Aamuvarhain istuin hetken puutarhassa.
Elokuisen aamun aurinko
venytteli säteitään puiden runkojen välistä,
aina kun taivaansinellä seilaavat poutapilvet antoivat sille tilaa.
Noukin puutarhasta vanhoihin lasipulloihin kukkia
venytteli säteitään puiden runkojen välistä,
aina kun taivaansinellä seilaavat poutapilvet antoivat sille tilaa.
Noukin puutarhasta vanhoihin lasipulloihin kukkia
ja asettelin ne pyöreälle pihapöydälle.
Istahdin pöydän ääreen aamupalalle
ja selasin sisustuslehteä.
Otin aikaa itselleni
arjen keskeltä.
Kuuntelin elokuisen aamun ääniä.
Rastaat räkättivät ja ampiaiset surisivat.
Tätä minä kaipasin.
Luonnon äänimaisemaa.
Hiljaisuutta.
Toisinaan on vaan niin riittämätön olo.
Äitinä.
Silloin hiljaisuus rauhoittaa.
Se antaa uutta voimaa
arjen kohtaamiseen
ja niihin lukuisiin tilanteisiin,
joihin sana äiti sisältyy.
arjen kohtaamiseen
ja niihin lukuisiin tilanteisiin,
joihin sana äiti sisältyy.
Suljin silmäni
ja annoin pehmeän aamuauringon
hivellä ihoani.
Niin mukavasti se lämmitti.
Eikä ihme,
elohopea oli kivunnut +18 asteen tienoille
jo aamutuimaan!
Jäin kuuntelemaan tuulen huminaa.
Se havisutteli somasti puiden lehtiä,
pyörteili aamukasteisella pihanurmella
tarttuen lopulta pöytäliinan kulmaan.
Pulleana kuin purje
se lepatti ilmassa hetken
kunnes asettui taas aloilleen
tuulenpuuskan mentyä menojaan.
Elokuinen tuuli puhalsi vielä lämpimästi,
mutta sen soinnissa oli jo syksyinen sävel.
Niin kuin se olisi laulanut syksyn laulua.
ja annoin pehmeän aamuauringon
hivellä ihoani.
Niin mukavasti se lämmitti.
Eikä ihme,
elohopea oli kivunnut +18 asteen tienoille
jo aamutuimaan!
Jäin kuuntelemaan tuulen huminaa.
Se havisutteli somasti puiden lehtiä,
pyörteili aamukasteisella pihanurmella
tarttuen lopulta pöytäliinan kulmaan.
Pulleana kuin purje
se lepatti ilmassa hetken
kunnes asettui taas aloilleen
tuulenpuuskan mentyä menojaan.
Elokuinen tuuli puhalsi vielä lämpimästi,
mutta sen soinnissa oli jo syksyinen sävel.
Niin kuin se olisi laulanut syksyn laulua.
Näihin aikoihin se aina tulee,
haikeus.
Kesän ja syksyn taitekohta
on niin täynnä muutosta.
Keväällä kylvetty sato kypsyy
ja se korjataan pois.
Auringon kultaaman maiseman ylle
ja se korjataan pois.
Auringon kultaaman maiseman ylle
kurjet kerääntyvät parviin.
Niiden huudossa on lähtemisen
kaiku.
Täysi kesä on saavuttanut päämääränsä.
Syksy tulee ja vie mukanaan kauniin elon.
Kunnes taas kevätaurinko
herättää lämmöllään
talviunillaan levänneen luonnon.
Näissä ajatuksissa täällä tällä hetkellä.
Kiitollisena kuluneesta kesästä,
vaikkakin vähän haikeilla mielin
kohti syksyä kulkien.
-Kaaru-
p.s. otin kommenttien valvonnan käyttöön, jottei minulta jää huomaamatta vanhempiin päivityksiin tulleet kommentit. Muutamat niistä olivatkin menneet täysin ohi, sillä en ollut huomannut niitä sähköpostistakaan katsoa. Pahoittelen tapahtunutta kovasti!
