Kuka muistaa suklaamannapuuron omasta lapsuudestaan, käsi ylös :) Minä ainakin muistan. Se oli odotettua ja rakastettua herkkua, jota äiti aina silloin tällöin keitteli meille välipalaksi, joskus päivälliseksikin. Sen kaverina syötiin usein karjalanpiirakoita tai tuoreita sämpylöitä juuston ja voin kera. Voi mitä herkkua se olikaan!
Valkoinen talo tarinoi -blogin Eerika oli tehnyt herkkullisen näköistä ja kuuloista minttusuklaakiisseliä, josta tuo suklaamannapuuro muistui mieleeni. Suklaamannaa ei kaapista kuitenkaan löytynyt, sillä tuo herkku on päässyt ihan tyystin unohtumaan tässä vuosien aikana. Minttusuklaata kuitenkin löytyi, joten niinpä päätin kokeilla miltä tuo Eerikan tekemä kiisseli maistuisi. Google kertoi hyvän reseptin, joten tuumasta toimeen vain.
Kuumenna maito ja vatkaa siihen kaakao.
Lisää paloiteltu suklaa ja anna sulaa maitoon.
Kuumenna kiisselintekele uudestaan.
Sekoita maissijauho tilkkaan maitoa ja kaada se ohuena nauhana
suklaakiisselin joukkoon koko ajan sekoittaen.
Anna kypsyä pari minuuttia.
Sirottele hieman sokeria pinnalle ettei kiisseli kuoretu
ja anna jäähtyä.
Parasta jääkaappikylmänä, mutta herkullista lämpimänäkin :)
Kiisseli oli tosi helppo ja nopea tehdä ja maistui niin maan mainiolta, että tuotahan täytyy tehdä vastakin. Oikea suklaanystävän herkkuvälipala! Tein annoksen kaksinkertaisena vaikkakin suklaata oli vain yhden annoksen verran. Minusta kiisselistä tuli silti ihan tarpeeksi mintunmakuinen. Mielettömän pehmeääkin se oli. Vähän sellaista vanukasmaista ainakin jääkaappikylmäksi jäähdytettynä. Koristelin annokset vaahtokarkeilla ja sydänströsselillä. Hyvin sopisi koristeluidensa puolesta vaikka ystävänpäivän herkuksikin :)
Viimeisen keittiötarvikelaatikonkin sain purettua muuton jäljiltä, josta tarttui käsiini nuo ruusukuvioiset palkintolusikat. Päätinpä ottaa ne käyttöön. Laatikon kätköissä ovatkin tähän asti lojuneet käyttämättöminä. Sillä eihän nyt palkintolusikoita sopinut missään nimessä käytössä kuluttaa! Muistan kuinka asettelin ne aikoinaan omaan kirjahyllyyni esille ja kiillotin niitä tämän tästä, sillä tummuivathan ne käyttämättöminä lojuessaan, hopealusikat. Oikeastihan ne ovat ihan vain hopeoitua alpakkaa ;) Tuollaisia lusikoita jaettiin 90-luvulla alakoulussa palkinnoiksi yleisurheilu- ja hiihtokisoissa. Muistatteko?
-Kaaru-
Näyttää niin hyvältä! Suklaakiisseliä olen tehnyt, mutten mintun makuista. Tuota voisinkin tehdä.
VastaaPoistaKauniit kuvat!
Kiitos Sari! Herkullista se olikin, kannattaa kokeilla :) Tällaiselle mintun ystävälle kuin minä olen, se on täydellinen makunautinto!
PoistaSuklsamannan muistan mutta lusikat ovat tainneet mennä sivu suun jos niitä täällä on koulussa jaettu ☺
VastaaPoistaKiitos ohjeesta- kiisseli menee ehdottomasti kokeiluun! Mukavaa viikon jatkoa teille ❤
Suklaamanna taisi ollakin 80-90-luvuilla lapsuutensa viettäneille uutuusherkku tai sitten ei ollut. Toki sekin jakoi varmasti mielipiteitä.
PoistaMinäkin olin jopa vähän ihmeissäni, miten noita lusikoita löytyi niin monta. Olen tainnut olla hieman urheilullisempi tuolloin kuin nyt, kun ihan palkintoja olen saanut ;D
Suosittelen kokeilemaan, kiisseli on erinomaisen hyvää!
Kiitos, ihanaa viikkoa sinnekin <3
Onpa herkun näköistä ja kauniit kuvat!
VastaaPoistaSuklaakiisseli on tuttua ja kahvikiisseli, minttusuklaata en olekaan kokeillut.
Palkintolusikoita minulla on vino pino ( tosin olen ostanut ne tauluja varten, minun aikana jaettiin vain mitaleita- ei niistä ole kyllä yhtään tallella) erilaisia eri aikakausilta, nuo ruusulusikat ovat kai niitä yleisimpiä.
Kiitos Anne! Kiisseliä kannattaa tehdä, se on todella hyvää :)
PoistaEri aikoina on ollut erilaisia palkintoja. Muistan kun minä olisin aina halunnut saada mitalin, kuten nyt suurissa kisoissa aina. Saatiin "vaan" lusikoita. Niitä oli kahdenlaisia. Näitä ruusulusikoita ja sitten sellaisia, joissa oli jokin kohokuvio, lieneekö ollut käpyjä..
Omat lapseni ovat tuoneet mitaleita kotiin koulun kisoista, joten niitä taitavat nykyään palkinnot jälleen olla.
