Kaunista puolukanvarvuista

 Pakkauspuuhien lomassa askartelin eilen puolukanvarpukransseja tuvan ikkunan ja pariovien kaunistukseksi. Vähän hassultahan se tietenkin tuntuu askarrella kaikenlaista ja ripustella niitä vielä esillekin, vaikka muutto tulee ajankohtaiseksi ihan kohta. Toisaalta, mukavampi on viettää viimeistä tämän kodin joulua niin, että tavarat ovat ainakin tuvassa paikoillaan siihen saakka, kunnes ne kannetaan muuttoauton kyytiin. Muualla talossa pahvilaatikkotornit alkavatkin kiertää jo seinän vierustoja ja kaapit tyhjentyä. Paljon on tavaraa kertynyt vuosien varrella. Paljon sitä on kannettu kierrätykseenkin ja myyty eteenpäin. 

Aika hassua, että eilen vasta tuli ensimmäisen kerran vähän haikea mieli. En minä tätä kotia kaipaamaan jää, pihapiiriä ehkä vähän, sillä onhan vanhassa pihapiirissä aivan oma erityinen viehätyksensä. Luulen kuitenkin, että suurimmaksi osaksi haikeuteni kumpuaa siitä isosta muutoksesta, jonka muutto väistämättä tuo mukanaan, vaikka ihan mahdottoman iloinen ja onnellinen asia se samalla kertaa onkin. Isoja asioita ne on, paikkakunnan vaihdokset. Ihminen kun on niin mukavuudenhaluinen ja helposti kaavoihin kangistuva. Tutusta ja turvallisesta elämästä luopuminen ja kaiken uudelleen rakentaminen ei käy sormia napsauttamalla. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin ihan varma, että uudella paikkakunnalla elämä asettuu ennen pitkää uomiinsa ja arki tasoittuu. Alkuunhan se on pitkälti palloilua suuntaan ja toiseen, palveluiden etsimistä, verkostojen luomista, uutuuden viehätystäkin. Tulevaisuus edessä kuin avoin kirja, jonka sivuille alkaa pikku hiljaa rakentua meidän uusi elämä :)

Mutta nyt itse asiaan, noihin kransseihin siis. Idea tuohon ikkunassa roikkuvaan kranssiin löytyi mistäs muualtakaan kuin Pinterestistä. Sieltä löytynyt kranssi oli punottu havuista, mutta itse tein sen puolukanvarvuista, kun olin niitä kerännyt talteen kokonaisen muovikassillisen :) Pohjina näissä on  askartelutarvikeliikkeestä ostetut valkoiset metalliset kranssipohjat. Taisivat maksaa euron, kaksi kappale.

 Parioviin olin katsonut valmiiksi eräästä nettikaupasta puksipuukranssit. Jäin vaan pähkäilemään miten ne kestävät jouluun saakka hyvinä, jos nyt jo ostan ne. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun olisin ollut viimein valmis ostamaan ne, niitä ei enää ollutkaan. Niinpä päädyin tekemään kranssit itse samaisista puolukanvarvuista kuin tuon isommankin kranssin. Ja lopputulos on varsin mieluinen! Tykkään aivan erityisesti näiden kranssien vähäeleisestä, kevyestä ilmeestä. En halunnut murtaa sitä liian erottuvalla nauhallakaan, joten näihin valikoitui hyvin yksinkertaiset, lumenvalkoiset satiininauhat.

Tykästyin tuohon kynttiläideaan niin paljon, että ihan pakko oli kokeilla miltä ne näyttäisivät noissa pariovessa roikkuvissa kransseissa. Ihanaltahan ne näyttävät, kuten aavistelinkin. Eihän niitä noissa kuitenkaan uskalla poltella, sillä puinen ovi on siellä taustalla. Tuossakaan ikkunassa roikkuvassa en uskalla tulta pitää kuin vain valvotusti. Mutta kaunis se on tuota lumista maisemaa vasten ilman kynttilässä palavaa tultakin.

Mukavaa lauantaipäivän jatkoa kaikille!

-Kaaru-