Kesä kukkii muistoja

Pihamme syreenipensaiden luomasta vilpoisasta varjopaikasta
on tullut minulle tärkeä paikka.
Siihen varjoon istun usein arkisten askareiden lomassa teekuppi kädessäni 

ja nautin kaikista ihmeellisen ihanista asioista ympärilläni.

Tuntuu, että kevät on muuttunut kesäksi taas niin hetkessä,
että ihan kukkaisruuhka on vallannut puut ja maan.
Ilma tuoksuu samaan aikaan syreenin ja pihlajankukilta,
juuri möyhityn ja kylvetyn viljapellon mullalta
ja kesäiseltä metsältä,
jonka varjoisilta paikoilta ilmaan kohoaa kostean maan,
kielojen, kuusenkerkkien ja monenlaisten niittykukkien tuoksuja.

Joka kesä havahdun entistä useammin siihen,
miten moni asia, tuoksu tai tilanne
palauttaa mieleen muistoja vuosien takaa.

Muistot vievät maisemiin lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisesta aikuisuudesta.
Ne ovat muistoja, jotka ovat syystä tai toisesta piirtyneet syvälle sieluun.
Ja jättäneet sinne lähtemättömän jäljen.
Niihin muistoihin olen palannut syreenin varjossa istuessani
 paitsi jokakesäisten tuoksumuistojen
myös vuosia sitten kirjoittamieni päiväkirjojen myötä.

Elämään on arvatenkin mahtunut monenlaista.
Tie on kulkenut myrskyn ja tyvenen vuorovesissä.
On ollut silti lohdullista huomata, että vaikka elämä olisi ollut miten synkeää tahansa,
niissäkään kaikkein tuulisimmissa pilvipäivissä
toivon lyhty ei ole koskaan kokonaan sammunut.
Heikko liekki on päivien myötä vahvistunut ja johdattanut elämän
lopulta kulkemaan juuri minulle osoitettuja teitä.

Elämä on ihmeellinen matka.
Jokaisessa päivässä, viikossa, kuukaudessa,
 jokaisessa vuodenajassa on omat kauniit asiansa,
joiden kirvoittamat muistot kantavat tänään, huomenna
ja kaikkina tulevinakin päivinä.


Jokainen hetki elämässämme
rakentaa muistoja tulevaan.

Tässä rakkaaksi tulleessa maisemassa koen
kesän huolettomuuden, kepeyden, riemun ja tunnen kaikesta tästä minulle
ja meille suodusta sydämen syvää iloa.
Tie on vuosien etsinnän jälkeen tuonut meidät kotiin.

Lopuksi jaan teille laulunsanat, joiden saattelemana lapseni kirmasivat kesälaitumille
kouluvuoden päättyessä viime viikon lauantaina.
 Minusta tuossa laulussa on juuri sellainen huoleton ja vapaa tunnelma,
jollaisen lapsuudenkesän kuuluukin olla.

"Kesä katsoo ikkunasta,
vihreälle ruoholleen,
kaipaa jo varpaita,
ruoholle tanssimaan.
Loma, loma, loma,
loma, loma, loma,
ruoholle tanssimaan!

Kesä katsoo ikkunasta,
sinisille aalloilleen,
kaipaa jo venettä,
aalloille soutamaan,
loma, loma, loma,
loma, loma, loma,
aalloille soutamaan!

Kesä katsoo ikkunasta,
aurinkoa silmissään,
kaipaa jo kaikkia,
aurinkoon lämpimään,
loma, loma, loma,
loma, loma, loma,
aurinkoon lämpimään!

(Hannele Huovi)

Kesäpäivien huolettomia, kauniita hetkiä Sinullekin,
blogini lukija!


-Kaaru-