Arvonta muistutus!

Tulin muistuttelemaan blogissani piipahtavia käynnissä olevasta ARVONNASTA

johon voi osallistua vielä tämän päivän ajan. Käykää ihmeessä osallistumassa siihen, vaikka teiltä löytyisikin jo entuudestaan tuo arvottavana oleva Mekkotehdas-kirja, sillä voihan sen antaa lahjaksikin :) Ja onhan siinä kylkiäisenä myöskin palanen pienikukkaista Tilda-kangasta syksyn uutuusvärissä sekä Tilda-kuviopaperilehtiö. Suoritan arvonnan huomenna ja palaan tuota pikaa julkistamaan arvonnan voittajan :)

-Kaaru-

Vihreän lumoissa

Löysin kirpparilta kauniin vanhanvihreän IB Laursenin valokuvakehyksen. Siitä se sitten lähti. Mieltymys vihreään. Jotenkin aika yllättävää, sillä aikalailla harmaa-musta-valkoisella linjalla ollaan kodin sisustuksen suhteen menty jo useampi vuosi. Mitä nyt kesäisin mukana on ollut vähän vaaleanpunaista, keltaista ja sinisen eri sävyjä. Kehyksen kanssa täsmälleen samaa vihreää on vanhoissa kasvitauluissa, joiden värimaailmaa olen ihaillut niin kauan kuin kasvitaulut ovat meillä olleet. Ja miten hyvin vaaleanpunainen sopiikaan tuon vihreän kanssa. Niin kaunis yhdistelmä! Tuosta vihreästä taisikin kertaheitolla tulla yksi syksyisen sisustuksen lempiväreistäni. 

Ajattelin, että ompelen samasta vihreänsävyisestä kankaasta uusia tyynynpäällisiä, jotka somistan vanhoilla pitsiliinoilla. En kuitenkaan sopivan väristä vihreää löytänyt paikallisesta kangasputiikista, joten päädyin tilaamaan H&M Homesta muutaman yksivärisen vihreän tyynynpäällisen, jotka tuunaan sitten mieleisekseni. Niitä odotellessa :)

Täällä meillä syksyn ruska on värjännyt puut ja pensaat mitä kauneimpiin keltaisen ja punaisen eri sävyihin. Aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta viikon jokaisena päivänä, tänäänkin. Miten tämä vuodenaika taas voikaan tuntua niin ihanalta, vaikka kovasti sisimmässäni taistelinkin syksyn tuloa vastaan. Syksyn kuulaudessa on jotain tavattoman herkkää. Nämä tällaiset päivät ovat kuin luotuja retkeilyyn. Taidetaankin pakata eväät reppuun ja lähteä pienelle ruskaretkelle. Koko perhe.

Aurinkoista viikonloppua täällä blogissani piipahtaville :)

-Kaaru-

p.s vielä ehtii osallistua edellisen postauksen ARVONTAAN

Arvonta

Iki-ihanasta Signorinan verkkokangaskaupasta löysin ihastuttavia Tilda-kankaita syksyn ja talven tilda-ompeluksiani varten. Tarttuipa mukaan muutakin mukavaa :) 

Signorinan nettipuodista löytyy kauniita puuvillakankaita, esileikattuja tilkkukangaspakkauksia, käsityöhuopaa, ompeluohjeita, Tilda-tuotteita ja -kankaita ym. ihania käsityötarvikkeita! 

Käykäähän tekin kurkkaamassa Signorinan nettiputiikkia TÄSTÄ.

Nyt jos koskaan kannattaa nimittäin tehdä ostoksia siellä, sillä tällä hetkellä puodissa on meneillään SUURI SYYSALE, jonka myötä kaikista puodissa myytävistä tuotteista saa -25% alennuksen alekoodilla: SYYSALE. Ja mikä parasta, alennus koskee myös jo kertaalleen alennettuja tuotteita!! 

