keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kuulumisia kera kesäisten makuuhuonekuvien



Kesä on ihan varkain edennyt heinäkuun puolivälin yli niin, etten ole ehtinyt päivittää blogiani kertaakaan koko kesänä. Aika hassua, sillä yleensä kesällä jos milloin postausaiheita on ollut jonossa useampi eikä kaikista mukavista reissuista tai tekemisistä täällä kotona ole ehtinyt edes kirjoittaa. 

Niin niitä olisi ollut nytkin, mutten vain ole saanut aikaiseksi niistä kirjoittaa ja kertoa ennenkuin vasta nyt. Toisaalta, on ollut aika puhdistavaakin välillä kätkeä kaikki näkemänsä ja kokemansa vain ja ainoastaan syvälle sydämen syövereihin ja mielen sopukoihin. Nähdä ja aistia maailma juuri sellaisena kuin sen voi paikan päällä kokea. Luonnon ainutlaatuista kauneutta vain harvoin kykenee tällaisena amatöörikuvaajana ikuistamaankaan kameran sisuksiin juuri sellaisena kuin sen kullakin hetkellä näkee. Sydämeen ne tallentuvat eivätkä sieltä katoa.

Keväällä ja nyt kesälläkin, tein pitkiä kävelylenkkejä lähimaastoon. Kuljin kamera olalla siltä varalta, että vastaan tulee hetki, jonka haluan ikuistaa. Eipä tullut. Ympäröivä luonto aloitteli kukintaansa. Lehtipuut pukeutuivat hennon vihreisiin juhlapukuihinsa, joiden vihreys syveni keskikesää kohti tultaessa. Koko luomakunta oli taas yhtäkkiä ihan valmis ja niin hämmentävän kaunis. Sitä kauneutta on riittänyt koko kesäksi, muodossa jos toisessa. Tämänhetkinen kukkaloisto ihan tuossa omalla pihalla saa huokaamaan ihastuksesta joka kerran kukkapenkkiä katsoessa. Niin voimaannuttavaa!


Kesän korvalla, toukokuun lopulla, kun niittykukat aloittivat valtaisan kukintansa, kannoin kotiin kimpun jos toisenkin kauniita luonnonkukkasia läheiseltä niityltä ja tienpientareilta. Aamuisin niiden tuoksu herätti unessa viipyilevän nukkujan ja sai koko huoneen tuoksumaan kesältä. Sitten niiden kimppujen kokoaminen unohtui vähäksi aikaa, kunnes taas yhtenä päivänä tässä perennapenkkiä kitkiessäni katkoin pihan perältä ja kukkapenkistä muutamia kukkijoita maljakoihin silmäniloksi. Miten äkkiä tuoreilla kukilla saakaan aikaan raikkaan kesäntunnun myös tänne sisälle!



Kynttilöitä olen poltellut pitkin kesää. Lienenkin niiden suurkuluttaja. Kynttilänvalossa on vain jotain valtavan viehättävää. Mystistäkin. Jotain sellaista, joka saa raapaisemaan tulitikun kerta toisensa perään ja sytyttämään laatikoiden kätköistä löytyvät pienet kynttilänpätkätkin. Sen loiste saa synkimmänkin nurkan näyttämään parhaat puolensa. Ja entäpä tuon hämyisen valon luoma tunnelma, voiko enää suloisempaa valoa ollakaan?! Ei varmaan.



Tänä kesänä olemme reissanneet pitkin Suomea sen kaksi ja puoliviikkoisen ajan, jonka verran meillä lomaa oli. Aivan erityisellä lämmöllä muistelen reissuamme pohjoiseen, jonka aikana tutustuin moneen ihanaan ihmiseen, blogiystävään <3 Olipa niin mukava tavata teitä kaikkia, jotka pääsitte tapaamiseen mukaan. Kyllä se vain niin on, että se tuo ihan uudenlaista näkökulmaa ja syvyyttä blogien lukemiseen, kun tietää millainen ihminen blogin takana häärää. Tavataan taas täällä, blogimaailmassa, ystäväni!

Reissustamme ei tällä kertaa sen enempää. Kuvakooste reissustamme on työn alla. Kunhan sopiva rako ilmaantuu, kirjoittelen siitä sitten täälläkin :) 

Ja sitten, mieltä lämmittää suuresti se, että kaikesta hiljaisuudesta huolimatta blogissani on ollut kävijöitä ja uusia lukijoitakin on tullut. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille täällä piipahtaville!

-Kaaru-

14 kommenttia:

  1. Kesällä tosiaan olisi, mistä kirjoittaa, muttei oikein malta ja ehdi. Kauniit kuvat! Bloggaritapaamiset ovat mukavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Niin se on, kesällä on kaikkea tekemistä niin paljon, ettei malta istahtaa koneen äärelle.