Miten kauniita kukkia! <3
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta, "huono äiti"-fiiliksiä tulee harva se päivä itsellekin. :(
Oma pieni hetki päivittäin on kullan arvoinen, juurikin tällä hetkellä lueskelen muiden postauksia vaikka kotihommat odottavat. ;)
Jaksamista arkeen, ollaan itsellemme vähän armollisempia! <3
T: Emppu / Iloa & Unelmaa
Kiitos Emppu <3 Kukapa ei välttyisi huonommuuden tunteilta äitiyden roolissaan. Joskus ne tunteet vaan meinaavat ottaa ylivallan, ja silloin kaikki tuntuu ihan mahdottomalta. Siksi hiljaiset omat hetket ovat tärkeitä. Se, että on saanut hetken huokasta, antaa korvaamattoman paljon voimaa jokaiseen päivään. Niistä omista hetkistä täytyy pitää kiinni. Armollisuutta tämä äitiys vaatii. Sitä olen jo vuosikaudet opetellut. Ettei kaiken tarvitse olla aina niin tiptop ja että kotityöt voivat hetken odottaa. On siinä ollut oppitunteja kerrakseen. Mutta kohti helpompaa huomista olen opintielläni menossa :)
PoistaJaksamista ja iloa arkeen sinnekin. Nähdään arjen kauneus ja pienet ilot <3
Ihanaa syyskesää sinulle!
Kaunis postaus kuvineeen ja ajatuksineen.
VastaaPoistaKiitos Marliska <3 Äitiys, kuten elämä ylipäänsä, on elämänmittainen oppitunti. Koskaan ei tule valmista eikä täydellistä, mutta kehitysaskeleita pystyy jokainen ottamaan :)
PoistaIhanasti kuvattu aamuhetki.
VastaaPoistaOma aika,vaikka pieni hetkikin, auttaa jaksamaan.
Minulle myöskin syksy on aina haikeaa aikaa. Ennen inhosin syksyä mutta nykyään olen oppinut näkemään sen hyvätkin puolet☺
Kiitos Miikku <3 Tämä postaus syntyi hetkenä, jolloin kaikki tuntui kaatuvan päälle. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin irroittautua sekasorron keskeltä ja kattaa kauniisti aamiainen ulos itselle. Siellä luonnon äärellä, aamun hiljaisuutta kuunnellen, tasaantuivat liiat "höyryt". Keho ja mieli saivat kaipaamaansa ravintoa.
PoistaLuonnolla on niin ihmeellisen eheyttävä voima. Päätin, että jatkossakin käytän tätä rauhoittumismenetelmää hektisenä hetkenä, että jaksan olla parempi äiti linnunpoikasilleni <3
Syksyssä on haikeutta, ei siitä mihinkään pääse. Minä en ole koskaan syksyä varsinaisesti inhonnut, kaunis vuodenaika se on, kuten kaikki muutkin kolme vuodenaikaa. Sama haikeus on jokaisessa vuodenkierron taitekohdassa. Se vaan tuntuu voimakkaimmin juuri kesän vaihtuessa syksyksi, sillä silloin luonto hiljalleen hiipuu kunnes päästää lopulta kesän otteesta kokonaan irti. Mutta ennen sitä tulee värikylläinen syksy, josta nautin valtavasti! Ja kyllähän se on jo tunnelmansa vuoksi aivan ihastuttava vuodenaika. Kynttilät ovat jo nyt palaneet meillä joka ilta <3
Ihania, tuttuja äidin tunteita. Kauniita ajatuksia siitä miten luonto hoitaa omaansa. Antaa ajatuksille tilaa ja uusia aiheita;näyttää kauneutta, suuria ja pieniä ihmeitä.
VastaaPoistaLuonto antaa näköalapaikan siihen, että kaikella , kaikilla, jokaisella oma tärkeä tehtävänsä. Räkättirastaallakin. �� Niin myös äideillä omat voimat, riittävä ymmärrys ja taito omaa jaksamistaan hoitaa. Oman ajan ottaminen,oman ajan antaminen -se on taitolaji; se on voimaannuttava lahja.
Syksy antaa uudet kauniit tuulensa, värinsä. Kauniin kaipuusta, kesän lämmöstä kuljemme lämpimien takkatulien ja vällyjen luo. Ei sekään huono vaihtoehto ole! ��
Oi, tuo uusi askel kuulostaa ihanalta, rohkealta. Se on varmaan myös hoitavaa omaa aikaa, uutta tuulta, joya sinä juuri nyt kaipaat. Myötätuulta syksyysi ja suunnitelmillesi! 💛
PoistaKiitos Kaisu <3 Odotan innolla syyskuuta. Uskoisin, että se tuo mukanaan uudenlaisia näköaloja tähän elämäntilanteeseen. Se tuo mukanaan myös tuulahduksen muuta maailmaa, ihmissuhteita, verkostoja. Sitä olen kaikkein kipeimmin kaivannut, toisinaan niin yksinäiseltä tuntuneessa työssäni kotiäitinä. Tästä syksystä tulee hyvä syksy <3
Poista💕👍
PoistaKukapa ei väliin kokis olevansa epäonnistunut ja maailman surkein. Hiljaisuus ja oma hetki rauhoittaa. Hyvä on antaa itselleen aikaa.