Puotia pitää ihana Hannele, joka taatusti ottaa tilauksesi sydämen asiakseen. Jäi niin mukava mieli lämminhenkisestä asiakaspalvelusta, että aivan varmasti pistäydyn nettipuodissa vielä monta kertaa tulevaisuudessakin ja voin lämpimästi suositella teitäkin asioimaan siellä :)

Yhteistyön merkeissä päätimme järjestää arvonnan teille ihanille blogini lukijoille. Minulla onkin nyt ilo ja kunnia ARPOA kaikkien lukijoiden kesken Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan ideoima ja kirjoittama Mekkotehdas-kirja, 24 arkin lehtiö Tilda-kuviopaperia sekä pieni pala syksyn uutuus Tilda-kangasta.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

• Yhden arvan saat kommentoimalla tätä postausta
• Kaksi arpaa saat olemalla blogini kirjautunut lukija (lukijaksi voi kirjautua arvonnan aikanakin)

Arvonta alkaa tänään 5.9.2015 ja päättyy 16.9.2015
 

ONNEA ARVONTAAN!

Anonyymit kommentoijat, jättäkää yhteystietonne kommenttinne yhteyteen :)

Alla vielä kuvat arvonnan sisältämistä tuotteista:

Mekkotehdas-kirja. Sisältää kaavat useisiin suloisiin lasten puuvillamekkoihin sekä liudan ohjeita ja kaavoja muidenkin ihastuttavien käsitöiden tekemiseen.

Pieni pala syksyn uutuus Tilda-kangasta (puuvillaa) sekä Tilda-kuviopaperilehtiö

Muutama otos Mekkotehdas-kirjasta. Tämä kirja valloittaa ihastuttavilla, inspiroivilla kuvillaan.

-Kaaru-

Blogiyhteistyö

Syksyn kirpeyttä

Kesä kääntyi syksyksi. 

Syyskuu. Syksy. Sanoissa niin surullinen kaiku. 

Kesästä luopumisen tuskaa kaiketi. Sitä kun ei sitten millään haluaisi päästää kesästä irti. 

Suven suloisesta lämmöstä, auringosta, hyönteisten surinasta, luonnon heleistä väreistä ja kaikista ihanista kesän äänistä. Jäljelle jää vain hiljaisuus. Syksyisen luonnon rikkumaton rauha.

Kaikki äänet ovat vaienneet. Linnutkin nousevat kohta siivilleen ja lentävät kauas pois. Tämä siirtymävaihe on kai se kaikkein haikein. Kun ei ole vielä kunnolla syksy, muttei enää kesäkään. 

Mutta niin se on kaikkien muidenkin vuodenaikojen siirtymävaiheissa. Samalla kertaa luopumisen tuskaa menneestä ja sitten kuitenkin se malttamaton odotus tulevasta. Niin kuin nytkin.

Koen suurta tuskaa kesän luopumisesta ja silti odotan syksyä. 

Sillä onhan syksyn värikylläinen luonto aivan hengästyttävän kaunis. Synkimpinäkin sadepäivinä tuntuu kuin aurinko paistaisi, niin kirkkaan värisiksi lehtipuut värjäytyvät. Aamun kirpeys tuntuu jo nenänpäässä, sormissa, varpaissakin. Villasukat on mukava vetää jalkojen lämmikkeeksi, sytyttää takkaan tunnelmatulet ja käpertyä sohvannurkkaan lukemaan sisustuslehtiä. 

Meidän syksyyn kuuluu aivan oleellisena osana kaikenlaisten luonnon ja puutarhan tarjoamien marjojen, hedelmien ja vihannesten säilöminen. Muodossa tai toisessa. Säilömispuuhat ovatkin päässeet jo hyvään vauhtiin. Kotiakin on tullut laiteltua siinä sivussa syksyisempään asuun. Oikeastaan tämä on aika mukavaa aikaa. Syksy.