Tuo voisi olla hyvää sillä mintun maku on yksi lemppareistani.
VastaaPoistaMuistan kyllä hyvin lapsuudesta suklaamannan, mutta en niin mukavasti. Muistan kuinka inhosin sitä ruokaa ja meillä oli sitä minun mielestä liian usein päivälliseksi. Yök! Ja sehän oli niin että lautanen oli syötävä tyhjäksi ennenkuin ruokapöydästä poistui. Vasta aikuisena, toisen raskauden myötä, opin tykkäämään suklaasta. Luulen kuitenkin että tuosta suklaamannasta en tykkäisi vieläkään. Vasta olikin äidin kanssa puhe kyseisestä ruoasta ja he syövät isäni kanssa sitä edelleen sillointällöin. Eikä vieläkään voinut ymmärtää kuinka kaikki ei siitä tykkää ;) :D
Minttusuklaan ystävälle tuo kiisseli on onnenomiaan! Kannattaa tehdä :)
PoistaSuklaamanna, kuten moni muukin asia, jakoi varmasti mielipiteet. Toiset tykkäsivät, toiset eivät. Jossain vaiheessa isompana muistan minäkin, etten siitä enää tykännyt. Siinä oli ollut useampi vuosi välissä ja sitten kun taas söin sitä, ei se niin hyvää enää ollutkaan kuin silloin lapsena. Siksi varmaan se on kokonaan unohtunutkin. Pitäispä kokeilla joskus taas, istuisiko se nykyiseen makumaailmaani vielä.
Joo, lautanenhan tuli aina syödä tyhjäksi ennen kuin pöydästä poistui, sen muistan minäkin :) voi sitä tuskaa ja kiemurtelun määrää tosiaan, jos jostain ei tykännyt! Tuntui, että joka suupalalla meinasi oksennus tulla. Minä huuhtelin sellaiset ruoat alas maidolla :'D
Tulipa niin muistoja mieleen! Suklaapuuro - meilläkin sitä kotona keitettiin varmaan kerran kuussa sunnuntaina. Onhan sitä suklaamannaa vieläkin kaupassa, mutta ei tule ostettua. Mannapuuroa keitän satunnaisesti. Silloin osa perheestämme tekee suklaapuuroa sekoittamalla puuroon kaakaojauhetta. Maistuu ihan samalle!
VastaaPoistaMullakin on noita hiihtokilpailupalkintolusikoita aika monelta vuodelta. Meillä ne olivat pikkusen erilaisen mallisia. Pitäiskö itsekin kaivaa ne käyttöön?
Sulla on kyllä nätti tuo banneri! Olenkohan sen jo joskus aiemminkin sanonut? :)
Suklaamanna oli 80-90-luvuilla oikea hittiruoka, olisko joskus silloin tullutkin markkinoille :) Tosiaan, saman asianhan tuo kaakaojauho olisi ajanut tavan mannapuuron seassa. Miten se ei käynyt mielessäkään?! Täytyykin kokeilla!
PoistaNoita lusikoita oli minunkin alakouluaikana kahdenlaisia, noita ruusuisia ja sitten sellaisia joiden varressa oli jokin kohokuvio, käpyjäkö lienevät? Kaiva esille ihmeessä! Meidän lapset ottivat ne heti nimikkolusikoikseen, kun ovat ( nekin suurimmat) niin sopivan kokoisia pieniin suihin :)
Kiitos, vaikken alkuun ihan tyytyväinen tuohon banneriin ollutkaan, on se ruvennut näyttämään tuossa ollessaan nyt ihan ok:lta. Silmä tottuu ;)
Onpas herkullisen näköinen kiisseli! Mukavaa loppuviikkoa ♡
VastaaPoistaKannattaa kokeilla joskus, se on todella herkullista! Kiitos Jaana, mukavaa loppuviikkoa sinullekin :)
PoistaIhanaan blogiin löysinkin, jään lukemaan :) Ihana kiisseli ja meillä oli tuo suklaa mannapuuro herrkua lapsuudessa ja nyt omat lapset rakastavat sitä.
VastaaPoistaKiitos Souliina! Mukava, että löysit tänne, lämpimästi tervetuloa seurailemaan pienen lintukodon touhuja!
PoistaMinä en ole omilleni suklaamannapuuroa tehnyt, kun tosiaan olen unohtanut koko puuron olemassaolon! Täytyypä korjata tilanne ja kokeilla, tykkäisivätkö he siitä :)
Kylläpäs kuulostaa hyvältä! :)
VastaaPoistaHyvää se on! Teepä joskus :)
PoistaNäyttää ja kuullostaa sunkin kiisseli hyvältä :) Seuraavaksi voisinkin testata tätä ohjetta!
VastaaPoistaKiitos inspiraatiosta :) Tämä ohje oli kyllä hyvä, kokeilehan joskus!
PoistaSuklaamannapuuroa meijän äiti ei tehnyt vaan suklaakisseliä tummasta kaakaosta ja kermavaahtoa päälle. Ja sillä samalla minä arvatenkin herkutan omiani! <3
VastaaPoistaJa tuollaisia lusikoita ei minulle ole kertynyt! Viimeisille ei jaettu! ;) ;) Miehellä kyllä on; olisiko aika jo ottaa käyttöön?
Ja nuo sinun kuvat ovat täydellisen herkullisia- oikeita ystävänpäiväannoksia! <3