VastaaPoistaTotta. Kaikki me olemme vajaavaisia. Meillä on puutteita ja vikoja, jotka näemme usein kirkkaampana kuin hyvät ominaisuutemme. Kuitenkin, kaikesta huolimatta, olemme parhaita äitejä lapsillemme.
PoistaOma hetki päivässä, se pienikin, anta korvaamattomasti voimia arjen pyörittämiseen. Se on täytynyt opetella, alusta asti.Hengähdystaukoja tarvitsee jokainen äiti. Pidämmehän niistä kiinni <3
Kivasti kirjoitettu! Ihania kuvia! Mukavaa syksyistä viikkoa 😘
VastaaPoistaKiitos Jaana <3 Ihanaa syyskesän viikkoa sinullekin!
PoistaIhana teksti ja nuo kukat pulloissa on niin kauniit. Täältäkin löytyy vastaavia pulloja, mutta enpä ole hoksannut niitä noin nätisti laittaa. <3
VastaaPoistaKivaa uutta viikkoa <3
Voi kiitos Tiia <3 Laitahan pulloihin kukkia sinäkin, niissä jos missä ne ovat kauniita, huolettomia.
PoistaKaunista syyskesän viikkoa sinullekin!
Nuo pienet omat hetket on kullanarvoisia, ei sitä muuten tahdo jaksaa arkista pyöritystä. Itse ainakin kaipaan omia hiljaisia hetkiä. Monesti sitä meinaa omat ajatuksetkin hukkua arkitohinaan ja kiireeseen. Elämä kutistuu niin pieneksi silloin. Mutta kummasti sitä pienikin irtiotto antaa perspektiiviä omaan elämään ja sen hetkiseen tilanteeseen. Ja luonto on valtavan voimaannuttava. Pitäisi taas yrittää ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa lenkeilemään. Jotenkin sitä meinaa helposti jämähtää kotiin, vaikka tietääkin, että lenkin jälkeen tulee kaikinpuolin hyvä olo. Iloisia ja valoisia päiviä sinulle! Taas oli niin lähelle tuleva teksti! Ja kuvat, ne on aina yhtä kauniita <3
VastaaPoistaNiin totta, Eerika <3 Joskus ennen lapsia sitä ajatteli, että sitten jos minä saan joskus kokea äitiyden ihmeen, hoivata omaa pientä lasta, en ikinä hänelle/heille suutu. Kärsivällisesti jaksan päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen heitä ohjata.
PoistaOli valmiina liuta hyvän äidin ominaisuuksia, ikäänkuin valmis käsikirjoitus, jonka mukaan sitten elää. Kyllä sitä on korkealta pudonnut, kun ei ole inhimillisyydessään kyennyt olemaankaan sellainen äiti, kuin olisi halunnut olla. Kukapa siihen edes kykenisikään! Olemassa ollut haave unelmaäitiydestä on saanut lukuisia kolhuja, syviä naarmuja vastatuulen voimakkaassa virrassa. On täytynyt opetella armollisuutta itseään kohtaan. Kukaan kun ei meistä ole täydellinen eikä sellainen tule koskaan olemaankaan.
Ei sitä vaan osannut ottaa tarpeeksi omaa aikaa juuri silloin, kun sitä kaikkein kipeimmin olisi tarvinnut. Olen joutunut opettelemaan sen alusta asti. Ja nyt huomaan, miten valtavan suuri voimavara se on. Miten jaksan niin paljon paremmin kohdata arjen haasteet ja tilanteet, lasteni toiveet ja pyynnöt, ne riitatilanteetkin. Mutta muistuttamista se vaatii edelleen, että ymmärtää irtautua arjesta sillä hetkellä kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Se pieni hetki puutarhassa, lenkkipolulla tai missä tahansa luonnon läheisyydessä on niin hoitava. Ja kun se ei vaadi muuta kuin sen, että astuu ovesta ulos.
Kiitos sinulle ihanista sanoistasi <3
Kaunista syyskesää sinne teille <3
Osasitpa taikoa itsellesi kauniin aamuhetken. Kauniit kukat, kynttilä, "hiljainen" luonto ympärillä. Minullekin on suuri merkitys aina näillä aamuilla. Sillä, että miten päivän aloittaa. Siksi tykkään herätä aina aikaisin, että saan olla ihan itsekseni. En tee kovin kummoisia juttuja aamulla. Sytytän kynttilän, sometan tai selaan jotain kivaa lehteä ja samalla hörpin lämmintä teetä. Kiireetön aamu luo hyvän pohjan päivälle. Aurinkoinen elokuun aamu on niin voimaannuttava. Kiva, sullako on tulossa uusia tuulia syksyn myötä. Mahtavaa! Nauti! Onnellisia hetkiä Sinulle! <3
VastaaPoistaEi se lopulta paljoa itseltä vaadi, että saa luotua voimia tuovan hetken itselleen. Kun sen vaan aina muistaisi, arjen tohinassa.