Mukavaa syyskuuta jokaiselle :)

-Kaaru-

Kellohameita

Kesän lämmön viimein saavuttua tänne meillekin, innostuin ompelemaan kellohameita tytöille. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä, sillä kesken ompelun alkoivat sekä saumuri että ompelukone temppuilla. Ajattelin, että surautan hameet kasaan tuosta noin vain, mutta pyh! Sen sijaan, että olisin ommellut, sain kaivella saumurin kätköistä esiin sinne tipahtanutta neulaa usean kymmenminuuttisen sekä öljytä ja puhdistaa ompelukonevanhustani paremman ompelujäljen toivossa toisen mokoman. Loppujen lopuksi kävi niin, että ompelukoneeni päätti tehdä entistä pahempaa hyppytikkiä, joten yhden hameen helma jäi ilman reunakanttia. Huolittelin sen sitten rullapäärmeellä. Onni onnettomuudessa, että saumurillani voi rullapäärmätä! Ompelukone täytyy kaiketi kiikuttaa huollettavaksi, joten tässä olisi nyt yritettävä pärjätä pelkän saumurin varassa jokunen tovi. Onneksi aloitimme jälleen tämän kylän "ompelumuorien" kanssa viikoittaiset kokoontumiset lastemme koulun käsityöluokassa, joten voin käyttää siellä käydessäni ompelukonetta aina tarvittaessa. Voi siis olla, että kanttaan tuonkin viimeisen hameen helman vielä, koska onhan se jotenkin huolitellumman näköinen kantattuna.

Nämä hameethan ovat oikeasti tosi mukavia ommeltavia ja helppojakin, jos kaikki menee hyvin. Näiden ompelemisessa ei nimittäin kauan nokka tuhise. Tosin kangastahan näihin tällaisiin hamosiin saa kulumaan metritolkulla, riippuen tietysti siitä minkä kokoiselle lapselle hame tulee. Musta-valkoisen hameen halkaisija on lähes 90cm! Se on sopiva noin 128-140cm vaatteita käyttävälle. Pienemmät ovat kooltaan 98-110cm ja 116-122cm. Vähän hassuja noi kokomerkinnät, mutta nämä hameet ovatkin erittäin pitkäikäisiä käyttäjälleen. Hameisiin käytetyt puuvillakankaat olen ostanut jo vuosia sitten. Musta-valkoinen kukkakangas löytyi edullisesti reilu vuosi sitten Metsolan alelaarista. Kelta-valkoinen retropuuvilla (vanha lakana) on puolestaan ostettu useita vuosia sitten muutaman euron hintaan kirpputorilta.

Käytiin viime viikon loppupuolella katsomassa vadelmien kypsymistilanne. Vadelmat eivät olleet oikein vielä kerättävässä kunnossa, joten vietimme illan läheisellä rannalla. Tytöillä sattui sopivasti olemaan ompelemani hameet yllään, joten nappasin muutaman kuvan niistä silloin. Kyllähän näistä sovituskuvista aina paremmin näkee, millainen vaate on päällä ollessa, miten se istuu jne. Ihanasti nuo auringonsäteet kimaltelivat veden pinnalla. Kuin pieniä tähtiä!

Iloista viikkoa kaikille!

 

-Kaaru-

Mustikkakukkoa

Täällä pohjoisessa mustikan pääsato alkaa olla parhaimmillaan. Hennot varvut ovat niin täynnä sinistä kultaa, että ihan notkuvat marjojen painosta. Yllinkyllin olisi kerättävää. Mukava saada pakastimen täytettä pitkän talven varalle vaikka parhaimpiahan ne toki ovat heti tuoreeltaan. Mustikoista intoutuneena leivoin pitkästä aikaa iltapäivän välipalana syötäväksi mustikkakukkoa. Tuota ruismurotaikinasta ja mustikoista tehtyä herkkua, joka taatusti sulattaa paatuneimmatkin makuhermot niin suloisella maullaan! Eikä ole edes vaikea tehdä. Nopeasti valmistuukin, johon saa mustikoitakin uppoamaan heti litran kerrallaan tai useammankin, jos ison kukon haluaa leipoa. Taidanpa kirjata teko-ohjeen tännekin, niin jokainen joka haluaa tuota ihanaa herkkua kokeilla, saa ohjeen tästä.

