leivonnaisissa. Niitä on mukava sujauttaa myöskin pääsiäisruohon sekaan koristeiksi. Usein ne vain ovat aika riemunkirjavia väritykseltään, samoin kuin kaupoista löytyvät muunlaiset pääsiäiskoristeetkin. Kaipasin niiden rinnalle jotain vaaleaa. Niinpä ei tarvinnut kauan miettiä, millaisia munanmallisia koristeita teen, kun näin miten ihastuttavia munia Valkoinen talo tarinoi- blogin Eerika oli virkannut lastensa leikkeihin. Vielä kun Hanna Mi- blogin Hanna oli laatinut blogiinsa aivan ihanan helpot ja selkeät ohjeet kananmunien virkkaamiseen, ryhdyin samantien tuumasta toimeen. Kiitos vain inspiraatiosta Eerikalle ja helposta ohjeesta Hannalle :)

Lapsethan ihastuivat kananmuniin niin kovin, että omivat ensimmäisen valmistuneen erän omiin leikkeihinsä. Niinpä virkkasin vielä toisenkin erän, jotta sain niitä itsellekin pääsiäiskoristeiksi. Muutaman niistä laitoin suuren pääsiäisruoholautasen reunalle ja loput päätyivät koristamaan vanhaa kahvimyllyä kera tipusten. 

Ihania ja rauhallisia pääsiäisen pyhiä kaikille <3

-Kaaru-

Herkulliset kuppikakut

Iloista palmusunnuntaita kaikille!

Me innostuttiin leipomaan eilen Valkoisen kartanon elämää- blogin Hansun innoittamana pääsiäisen teemaan sopivia kuppikakkuja. Ohje löytyy Dansukkerin sivuilta, täältä. Itse käytin taikinaan tulevan tuorejuuston tilalta ranskankerma-rahkayhdistelmää, kun ei tuorejuustoa sattunut jääkaapissa olemaan. Jätin myöskin rusinat taikinasta kokonaan pois sekä lisäsin n.ruokalusikallisen verran sitruunamehua taikinan joukkoon makua antamaan, Me herkuteltiin näillä juuri ja hyviä olivat! Kiitos Hansu inspiraatiosta :)

Nyt me lähdemme ulkoilemaan ja kokeilemaan vieläkö hanki kantaisi meitä :) Niin ihana ilma!

-Kaaru-

Pääsiäiskoristeita

Niin se vain on taas viikko vierähtänyt. Ja voi, miten meitä onkaan hellitty auringonvalolla. Ihanalla, leudolla kevätkelillä. Niin, että auringossa istuessa jokainen toppatumppu ja -töppönen on tuntunut liialta päällä. Joka kevät sydänalassa tuntuu sama mukava sykäys, kun linnut laulavat laulujaan ihan tauotta ja vesi tippuu räystäiltä. Lumikin sulaa ihan kohisten! Kyllä minä näitä tällaisia maaliskuisia kevätkelejä pohjoisessa asuttujen vuosien aikana kaipasinkin. Nyt on sitten nautittukin näistä ilmoista oikein monen vuoden edestä :) Istuttu vain auringossa ja ihmetelty onko tämä edes tottakaan, että täällä me nyt asustelemme haaveidemme pilvilinnoissa. No, ehkä ei ihan kuitenkaan niissä linnoissa, mutta kuitenkin paikkakunnalla, jota halkovat suuret vesistöt ja jota vehreä luonto ympäröi. Minä niin odotan jo kesää saapuvaksi vaikka nautin tästäkin keväästä ihan valtavasti!

Kotiin laittelin menneellä viikolla pääsiäiskoristeita ja vaihdoin samalla puusohvalle keväisemmät tyynynpäälliset. Kylläpä keltainen väri tuntuukin taas niin raikkaalta! 

