Syyslomaterveisiä

Menneellä viikolla vietimme syyslomaa.

Loman alkajaisiksi ajelimme lapsuuden maisemiini Pohjois-Karjalan sydämeen.

Saimme viivähtää rakkaissa, muistojen täyteisissä maisemissa pari päivää

ja olla vanhempieni luona.

Miten rakkaaksi tuo kotipaikka onkaan vuosien saatossa tullut.

Sama turvallinen lapsuudenkoti, 

sama kaunis pihapiiri ja rakkaat vanhemmat siellä tervehtimässä meitä.

Lämmöllä ja ilolla ottamassa vastaan.

Tutut huonekalut ja esineet puhumassa omaa muistojen kieltään,

huokuen levollisuutta, lohdutusta ja rauhaa.

Miten siellä onkin aina niin hyvä olla.

💛

Muistan kuin eilisen päivän, kun vuosia sitten kotoa pois muuttaessani isä sanoi: 

"Kaaru, pidäthän aina kodin kynnyksen matalana", tarkoittaen, että kotiin olet aina ja 

kaikissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa rakkaasti tervetullut.

Miten paljon se silloin lämmittikään nuoren tytön sydäntä ja 

miten paljon se lämmittää sydäntä yhä.

Että kotiin, turvapaikkaan, saa ja voi yhä mennä. <3

Rakas koti, jossa rakkaat vanhemmat odottavat, 

huolehtivat ja ajatuksin kantavat silloinkin,

kun emme siellä ole.

Alkuviikosta lapsuuden maisemat muuttuivat tuoreammiksi muistojen maisemiksi.

Loppulomamme vietimme omalla mökillämme keskellä erämaan rauhaa ja hiljaisuutta.

Aurinkopäivistäkin saimme nauttia ja syksyisen karusta pohjoisen luonnosta.

Syksy oli edennyt jo pidemmälle siellä kuin meillä täällä kotosalla, järvien sylissä.

Puut olivat pudottaneet ruskankirjavat lehtensä ja nuokkuivat nyt hiljaisina

ja alastomina loppusyksyn maisemaa vasten.

Kuljin tutuissa maisemissa lokakuinen auringonlämpö poskipäilläni.

Miten erilainen tuo tuttu maisema olikaan eri vuodenaikoina.

Vain pari kuukautta sitten samalla rantatörmällä istuessani 

koko luomakunta loisti täyteläisyyttään,

oli tuoksuja ja valoa täynnä.

Nyt kaikki oli riisuttua.

Pohjoisen kesä on kuin lyhyt, ohikiitävä hetki.

Parissa-kolmessa kuukaudessa näyttäytyy koko luonnon elämänkaari keväästä syysehtooseen.

Jokainen vuodenaika puhuu omalla kauniilla tavallaan luonnon kiertokulun eri vaiheista.

On aika puhjeta kukkaan ja on aika lakastua.

Kaikella on oma aikansa, myös luonnossa.

 

Lokakuisella, 

riisutulla rannalla lohdutti sydämeen piirtynyt muistikuva siitä,

mitä kaikkea kaunista on taas edessäpäin, 

kun lumi peittää alleen kaiken harmaan.

Sitä ajatusta vahvistivat myös tähdet, 

jotka syttyivät tummuvalle iltataivaalle kirkkaina ja kimmeltävinä.

Taivas oli niin kuulas, että sen kantta vasten saattoi erottaa linnunradankin!

Tähdet tuikkivat vierivieressä, kuin lämpöä toisistaan hakien.

Oli tulossa pakkasyö, ensimmäinen tälle syksyä.

Pilvet väistyivät ja hopeinen kuu nousi taivaalle valaisemaan tienoota.

Kylmyys pureutui syvälle luihin saakka, mutta sisällä mökissä oli lämmin.

Takkatulen loimotukseen oli hyvä ummistaa silmänsä.

**  **  **

Syysloma oli myös yhdessäoloa ystävien kanssa.

Kyläilyä puolin ja toisin.

Ajatusten jakamista, rinnalla kulkemista.

Ihania, mieliinpainuvia hetkiä rakkaaksi tulleiden ihmisten kanssa.

 Kiitos teille, että olette!

💛💜💛

Huomenna arki alkaa taas.

Tuntuu ihan mukavalta palata arjen rutiineihin.

Loma on tehnyt tehtävänsä.

💛 

 Iloa ja valoa uuteen viikkoosi!

-Kaaru-