MUSTIKKAKUKKO

• 150g voita tai margariinia
• 1/2 dl sokeria
• 2 1/2 dl ruisjauhoja
• 1/2 tl ruokasoodaa

Täyte:

• 8-10 dl mustikoita
• 1 1/2 rkl perunajauhoja
• 1/2 dl sokeria

Valmistusohje:

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää ruisjauho-leivinjauheseos.

Erota taikinasta vajaa 2/3 ja taputtele se uunivuoan (Ø 18 - 20 cm) pohjalle ja reunoille 3 - 4 cm korkeudelle. Taputtele loppu taikina leivinpaperille kanneksi ja laita se jääkaappiin hetkeksi.

Jos teet pakastetuista mustikoista, sulata mustikat mikrossa (nopeuttaa mustikkakukon kypsymistä). Lisää mustikoihin sokeri-perunajauhoseos. Kaada seos vuokaan. Aseta kansi päälle.

Paista 200 asteessa n. 30-40 min.

Tarjoa lämpimänä kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Popsittiin mustikkakukko poskiimme pihakoivun katveessa, suloisen hennon kesätuulen hivellessä poskipäitä. Leppä havisutteli somasti lehtiään ja lähimetsässä asusteleva orava hyppeli puusta puuhun. Miten minusta tuntuu, että lapsetkin olivat hipihiljaa vaikka tavallisesti pöydän ääressä käy sellainen melske, että tottumattoman korvat olisivat lujilla. Ne kun tahtovat särkyä itsellänikin tämän tästä metelin noustessa sietokyvyn yläpuolelle ;) Luonto rauhoittaa, niin sen täytyy olla.

Aurinkoinen, lämmin sää on hellinyt meitä täälläkin pohjoisessa nyt varmasti koko kesän edestä. Olisihan se ihme ollutkin, jos sääherra olisi antanut koko elokuunkin sataa tihuutta samaan tapaan kuin kesä-heinäkuussa. Miten minä nautinkaan näistä päivistä nyt! Elokuun päivissä ja illoissa kun on aivan oma viehätyksensä. Tykkään niin paljon loppukesän iltojen hämärästä tunnelmasta, illan kosteudesta, tuoksuista, kaikesta. Ulkona pihakoivun katveessa voisi istuskella ihastellen kesän kauneutta aamun pienille tunneille saakka. Päivien kääntyessä ehtoopuolelle, olen sytytellyt kynttilöitä palamaan lyhtyihin ja lasikippoihin, jotka kaivoin ulkovaraston kätköistä esille. Ne luovat pihalla iltaa istuville herkkää, utuista tunnelmaa.

Ihania elokuun päiviä kaikille!

- Kaaru-

Keittiön uusi lamppu

Niin se alkoi arki tässäkin huushollissa. Koululaiset aloittivat aherruksensa tänään. Ikäänkuin sen kunniaksi ripustettiin keittiön kattoon uusi lamppu, jota ehdinkin etsiä jo pidemmän tovin kunnes sopiva sattui kohdalle Ikeassa. Lamppu kaikkinensa on niin sopiva tuohon keittiön pöydän ylle! Ihan niin kuin se olisi ollut siinä aina :) Ja mikä ihan parasta, edullinenkin se Ikean tapaan oli. Saattaapa olla, että tuossa keittiön pöydän ääressä onkin uusi läksyjenlukupaikka.