Olohuoneen lempinurkkaukseksi on kovaa vauhtia muodostumassa tuo iki-ihana nojatuoli, josta kerroinkin edellisessä postauksessa. Puusohvan lisäksi meillä ei muita sohvia tällä hetkellä ole, joten ihmekös tuo, että nojatuoli vetää puoleensa ;) Kovasti olisi uusi sohva toiveissa, mutta tähän huusholliin sellainen ei taida mahtua, joten täytyy ruveta nyt viimeinkin ompelemaan tuohon puusohvalle patjanpäällistä, että saadaan siitäkin vähän mukavampi istuin :)

 

Lapset askartelivat tällä viikolla jälleen innokkaina virpomavitsoja tulevan palmusunnuntain virvontaa silmällä pitäen. Siinä lasten askarrellessa innostuin sitten minäkin tekemään muutamia pääsiäiskoristeita, kun tuntui, etten kaupoista löytänyt oikein sellaisia mieleisiä. Niinpä leikkelin vanhojen rähjääntyneiden kirjojen sivuista nipun kananmunanmallisia soikioita ja ompelin ne ompelukoneella keskeltä yhteen. 

Aika kivoja niistä tulikin!

Muutamia valkoisia pupusiakin ompelin, kun törmäsin Pinterestissä tähän ihanaan ideaan ja olipa näitä tehnyt Allidaaliakin sekä Valkoisen kartanon elämää -blogin Hansukin. Söpöjä pupusia, jotka kylläkin hävisivät heti valmistuttuaan lasten leikkeihin ;)

Sittenpä lopuksi asiaa Instagramista :)

Niin vain minäkin pitkän aikaa jahkailtuani päätin ruveta kuvailemaan meidän kodin tunnelmia ja valmistuvia käsitöitä tuonnekin instagramin puolelle. Olen minä siellä jo jonkun aikaa ollutkin ihan vain seuraajana, mutta nyt vasta päätin aktivoitua :)

Pieni lintukoto löytyy sieltä tunnuksella @pienilintukoto. Helppo muistaa, kun blogin nimi on täsmälleen sama. Tervetuloa seurailemaan pienen lintukodon puuhia sinnekin! 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Kaaru-

Kunnostettu nojatuoli

Nyt se on valmis! Voiko enää ihanampaa vanhaa nojatuolia ollakaan?! Tuolivanhus sai uuden elämän äitini taitavissa käsissä. Hieman jo resuiseen kuntoon päässyt nojatuoli lojui ensin monta vuotta lapsuudenkotini vintillä ja sitten puolivalmiina vanhempieni olohuoneessa ainakin vuoden päivät ellei kauemminkin odotellen ylleen sitä oikeaa verhoilukangasta. Kylläpä sitä saikin etsiä! Kiersin monta monituista kangaskauppaa läpi, mutta mistään ei oikein tuntunut sopivaa löytyvän, kunnes täältä se sitten löytyi, paikallisesta pienestä kangasputiikista. Kolmisen viikkoa sitten vein kankaan äidilleni, jonka kanssa aloitimme samantien tuolin verhoilemisen. Pitkään mietin, miten yksiväriseen nojatuoliin saisi vähän ilmettä. Sitten keksin sen - istuinosaa kiertävän terenauhan. Ja kyllä täytyy sanoa, että kannatti laittaa se siihen vaikka vielä viime metreillä meinasin suunnitelman perua. Antaahan se valtavasti ilmettä :) Minun osuuteni tuolin kunnostamisessa oli kyllä kaikenkaikkiaan hyvin pieni. Suurin kiitos kuuluukin äidilleni valtavan suuresta työstä, jonka hän nojatuolin eteen teki. Enpä voisi enää tyytyväisempi lopputulokseen olla! 

Harmi vain, ettei tuolista ole olemassa ennen kuvaa, siitä näkisi niin hyvin miten valtavan muodonmuutoksen nojatuoli on kokenut. Mutta kuvitelkaa tuolin ylle punertava, lähes puhki kulunut kangas. Lieneekö ollut jonkin sortin plyysi, ihan tarkalleen en enää edes muista sekä kuluneet käsinojat ja jalat ja verratkaa sitä nykyiseen ulkomuotoon :) Huima ero!

Täällä meillä hiihtoloma on nyt vietetty ja paluu arkeen koittanut. Lomalla ehdittiin tehdä kaikenlaista mukavaa yhdessä, koko perhe. Vaikka lasten kanssa matkustaessa kaikki asiat eivät mene aina kuten toivoisi, päällimmäiseksi jäivät reissuistamme mieleen mukavat muistot. 