      Blogitapaamiset ovat kyllä mukavia. Niistä saa uutta virtaa ja inspiraatiota bloggaamiseen <3

      Poista
  2. Bloggaaminen on kiva harrastus, sitä voi tehdä juuri silloin kun huvittaa ja ehtii, ja on asioita.. :) Kesä on kyllä hurahtanut melkoista vauhtia, huh.. Olisipa ollut mukava tavata, mutta ehkäpä sitten ensi vuonna! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin, Raisa. Siinäpä kiteytettynä bloggaamisen mukava puoli ja vapaus :) Ei tätä harrastusta kovin helpolla syrjään heittäisi.

      Olisi ollut kyllä mukava tavata sinuakin <3 Toivottavasti tosiaan ensi kerralla sitten.

      Mukavaa kesää sinulle!

      Poista
  3. Ihania ajatuksia kesästä, kesäajasta. Siitä kaikesta kauniista mitä ympärillämme on. Se on totta, että mitä itse kokenut, mistä voimaantuu, sitä ei aina osaa sanoittaa eikä saa kuviinkaan.
    Ruvien välistä huokuu kuitenkin ihana kesäaika, jonka olet perheesi kanssa viettänyt ja jakanut. Se on parasta jaettavaa.

    Ajattelin sinua monta kertaa viime viikolla ja tällä viikollakin tyttöni luona ollessani! ❤

    Kesäniloa edelleenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Kaisu <3 Kesä on voiman lähde. Sen kauneudesta pystyy ammentamaan voimaa syksyn pimeyteen ja pitkään talveen. Sen suoman valon turvin jaksaa räpistellä taas seuraavaan kevääseen ja kesään.

      Sinäkin olet ollut mielessäni usein sen jälkeen kun tavattiin <3 Oli niin mukava tutustua ja nähdä! Ehkäpä taas ensi vuonna, jos ei aiemmin :)

      Kesäiloa sinullekin <3

      Poista
  4. Oli kyllä mukava tavata sinuakin ❤️ ihanaa ihmistä ihanan blogin takana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Essi ihanasta kommentista <3 Ilo oli tavata ja tutustua myös sinuun <3

      Poista
  5. Luonnon kukat ovat kyllä kauniita. Itsekin olen poiminut niitä tänä kesänä erityisen paljon. Tänä kesänä kukinta alkoikin jo erityisen aikaisin. Kielotkin kukkivat jo toukokuun loppupuolella. Minäkin tykkään poltella kynttilöitä, mutta se on ollut taas vähän tauolla, kun kaksivuotias on sen verran vikkelä, että ehtii joka paikkaan. Kynttilöihinkin. Tuli houkuttaa häntäkin. :)
    Olipas kyllä mukava tavata. Tavataan toistekin. :)
    Mukavaa kesänjatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukista saa kyllä niin paljon kaunista aikaan. Kun ne pitkän harmaan jakson (syksyn ja talven) jälkeen aloittavat kukintansa, niiden tuoksut ja värit ovat oikeaa terapiaa! Tänä vuonna kukinta alkoi kyllä tosi varhain. Enpä muista vuotta, jolloin tosiaan kielotkin olisivat kukkineet jo niin aikaisin kesällä!

      Meilläkin on parivuotias touhuaja täällä, jota saa kyllä vahtia silloin, kun kynttilöitä polttelee. Yleensä asettelenkin ne niin korkealle, ettei pienet kätöset niihin yllä. Mutta siitä ne pienetkin vilpertit kasvavat ja viisastuvat, teilläkin. Kohta koittaa aika, jolloin tuli ei heitä enää tässä määrin kiinnosta :) Sitten voidaan poltella kynttilöitä tauotta :)

      Oli kyllä ilo nähdä ja tutustua. Varmasti tavataan toistekin :)

      Kiitos, kesäiloa sinullekin

      Poista
  6. Niin eteerisen kauniit värisävyt ja rauhaisa tunnelma!
    Kesällä saa tallentaa muistot sydämeen ja ottaa rennosti!
    Nautitaan joka hetkestä!

    VastaaPoista
  7. Lämpimät kiitokset viimeisestä, niin lämpimät muistot jäivät mieleen <3 Kuviesi kauneus ilahduttaa niin kovasti. Mukava on ollut seurata niitä instassa <3

    Onpa ihanan kuuloista, että polttelet kynttilöitä myös kesäaikaan. Tuosta otan kyllä mallia. Minulla jää kynttilöiden polttaminen enemmän pimeisiin aikoihin.

    Mukavia kesäpäiviä sinulle <3

    VastaaPoista
  8. Voi miten ihanan harmonisia kuvia!
    Blogitaukoa pidin minäkin. Ihan vahingossa:)

    VastaaPoista
  9. Ihania kuvia ❤ olisipa ollut kiva itsekin ehtiä tapaamiseen,mutta jäi tällä kertaa välistä. Ehkäpä ensi kerralla pääsen minäkin taas mukaan ☺

    VastaaPoista