Heinäkuun vaihduttua elokuuksi, ovat illat alkaneet hämärtyä täälläkin pohjolassa. Ilmassa on aistittavissa hienoinen tuulahdus syksyn raikkautta, vaikka lämpötila onkin kohonnut päivisin +20 asteen tuntumaan. Niin mukava kuitenkin, kun kesä saapui viimein. Nyt on tullut oltua ulkona jokaisena päivänä varmaan koko menneen kesän edestä. Mikäpä sen mukavampaa lapsillekaan kuin pulahtaa viileään jokiveteen koulusta tultua ja nauttia virvokkeita terassilla läksyjenteon lomassa.Vaikka eihän niitä läksyjä taida ihan hetkeen ollakaan. Pehmeä lasku koulun aloituksessa.

Elokuun illoissa on aivan ihana tunnelma. Aurinkokin paistaa niin somasti kullaten kaiken mihin sen säteet osuvat. Meidän pihamaa sai rehottaa pitkän tovin suloisen valkoisena apilamerenä, joka loisti entistäkin kauniimpana aina iltaisin. Eilen ja tänään sen sitten viimein leikkasimme. Puna-apilat jätimme vielä kukkimaan pihan toiselle laidalle. Kukkikoon siellä siihen saakka kunnes lakastuvat.

Tänään sisustelin leikkimökkiäkin. Kunhan saan siellä loputkin hyllyt paikalleen, kuvia on ehkä luvassa tännekin blogiin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

-Kaaru-

Kirpparilöytöjä

Arabian Pallas-sarjan kahvikuppi, aluslautanen ja leipälautanen yht.5e

Riihimäen lasin (kannettomat) 3, 2 ja 1 litran lasipurkit. Kaksi suurinta 3e, pienin 1,5e

Vanhoja jälkiruokakulhoja 8kpl yht.4e

Arabian leipälautasia 3kpl yht.2e

Iso valkoinen leipäkori (halkaisija 40cm) 2e

Kiertelen kirpputoreja ja vanhojen tavaroiden/huonekalujen aarreaittoja aina silloin kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Kotiseudullani Pohjois-Karjalassa on useita ihania vanhojen tavaroiden kirpputoreja niiden tavallisten itsepalvelukirppareiden lisäksi. Yllä kuvatut astiat tarttuivat mukaani, kun kotiseutulomamme lopuksi kävin koluamassa useamman kirpputorin läpi. Edullisia löytöjä kaikki tyynni. Kauniita, vanhoja astioita ja käyttöesineitä. Kullakin oma tarina.

Aivan erityisesti ihastuin tuon Arabian Pallas-sarjan muotoiluun. Kahvikuppi on aivan erityisen viehkeä erilaisen muotonsa ansiosta. En ole koskaan ennen tuollaisia kuppeja missään nähnyt, jos niitä olisikin ollut enemmän, olisin taatusti ostanut niitä vitriinin kaunistukseksi enemmänkin. Olisivathan ne toki käyttöönkin päätyneet, niin kuin nyt tuo ainokainenkin päätyy, vaikka kovin pieni se vetoisuudeltaan onkin. Piripintaan mitattuna siihen mahtui vain 1,2 desiä nestettä :O Eihän se mikään miesten kahvikuppi ole ;) Liekkö musertuisi miehisessä otteessa koko kuppi, sen verran hienoa, ohutta posliinia se on. Mutta minulle, haaveilijalle, se on oikein sopivan kokoinen. 

-Kaaru-

Heinäkuun viimeinen

Heinäkuun viimeinen päivä. Vähän hassulta se tuntuu. Jotenkin koko kesä on mennyt kesää odotellessa ja nyt se on jo kohta ohi. Täällä pohjoisessakin illat ovat alkaneet hämärtyä. Aavistus syksyä sen myötä ilmassa. Mutta silti, kaiken kaikkiaanhan nämä kaksi mennyttä kesäkuukautta ovat  koleanpuoleisista ilmoista huolimatta olleet oikein ihanat. Kesä on kuitenkin aina kesä, ilmoista huolimatta. Mikään helteiden ystävä en liiemmin edes ole, joten tällainen keli on siinä mielessä sopinut oikein hyvin. Toivotaan syksystä sitten aurinkoista :) 

 