Terveisiä Tukholmasta! Matkasimme sinne Viking Grace:lla. Olihan se tyylikäs ja hiljainen laiva. Eipä paljon moottorin äänet kuuluneet. Lapsille riitti tekemistä kahteen kerrokseen rakennetulla lasten leikkipaikalla ja meille aikuisille katseltavaa ihan muuten vain laivan hienoissa puitteissa. Tukholmassa vietimme mukavan päivän kahviloissa ja ruokapaikoissa istuskellen, kirpputoreja kierrellen ja muuten vain oleskellen. Junibackeniin oli tarkoitus mennä myös, mutta epäonneksemme se oli kiinni maanantaisin. Taidetaan matkustaa Grace:lla Tukholmaan taas kesällä, jotta päästään näkemään Peppi Pitkätossun Huvikumpu ja muut ihanat saduista tutut hahmot ja talot :) Suosittelen Viking Grace:lla matkustamista muillekin!

Nyt ajatukset ovat kääntyneet jo kohti pääsiäistä. Muutamia kivoja askartelujuttuja olemme jo tehneetkin ja lisää on työn alla. Ehkä kuitenkin ennen niitä esittelen teille valmiiksi neulomani villasukat, jotka valmistuivat kuin valmistuivatkin ennen kesää ;)

Mukavaa loppuviikkoa!

-Kaaru-

Teekannu

Olen usein ajatellut, että teekannu olisi oiva hankinta. Siihen olisi näppärä hauduttaa teetä valmiiksi silloin, kun on vieraita kylässä. Kovana teenjuojana sellaiselle olisi käyttöä arkenakin. Säästyisi teepussejakin. Teekannu ei ole kuitenkaan ollut mikään välttämättömyys, ilmankin on pärjätty. Siksi en ole sellaista koskaan ajatellutkaan ostavani uutena. Kirppareillakaan niitä ei kuitenkaan ole sopuhintaan tullut vastaan. Joten niin vain on unohtunut koko teekannun hankkiminen.

 Ilo onkin suuri, sitten kun se viimein löytyy. Ja usein vieläpä silloin, kun sitä on vähiten ajatellut kirpparilta etsivänsä. Niin vain viime kirpparikierroksella yllättäen tärppäsi. Sattuipa vielä niin somasti, että kannu on ruotsalaista Rörstrand-sarjaa, jota meiltä löytyy jo entuudestaan kahvikuppien muodossa. Teekannu ei ole vanha, muttei uusikaan. Kuitenkin väritykseltään ja muodoltaan meille oikein sopiva. Ja hintaakin oli alle kympin. Mukaanhan se lähti. Ja käyttöönkin on jo päässyt :)

Pöydällä oleva ruskeakukkainen vanha liina on löytö kirpparilta myöskin. Jo vuosien takaa. Kaapin kätköihin unohtunut, kunnes tänään löysi tiensä keittiön pöytää kaunistamaan. Edullisia löytöjä. Iloa tuottavia!

Kauniita, auringonpaisteisia kevättalven päiviä olisi luvassa ensi viikolla. Se tietää ulkoilua ja retkiä lähiympäristöön, järven jäällä hiihtämistä, mäenlaskua ja muuta mukavaa. Nyt alkoi hiihtoloma. On sitä odotettukin :)

Aurinkoista mieltä ja iloa kevättalven päiviin!

-Kaaru-

Kahvikuppikynttilät

Niin usein olen suunnitellut sulattavani vanhat kynttilänpätkät juoksevaksi kynttilämassaksi ja valavani niistä vanhoihin kahvikuppeihin kynttilöitä. Aikomukseksi on jäänyt. Niinpä päätin kokeilla miltä tuollaiset tavalliset pitkät kynttilät näyttäisivät kahvikupeissa sokeriin upotettuina. Näyttivät omaan silmääni vähän orvoilta yksikseen kahvikupeissaan, joten taitoin maljakosta yhdelle kynttilälle kaveriksi ruusun lehtineen ja kahdelle pätkän murattia. Heti näytti paremmalta!