PoistaOmat, hiljaiset aamuhetket ovat kyllä kullanarvoisia. Kun on saanut juoda teensä lämpimänä, kaikessa rauhassa, jaksaa kohdata arjen tilanteetkin niin paljon paremmin. Pitäisiköhän minunkin ottaa tavaksi herätä muita aiemmin? Se olisikin hyvä aloitus päivälle :)
Elokuun aamuissa ja illoissa on jotain samaa. Aurinko paistaa matalalta, pehmeästi. Sen sävy on muuttunut syvemmäksi. Vielä on kesää jäljellä <3
Uudet tuulet puhaltavat syksyä kohti mentäessä, kyllä :) Olen päätökseeni tyytyväinen. Niin monta vuotta sitä pohdin ja puntaroin. Nyt tuli sen aika, olen kypsä toteuttamaan suunnitelmani ja suuntaamaan kulkuni kohti päämäärää, pienin askelin.
Kiitos, Pikku Akka <3 uskoisin, että osaan nauttia tästä syksystä enemmän kuin monesta aiemmasta yhteensä <3
Kaunista syyskesää sinullekin!
Voi miten kaunis teksti kaikessa rehellisyydessään. Tuttuja tunteita ja ajatuksia, täällä samankaltaisia. Kiitos kun kirjoitit tämän ❤ Mukavaa syksyn jatkoa ja iloa sekä voimia arkeen ❤❤❤
VastaaPoistaVoi kiitos <3 Kaikesta huolimatta en vaihtaisi osaani äitinä pois. Kussakin elämänvaiheessa on omat haasteensa, niistä on vain ymmärrettävä ajallaan pyrkiä yli, etteivät ne kasaudu liian suureksi taakaksi kantaa.
PoistaHeikot hetket ja koettelemukset tekevät meistä entistä vahvempia. Niistä oppii aina jotain.
Kaunista syyskesää sinnekin ja iloa arkeen <3
Ihana kirjoitus sinulla! <3 Kesä, se todellakin alkaa kääntyä syksyksi. Tänään kävin keräämässä omenoita, nyt uunissa tuoksuu omenapaistos. - Olen muuten tehnyt salapoliisityötä kun mietit, tiedätkö minut jostain. :-) Luulen, että tiedät veljentyttöni, on asunut perheensä kanssa Höytiäisen lähikaupungissa samoin kuin siskontyttönikin... Vieraampi löytää meistä varmasti samaa näköä - ehkäpä yhdistät minut heihin. Ja jos oikein yhdistelin asioita meillä on myös yhteisiä sukulaisia - on se maailma vain aika pieni! :-)
VastaaPoistaKävin jo aiemmin pikaisesti kurkkaamassa postaustasi, mutta niin vaan kiire joudutti minut pois blogin ääreltä. Nyt tulin sitten uudestaan katsomaan ja niin ihanan postauksen olitkin tehnyt. Sinulla on kyllä todellakin kirjoittamisen lahja, kauniisti osaat kirjoittaa ajatuksistasi. Niin kuvaannollisesti <3
VastaaPoistaVoi miten se onkin tarpellista kuunnella itseä ja järjestää pieniäkin hetkiä, jolloin saa voimaannuttaa itseään. Minä olen nauttinut suunnattomasti pienistä kuvaamishetkistä. Silloin ajatukset ovat pysähtyneet täysin ja mieli on rentoutunut. Kaunis luonto antaa niin paljon.
Kauniit kuvasi ovat iloksi. Kiitos tästä postauksesta <3
Ihanasti kirjoitit ja niin suloiset kuvatkin. Omista hetkistä saa voimaa ja kun niitä on yleensä melko harvakseltaan, niin ne tuntuvat aivan harvinaisen ihanilta! Kukaan ei vaadi mitään ja saa hetken huolehtia vain itsestään. Sinulla on siellä muutenkin jännittävä syksy tulossa uusien tuulien puhaltaessa. Reippaan rentoja syyspäiviä sinulle ❤️
VastaaPoistaTodella ihana ja ajatuksia herättä kirjoitus! Wau!
VastaaPoistaIhana kirjoitus! Oman ajan ottaminen on niin tarpeen oman jaksamisen kannalta.
VastaaPoista