Viileässä kesässä on toki hyviäkin puolia. Kukkapenkin kukat ovat kukkineet käytännössä koko kesän vaikka useimmat lajikkeet ovatkin tähän aikaan jo kukintansa kukkineet. Nuo villiruusutkin kukkivat vielä! Tykkään niiden väristä, tuoksusta ja muodosta niin paljon. Suloisia kesämuistoja lapsuudestakin ne tuovat mieleen. Silloin teimme serkkutyttöjen kanssa omatekoista ruusuhajuvettä liottamalla ruusun terälehtiä vedessä yön yli. Kauniin väristä siitä ainakin tuli, tuoksusta en niinkään tiedä. Mutta kaunis väri riitti meille :) 

Tuo kuvissa näkyvä hattukin on vanha, niin vanha kuin muistan. Paperinarusta virkattu, ostohattu. Suojannut omaakin päätäni kuumalta kesäauringolta lapsuusvuosinani. Enpä olisi silloin arvannut, että tuo samainen hattu on joskus omilla tyttärilläni käytössä. Niin ne vuodet vierii. Joskus vähän liiankin nopeatempoista tahtia. Niin kai sen kuuluukin mennä vaikka välillä haluaisin ajanjuoksun pysäyttää. Lasten kasvamisen myötä kumpuavaa haikeutta kaiketi. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt, tänään. Aurinkokin paistaa, joten ulos taidamme lähteä :)

Leppoisaa heinäkuun viimeistä kaikille!

-Kaaru-

Virkatut laukut

Ihan hirveän pitkästä aikaa sain tehtyä keskeneräisiä käsitöitä valmiiksi. Eipä olekaan tullut kuvattua tänne blogiin valmistuneita käsitöitä pitkään pitkään aikaan. Eipä silti, ei ole ollut kuvattavaakaan. Mikä lie käsityöähky ollut, kun en juuri mitään ole valmiiksi saanut. Toisaalta olen vähän sellainen, että aloitan kymmenen eri projektia kerralla ja joskus sitten käy niin, että jotkin keskeneräisyydet unohtuvat lojumaan kuukausitolkulla jonnekin kaapin tai pussukan uumeniin. Niin kuin nyt näille pikku laukuille kävi. Ja sitten kun tulee viimein valmista, tekisi mieli aloittaa taas jotain uutta vaikka ompelusopen keskeneräiset-laatikko pursuaa pientä viimeistelyä vaille valmiita vaatteita, neulomuksia, virkkauksia. Sellainen minä olen.

Virkkasin laukut Novitan puuvilla-bambulangasta mukaillen Dropsin ohjetta. Virkkuukoukun paksuus 4. Vakaa aikomukseni oli tehdä laukkujen kuvioinnista samanlainen kuin ohjeessa selkeällä suomenkielellä lukee, mutta koska olen äärimmäisen laiska palaamaan ohjeeseen enää sen jälkeen, kun olen sen kerran lukenut, tarkkasilmäiset voivat nähdä ettei kuviointi aivan samanlainen olekaan ;) Mikä huvittavinta, luulin kokoajan virkkaavani samanlaista kuviota kuin ohjeessa :D No, kaunis se on tuollaisenakin. Alkuperäisessä ohjeessahan nuo "viuhkat" ovat ylöspäin. Itse päätin kuitenkin kääntää "viuhkat" osoittamaan alaspäin, jotta sain noista läppien reunoista tuollaiset soman aaltoilevat. Laukut ovat kooltaan n.20x20cm. En ommellut (ainakaan vielä) laukkuihin vuorta, sillä meneväthän ne ilmankin. Vuorihan on helppo lisätä jälkikäteenkin, jos siltä tuntuu.

Tänään ompelin myöskin kellohelmaisia hameita tyttärille vaikkei hamekelejä juuri tänä kesänä ole ollutkaan. Voihan niitä toki käyttää leggareiden kanssa syksylläkin sitten. Niistäpä kuvia tuota tuonnempana.

-Kaaru-