 Näistähän saisikin tosi ihania kynttiläasetelmia jokaiseen vuodenaikaan kynttilän väriä ja somisteita muuttamalla. Näissä tällä kertaa tehdyissä on aavistus talvea ja kevättä, kesääkin. Muratin vihreydestä aistii keväisen luonnon heräämisen, ruusuista taas keskikesän hehkun. Sokerista kuvastuu talvinen lumihanki, joka kimaltelee auringonsäteiden tanssiessa sen pinnalla. 

Helposti ja nopeasti näistä syntyikin kauniit somisteet keväiseen sisustukseen ja paljon vähemmällä vaivalla kuin kynttilöiden valaminen :) Kaikessa yksinkertaisuudessaan sopisivat melkeinpä juhlapöydän somistuksiksikin.

Kynttilät olen ostanut Tigerista, josta löytyy näitä pitkiä antiikkikynttilöitä vaikka missä väreissä eivätkä maksa kuin 0,50 euroa kappale! (Tämä ei ole maksettu mainos,) vaan ihan vain vinkiksi niille, jotka etsivät yhtäaikaa edullisia ja laadukkaita kynttilöitä. Minä ostan näitä aina Tigerissa käydessäni vinon pinon kaappiin, niin on mistä ottaa :) Parempia kynttilöitä saa etsiä!

Lopuksi kirjoitan muistiin Maaria Leinosen runon, jonka sanomasta olen yrittänyt ottaa opiksi. Vaikka valon määrä vaikuttaakin mielialaan, voi harmaudessakin nähdä valoa ja iloa, jos vain haluaa. Asenne vaikuttaa tähänkin niin paljon. 

Tykkään Maarian runoista ihan valtavasti. Niiden sanomassa on jotain tavattoman lohdullista ja lempeää, vaikka osa niistä onkin aika teräväsanaisesti kirjoitettu. Kuin äiti opastaisi lastaan: rakkaudella ja lempeydellä.

Iloa sen pitää olla - jokaisen uuden aamun

valon määrästä 

väristä riippumaton

pilvinen tai aurinkoinen

sinihämäräinen

epätoivonharmaa.

Mikä tahansa uusi päivä

mahdollisuuksia täysi!

Ehkä juuri tämä se päivä

jota et koskaan unohda

jonka jälkeen kaikki on toisin.

Iloista viikonloppua lumisateisen harmaasta säästä huolimatta :)

-Kaaru-

Vanha sänky

Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Samanlaisena kuin kaikki aamut tällä viikolla. Aika ankea keli. Nythän tuolla tupruttaa tosin lunta, joten jospa tämä talvi vielä vähän aikaa jatkuisi. Mieluummin pikku pakkanen kuin ainainen loskakeli. Pääsisi paremmin hiihtämäänkin. 

 Laskiaisenakaan ei sateisen sään vuoksi paljon mäkeä laskemaan päästy, mutta pullilla herkuteltiin kuitenkin. Tänään kaivoin viimeisetkin pullat pakasteesta ja tein ne laskiaispulliksi päiväkahvipöytään. Vähän liian hyviä ne ovat! Oikeastaan tämä helmikuu on aika kamala kuukausi siinä mielessä, kun noita herkkuja tulee leivottua tämän tästä juhlapäivien kunniaksi. Vielä olisi ystävänpäivä edessä. Saiskohan sitä sen jälkeen itseään niskasta kiinni ja palattua ruotuun noiden herkuttelujen suhteen. Toivottavasti!

Koska ulos ei ole kauheasti tehnyt mieli mennä kastumaan, on sisällä tullut tehtyä kaikenlaista pientä ja vähän suurempaakin. Takkahuoneen tyhjänä ammottavaan nurkkaan aloin rakentamaan omaa pientä pesää meidän kuopukselle, joka on siirtymässä isompaan sänkyyn nukkumaan. Meidän vauva. Jo jonkin aikaa olen etsiskellyt Torista vanhaa, levitettävää puusohvaa tuohon takkahuoneeseen, mutta kohtuuhintaista ei ole vastaan tullut. Niinpä laajensin hakuni koskemaan myöskin vanhoja, jatkettavia puusänkyjä. Kävi niin hyvin, että samantien tärppäsi! Puusänky löytyi kohtuullisen matkan päästä, joten siltä istumalta lähdettiin sitä hakemaan. Ja voi miten paljon tuosta tykkäänkin! Mielelläni näkisin sen kuitenkin vaaleampana kuin se nyt on, mutta koska maali on sen verran hyvä ja tasainen en taida sitä ihan heti maalata uudelleen. Olkoon nyt kesään asti tuon värinen. Jos tuo ruskea väri kovasti pistää silmään vielä silloin, maalaan sen sitten uudelleen. Katsotaan miten käy :)

Kovasti on vielä tuon nurkan sisustaminen kesken, joten laajempia kuvakulmia luvassa sitten kunhan saan sen valmiiksi.

