tiistai 3. syyskuuta 2019

Syksyisiä villasukkia

Lasten aloitettua elokuun alkupuolella koulun,
 jäin minä vielä reiluksi kolmeksi viikoksi kotiin lomailemaan nuorimmaisemme kanssa.
Touhuntäyteisen kesän jälkeen oli viimeinkin aikaa tarttua sukkapuikkoihin
ja virkkuukoukkuun, kaivaa kauniin väriset langat kesäteloilta
ja ryhtyä päivittämään villasukkakorin sisältöä tähän hetkeen sopivaksi.

Siinä villasukkakorin äärellä vierähti tovi jos toinenkin,
sillä jäin hypistelemään pieneksi jääneitä villasukkia käsissäni
ja kulkemaan niiden nostattamien muistojen poluilla.




Mietin pitkään, mitä kummaa tekisin pieneksi jääneille villasukille,
varsinkin niille, joista luopuminen tuntui syystä tai toisesta kovin vaikealta.
Aikani mietittyäni päätin säästää jokaiselle lapselleni yhdet itsetehdyt sukat
muistoksi lapsuuden vuosista, palaseksi heidän muistojen polkuaan.
Loput pieneksi jääneet sukat ladoin pahvilaatikkoon odottamaan kierrätykseen vientiä.
Ehkäpä sukat löytävät jossain kaukana tai lähellä uudet omistajansa,
uudet pienet jalat, joiden lämmikkeeksi ryhtyä.




Siistittyäni villasukkakorin sisällön,
puuttuviksi palasiksi jäivät sukat kahdelle vanhimmalle tyttärelle,
joiden jalat ovat vuoden sisällä venähtäneet pituutta niin paljon,
että ovat menneet jo ohi omien jalkaterieni pituudesta
sekä sukat nuorimmaisellemme,
viisivuotiaalle pojalle,
jolle harvoin löytyy mieleisen värisiä sukkia neljän siskonsa jäljiltä.




Tyttöjen sukkiin valikoitui sävyt heidän omien lempiväriensä mukaan.
Toiselle oljenkeltaista ja toiselle kanervanpunaista.
Syksyiset kauniit sävyt,
jotka pehmeän murrettuina sointuvat kauniisti ympäröivään
syyskesän maisemaan.
Joiden sävyt toistuvat viljapellon laihossa,
auringon polttamassa heinikossa,
kanervankukissa,
mustikan ruskalehdissä ja
kuivahtaneissa havunneuloissa.




Neuloin sukat Novitan seiskaveikasta,
niitä kun tuli ostettua viime kevään alennuksesta monta kerällistä
useissa eri sävyissä.
Villasukkiin se onkin oikein hyvä ja vahva lankavalinta,
kun taas pipoihin ja lapasiin käytän mieluummin merinovillaa,
sillä paljasta ihoa vasten se on mukavan pehmeä eikä kutita samalla tavoin
kuin tavallisesta villasta kehrätty lanka.

Sukkien neulemalli löytyy täältä.
Sen pitsikuvioinen neulepinta on yksi suosikeistani,
sillä sukat valmistuvat nopeasti ja ne istuvat jalkaan jotenkin äärimmäisen hyvin.




Aivan kuten venhä ja ohra palmikoivat tähkiään kotiamme ympäröivillä pelloilla,
palmikoin minä näihin sukkiin muistoja menneeltä kesältä.
Siellä palmikoiden lomassa muistot kulkevat tallessa
tulevaisuuden päiviin ja hetkiin.
Kantavat ja kannattelevat.
Nostavat suupielet hymyyn.


Alkaneen syyskuun iloa ja kauneutta Sinulle,
blogini lukija!

-Kaaru-

p.s pienen pojan sukat ovat vielä puikoilla, 
niistä tarinaa tuota tuonnempana.

12 kommenttia:

  1. Ihanan värisiä molemmat sukat. Ihan rupesi houkuttamaan itseänikin tuo keltainen väri. Anoppi neuloi monesti tuolla kuviolla sukkia. Samaa mieltä olen kanssasi, että tosi istuvat ovat jalkaan.

    Mukavaa syksyistä viikkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sävyt ovat kuin suoraan syksyisestä metsästä. ♡
      Tuo oljenkeltainen on kyllä kaunis sävy, sellainen kauniin pehmeä.

      Tämä piirakkasukan malli on vanha klassikkomalli, jollaisia minäkin muistan mummini aikoinaan neuloneen. Silloin nuorempana en tykännyt tuosta kuvionnista, sillä se oli liian mummomainen (kai siksi, kun mummot niitä aina neuloivat 😅), mutta niin kuin monissa muissakin asioissa, näin vanhemmiten tuo neulemalli näyttää omaan silmään viehättävältä ja on mitä helpoin pitsimalli neuloa.

      Poista
  2. Voi miten kauniita sukkia, osaisinpa minäkin kutoa tuollaisia.
    Kaikkea hyvää syyskuuhun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari!
      Kaikkea voi oppia, näitäkin sukkia neulomaan. Innostusta siihen tarvitaan, ei niinkään osaamista. 😙

      Ihania syyskuun päiviä myös sinulle!

      Poista
  3. Kauniit sukat olet neulonut, täynnä äidin rakkautta. Lämpöisiä varpaita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♡ Äidin rakjaus näkyy niin monessa, sukissakin. ♡ Kovassa käytössä ovat sukat jo olleet, vanhimmat tyttäret ovat tainnet siinä suhteessa tulla äitiinsä - vimlasukissa mennään kesät talvet. 😙

      Poista
  4. Kauniita villasukkia olet kutonut ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suvi! Nämö olivat tällaiset syksyisten ajatusten sukat. ♡

      Poista
  5. Kaaru,
    taidanpa käydä kohta kaivamassa varpaitteni lämmmöksi ne ihanat sukat, jotka kudoit minulle juurikin tällä kauniilla kuviolla. SUkat todellakin istuvat hyvin jalkaan! <3

    Kauniita ajatuksia olet siellä pohtinut sukkien äärellä. Kauneus on kyllä ihmeellistä; se näkyy sukkakorissakin ja herää sieltä uusiksi kauniimmiksi ajatuksiksi, kuten lämmön jakaminen sukkia kierrättämällä. <3

    Ihania syyspäiviä sinne viljapeltojen ääreen! Kohta minäkin voisin aloitella sukan neuleen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisu ♡ Kyllä niitä villasukkia jo tarvitaankin.

      Ne sinulle neulomani sukat olivat hiukan toisenlaisella kuviolla neulotut, hyvin samantapaiset kylläkin kuin nämäkin sukat. Se on toinen suosikkimallini, sillä kuten nämä, myös ne istuvat jalkaan hyvin. Ihana, että ne istuivat sinunkin jalkaasi!

      Kauneutta on kaikkialla, mutta vain tietynlaisessa mielentilassa sen pystyy aistimaan. ♡

      Kiitos, vilja on nyt puitu, sänki paistaa enää pelloilla, mutta kaunista se on sekin. ♡

      Poista
  6. Ompas kaunis punotus villasukissa

    VastaaPoista