keskiviikko 28. elokuuta 2019

Elonkorjuuta ja säilöntäpuuhia

Tänä aamuna kotipihan pihlajassa istui lintuparvi.
Hiljaisessa aamussa niiden laulu kajahteli kaikuna vaaran takaa.
Jäin kuuntelemaan hetkeksi tuota laulantaa, sen sanomaa ja säveliä.

Minusta tuntui ihan siltä,
että siinä puunoksalla istuessaan ne lauloivat aurinkopäivän iloa.
Iloa uudesta, ihanasta elokuun aamusta.

Niiden onnelliseen lauluun oli helppo yhtyä,
sillä yön varjojen raotettua tummia viittojaan
uusi aamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena.
Niin kesäisenä.

Aamukasteinen maa helmeili tuhansina pieninä timantteina
auringonsäteiden pyyhkäistessä pihamaan yli.
Tuoksui kesä ja tuoksui syksy.
Tuoksui elokuu.
Ja elonkorjuu.



Elonkorjuu on saanut täällä maalla asuessa uudenlaisen merkityksen.
Kun ennen elonkorjuu on ollut itselle lähinnä marjojen ja puutarhan antimien 
keräämistä ja säilömistä talvea varten, on se tänä vuonna merkinnyt paljon muutakin.



Kotimme ikkunasta olen saanut läheltä seurata pihapiiriämme ympäröivien 
peltotöiden vaiheita aina varhaisesta keväästä
elonkorjuun hetkiin saakka.

Olen nähnyt, kuinka pelto muokataan ja
siemenet kylvetään maahan. 
Olen nähnyt aina yhtä ihmeellisen itämisvaiheen, 
viljanoraiden varttumisen ja sen, 
kuinka kesän mittaan auringon lämpö 
ja viljapeltoa hyväilevä tuuli ovat kypsyttäneet viljan korjuukuntoiseksi.

Leipäviljavainioiden äärellä ei voi kuin tuntea syvää kiitollisuutta siitä työstä,
jota maanviljelijät meidän kaikkien eteen tekevät. 
He pitävät huolen siitä, 
että kotimaisista viljoista leivottua leipää ja jauhoja
on taas ensi talvenakin meidän kaikkien saatavilla.



Oman, pienen, puutarhasta keräämäni punaviinimarjasadon
keitin hilloksi ja säilöin sen lasipurkkeihin talvea odottamaan.
Tämä hillo on yksi niistä harvoista,
joka maistuu meidän perheessä kaikille.
Se on ihana lisä liharuoan kylkeen
sekä monikäyttöinen marja hillonakin leivonnaisissa,
jälkiruoissa ja kiisselin jatkeena.

Hillo on tehty hillosokeripussin kylkeen painetulla ohjeella,
joka on oikein oiva, helppo ohje moniin marja- ja hedelmähilloihin.


Elokuu ja elonkorjuun aika on riemukasta, 
iloista aikaa venetsialaisineen ja elojuhlineen,
mutta myös aikaa, joka nostattaa mieliin haikeutta väistyvästä kesästä, 
lämmöstä ja täyteläisestä luonnosta.
Luonto on antanut satonsa ja korjaa nyt omansa pois.

Vaikka ruskan värit eivät ole vielä juurikaan näkyvissä, lehtivihreä alkaa hiljalleen
vetäytyä puunrunkojen ja varpujen suojiin
ja vapauttaa tilalle sateenkaaren värien koko kirjon.
Siellä lehtivihreän suojissa nuo kaikki kauniit sävyt ovat uinuneet odottaen omaa aikaansa,
omaa vuoroaan tulla nähdyksi.


Kesä kaartelee loppuaan kohti, mutta vielä tänään nautin ihoa hyväilevästä lämmöstä,
hohtavan sinisestä kesätaivaasta ja ojanvarren heiniä heiluttelevasta lempeästä tuulesta,
joka tuoksuu vielä enemmän kesälle kuin syksylle.

Ja, kun sitten syyskuu ja syksy saapuvat, 
tuovat ne tullessaan omanlaisensa ihanat asiat:
syysruskan väriloiston, kynttilätunnelman, pimeät, kuulaat illat ja hohtavan tähtitaivaan.
Eivät kai nekään huonoja vaihtoehtoja ole.


Tunnelmallisia elokuun lopun viimeisiä päiviä, Sinulle!


-Kaaru-

12 kommenttia:

  1. Hilloista mi äkin tein postauksen.Viinimarjoista en ole tehnyt hilloa, minkä kanssa punaisista tehtyä hilloa syöt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ollaan oltu sitten samoissa puuhissa. Sellaista se on tämä elonkorjuun aika. 😙

      Me syödään punaviinimarjahilloa liharuokien kanssa, pannarin ja vohveleiden päällä. Laitan sitä myös rahkaan ja leivonnaisiin. Ja on hyvää! 😋 Teepä joskus!

      Poista
  2. Niin kauniisti kirjoitat ja ihanat kuvat. <3

    VastaaPoista
  3. Viinimarjahillo on kyllä raikasta. Minä mehustin kaikki viinimarjat puskistamme.

    Tämä sinun tekstisi oli kuin ihana aamunavaus, sellainen mitä ennen pidettiin koulussa aamuisin. Ja kauniit kuvat. Tuli hyvä, lämmin olo.

    Lämmintä elokuun lopun päivää Sinulle! <3

    VastaaPoista
  4. Meillä punaviinimarjat syötiin ihan tuoreeltaan, mutta jos niitä jostain sattuu saamaan niin täytyypä kokeilla hilloksi keittää.. Ompuista olen jo monta kattilallista hilloa keittänyt ja yhteen laitoin vähän ruusunmarjaakin, mutta vielä riittää omppuja hillottavaksi.. 😊

    VastaaPoista
  5. Viinimarjoja olen pakastanut ja niistä teen talvella vispipuuroa ja hilloa :)

    VastaaPoista
  6. Äidiltä saan punaisia viinimarjoja, joita pakastan ja lisäilen pitkin syksyä ja talvea smoothien sekaan.
    Kauniita kuvia ja ihanan näköstä hilloa.

    Mukavia loppuviikon päiviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! Smoothiessakin nämä marjat on kyllä raikas lisä. Kiitos muistutuksesta, täytyypä muistaa tämäkin vinkki!

      Poista
  7. Tuota sinun tekstiä on sitten mukava lukea, tulee niin mukavasti soljuen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele ♡ Joskus sanat soljuvat itsekseen, joskus ei. Ihana, että tykkäsit. ♡

      Poista
  8. Punaviinimarjahillo on minulle uusi juttu. Mustista kotona tehtiin ja tänä syksynä tein itsekin sitä kanaruokien kanssa herkuteltavaksi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustaherukkahillo onkin aivan mainio pari linturuokien kanssa! Kokeilepa joskus tätäkin punaherukkaista versiota, sekin on mahdottoman hyvää kaikessa raikkaudessaan. 😋

      Poista