-Kaaru-

Runebergin päivänä

Runebergin päivä. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin merkkipäivä.

Päiväkahvilla tänään perinteisesti Runebergin torttuja.

Kermavaahtokuorrutteella, vadelmamarmelaadisilmällä.

Helmikuu on oikea herkuttelukuukausi torttuineen ja pullineen.

Kotitekoisia Runebergin torttuja en jaksanut täksi päiväksi väsätä.

Lapset niitä kuitenkin kaipasivat, joten mentiin helpoimman kautta.

Kaupan hyllyltä mukaan pari pakettia torttuja, jotka sitten tuunasin 

omaan makumaailmaan sopiviksi kermavaahdolla ja vadelmamarmelaadilla.

Aiempien vuosien leivoksista ja resepteistä juttua täällä ja täällä. 

 

 Runebergin päivän iloa!

 -Kaaru-

Minttusuklaakiisseli

 

Kuka muistaa suklaamannapuuron omasta lapsuudestaan, käsi ylös :) Minä ainakin muistan. Se oli odotettua ja rakastettua herkkua, jota äiti aina silloin tällöin keitteli meille välipalaksi, joskus päivälliseksikin. Sen kaverina syötiin usein karjalanpiirakoita tai tuoreita sämpylöitä juuston ja voin kera. Voi mitä herkkua se olikaan!

 Valkoinen talo tarinoi -blogin Eerika oli tehnyt herkkullisen näköistä ja kuuloista minttusuklaakiisseliä, josta tuo suklaamannapuuro muistui mieleeni. Suklaamannaa ei kaapista kuitenkaan löytynyt, sillä tuo herkku on päässyt ihan tyystin unohtumaan tässä vuosien aikana. Minttusuklaata kuitenkin löytyi, joten niinpä päätin kokeilla miltä tuo Eerikan tekemä kiisseli maistuisi. Google kertoi hyvän reseptin, joten tuumasta toimeen vain.

 Kuumenna maito ja vatkaa siihen kaakao. 

Lisää paloiteltu suklaa ja anna sulaa maitoon.

 Kuumenna kiisselintekele uudestaan. 

Sekoita maissijauho tilkkaan maitoa ja kaada se ohuena nauhana 

suklaakiisselin joukkoon koko ajan sekoittaen. 

Anna kypsyä pari minuuttia. 

Sirottele hieman sokeria pinnalle ettei kiisseli kuoretu

 ja anna jäähtyä. 

Parasta jääkaappikylmänä, mutta herkullista lämpimänäkin :)

Kiisseli oli tosi helppo ja nopea tehdä ja maistui niin maan mainiolta, että tuotahan täytyy tehdä vastakin. Oikea suklaanystävän herkkuvälipala! Tein annoksen kaksinkertaisena vaikkakin suklaata oli vain yhden annoksen verran. Minusta kiisselistä tuli silti ihan tarpeeksi mintunmakuinen. Mielettömän pehmeääkin se oli. Vähän sellaista vanukasmaista ainakin jääkaappikylmäksi jäähdytettynä. Koristelin annokset vaahtokarkeilla ja sydänströsselillä. Hyvin sopisi koristeluidensa puolesta vaikka ystävänpäivän herkuksikin :)

Viimeisen keittiötarvikelaatikonkin sain purettua muuton jäljiltä, josta tarttui käsiini nuo ruusukuvioiset palkintolusikat. Päätinpä ottaa ne käyttöön. Laatikon kätköissä ovatkin tähän asti lojuneet käyttämättöminä. Sillä eihän nyt palkintolusikoita sopinut missään nimessä käytössä kuluttaa! Muistan kuinka asettelin ne aikoinaan omaan kirjahyllyyni esille ja kiillotin niitä tämän tästä, sillä tummuivathan ne käyttämättöminä lojuessaan, hopealusikat. Oikeastihan ne ovat ihan vain hopeoitua alpakkaa ;) Tuollaisia lusikoita jaettiin 90-luvulla alakoulussa palkinnoiksi yleisurheilu- ja hiihtokisoissa. Muistatteko?

-Kaaru-

Keittiöhaaveita osa 1

                                  

Nyt päätin sen aloittaa, josta kuun alussakin puhuin: leikekirjan kokoamisen tänne blogiin. Ajattelin siis koota eri tunnisteiden alle kuvia haaveitteni kodista, jotta sitten joskus kun oman kodin hankkiminen tulee ajankohtaiseksi, inspiraatiokuviin on helppo palata. Leikekirjaani kokoan lähinnä kuvamateriaalia sisustustyyleistä, joista pidän, sisustusmateriaaleista ja -sävyistä, jollaisia omassa kodissani mielelläni näkisin sekä muuta rakentamiseen liittyvää juttua unohtamatta inspiraatiokuvia kodin sisustamisesta ja vanhoista huonekaluista/tavaroista.  Toivottavasti kuvat tuottavat iloa muillekin ja saatte niistä inspiraatiota mahdollisiin omiin projekteihinnekin. Kuvat ovat lainattu Pinterestistä, ellen toisin mainitse.

Tervetuloa mukaan!

                                     

Tämän postauksen ensimmäisen keittiökuvan poimin talteen siinä näkyvän ruokakomeron vuoksi, jollaisia oli usein entisvanhaisissa taloissa. Lattiapinta-alasta se veisi toki aika isonkin osan, mutta toisaalta sitten ei muunlaista kuiva-ainekaappia enää tarvittaisi. Ruokakomero kätkisi sisäänsä myöskin valtavan määrän muutakin keittiöön kuuluvaa tavaraa, kuten vaikkapa säilykepurkit, jotka ainakin meillä tuppaavat olemaan aina tiellä, sillä niille ei ole järkevää säilytyspaikkaa löytynyt. Ja miten kauniin näköinen tuollainen onkaan! Henkii juuri sitä vanhaa tunnelmaa, jota unelmieni kotiin haluaisin. Tuollainen puunsävyinen vaalea lankkulattia olisi myöskin aivan ihana!

Muistuupa tässä mieleeni tuota ruokakomerokuvaa katsellessani eräs mukava muisto lapsuuteni kesiin liittyen. Silloin sain viettää aikaa äitini synnyinkodissa kera sisarusteni ja serkkujeni. Mummolana talo ei enää varsinaisesti toiminut, sillä mummi ja ukki olivat joitakin vuosia aiemmin muuttaneet rivitaloasuntoon palveluiden äärelle. Talo toimi enoni perheen kesäkotina ja suvun kesäjuhlien pitopaikkana. Isosta tuvasta oli käynti keittiöön, josta puolestaan kulku ruokahuoneeseen. Lapsen silmin katsottuna ruokahuone oli valtavan suuri. Muistan vieläkin niin tarkoin sen tunnelman ja tuoksun, kun pujahdin ovesta sisään. Jos ummistan silmäni, voin melkein nähdä ja aistia kaiken näkemäni juuri sellaisena kuin se silloin oli. Ruokahuoneessa tuoksuivat mausteet ja tuore leipä sekä lämpimäiset. Katonrajassa oli orsia, joilla oli vuosikymmenien ajan säilytetty kuivattua leipää. Ihka oikeaa vanhanajan reikäleipää! Ei enää kuitenkaan silloin, kun minä kesiäni vanhassa mummolassa vietin. Ruisleipää siellä kuitenkin edelleen paistettiin. Varmasti joka lauantai. Se oli sellaista pyöreää ruislimppua, josta veistettiin puukolla ohuita siivuja ja laitettiin oikeaa voita päälle. Ai että! Ruokahuoneessa oli valtavan leveä (tai ainakin siltä se lapsensilmin näytti) narahteleva lankkulattia ja hyllyjä huoneen molemmin puolin aina lattiasta kattoon saakka. Viileämpääkin siellä oli kuin talon muissa huoneissa. Ruoka-aineiden lisäksi siellä säilytettiin kaikenkokoisia lasipurkkeja, kattiloita ja kippoja sekä maitotonkkia ja uunipeltejä.

Ruokahuone oli jollakin tavoin meistä lapsista vähän salaperäinenkin. Raskaan puuoven kun sulki jäljessään, talon muut äänet lakkasivat kuulumasta sinne. Ympärillä oli hiiskumaton hiljaisuus. Siellä hämärässä, tummuneiden hirsiseinien suojassa, oli hyvä käydä herkkuvarkaissa ;) Kyllä sinne valotkin olisi halutessaan saanut laitettua päälle sellaisesta pyöreästä valokatkaisijasta, josta kuului mukava naksahdus joka kerran, kun sitä pyöräytti. Kiinnijäämisen pelossa emme sitä uskaltaneet kuitenkaan tehdä. Niinpä suunnistimme herkkukätköjen luokse pienen neliruutuisen ikkunan suomassa valossa. Kerran oli kiinnijääminen lähes varmaa. Askeleet lähestyivät ovea, sen kuulimme. Kohta kuului oven takaa puhettakin. Hädissämme katsahdimme serkkuni kanssa tosiamme ja kuin yhteisestä sopimuksesta pujahdimme suurien piirakanpaistopeltien ja vanhojen maitotonkkien taakse piiloon juuri sopivasti ennen kuin valot napsahtivat päälle. Siellä me kyykötimme hipihiljaa kattovalon valokeilan ulottumattomissa ruokahuoneen nurkassa ja toivoimme ettei tulija huomaisi meitä. Ei huomannut. Hämärä nurkka tarjosi visusti sillä kertaa suojansa. Mutta eipä tehnyt sen jälkeen enää mieli herkkujakaan. Häntä koipien välissä luikimme tiehemme ja jatkoimme leikkejämme kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan :)

                                   

Viime vuosina olen yhä vain enemmän ruvennut tykkäämään tehdastyylisistä valaisimista ja huonekaluista. Tässä ja edellisessä kuvassa näkyvät valaisimet olisivat aika somat pöydän yllä tai eteistilassa. Myöskin helmiponttipaneeliseinät ovat äärettömän kauniit. Entisessä kodissamme meillä oli sitä sekä keittiössä että muualla talossakin. Se toi valtavasti kodikkuutta ja lämminhenkisyyttä kotiimme. Sitä näen myöskin haaveitteni kodissa :)

                                    

Tässä keittiössä on suloista mummolatyyliä, josta pidän myös erittäin paljon. Oikeastaan tuollainen taivaansininen, heleä sininen olisi aika soma väri sisustuksessa! Se pitää myös kärpäset loitolla, näin sanotaan. Helmenharmaalla tai valkoisella maalattu lankkulattiakin on tunnelmallinen ja sopii aivan erityiden hyvin vanhoihin taloihin.

                                      

Miten verraton idea laittaa vanha ikkunankehys nojaamaan talon oikeaa ikkunaa vasten! Kylläpä antaakin mukavasti ilmettä. Tämän keittiön vetolaatikot ovat sellaiset, jotka meillä oli entisessä kodissa ja jollaiset voisin laittaa vastakin. Niiden tyyli on sopivan pelkistetty, mutta silti ilmeikäs tuon matalan peilin ansiosta. Kuppivetimet ovat vedinlistan kärkipäässä. Myöskin tuollainen korkea jalkalista viehättää.

                                     

Miten löytyikin kuva, jossa kaikki elementit täsmäävät oman makuni kanssa! Silmä lepää tätä kuvaa katsellessa. Rauhallinen värimaailma yhdistettynä romanttisiin, tehdastyylisiin ja moderneihinkin yksityiskohtiin unohtamatta vanhoja huonekaluja. Kerrassaan viehättävä! Vastaa tämänhetkisiä sisustushaaveitani aivan täysin. Herttainen tuo penkki!

Tällaisissa tunnelmissa toivottelen kaikille mukavia viikonlopun jatkoja! Lisää haavepostauksia luvassa aina silloin tällöin muiden postausten lomassa :)

Niin, ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat <3

-Kaaru-