Lokakuussa, kun puutarhan mylläys on talvea odotellessa seisahtunut,
on aikaa kierrellä kirpputoreilla enemmän kuin kesäaikaan.
Kulkea, katsella ja ihastella.
Ostaakin, jos jotain mieleistä kohdalle sattuu.
Viimeisimmällä reissullani lähikaupunkiin, kävin kiertämässä tavanomaiseen tapaani
muutaman kirpputorin, joilta löytyi kauniita, osittain ajanpatinoimia käyttöesineitä.
Pitkän aikaa palvelleita, kiertoon lopulta päätyneitä.
Niin viehättäviä esineitä. <3
Hyppäsi koriin sirotin ja sokerikko,
vanhoja Arabian lautasia,
valkoinen pieni käsinvirkattu kaitaliina
ja puinen leipäkori.
Käyttöönkin pääsivät samantien, kun sinisen värin viehätyksissäni katoin pöytään "uudet" astiat ja tekaisin välipalaksi Tauvonpaikan Kaisun ohjeeseen ihastuneena,
omenariisipuuroa.
Kiitos Kaisu, kun jaoit tuon herkullisen ohjeen <3
Niin pehmeä maku! Ja kanelin kanssa sopivasti syksyyn ja lähestyvään joulunaikaankin sopiva välipala.
Suosittelen :)
Syyskuukin on aivan huomaamatta vaihtunut lokakuuksi.
Tässä on ollut niin paljon kaikenlaista puuhaa, ettei sitä ole sen suuremmin ehtinyt huomatakaan.
Tämä kuukausi on tuonutkin mukanaan pakkasyöt,
joita täällä meilläpäin ei ole ollut aiemmin tänä syksynä kuin yhden pakkasyön verran.
Syksy alkaa olla lopuillaan ja on aika kääriytyä vällyjen väliin kodin lämmössä.
Ajatuksiin on alkanut hiljalleen hiipiä lähestyvä joulunaika.
Miten se onkin niin, että sitä odottaa kuin kesää alkavaa tähän aikaan vuodesta.
Pakkasöistä huolimatta kesäkukat ovat vielä voimissaan.
Valkoinen lumihiutale kukkii amppelissaan etuoven vieressä vieläkin verrattain runsaana,
vaikka värikäs luonto ympärillä on alkanut muuttua entistä riisutummaksi.
Ihmeellistä, ettei se näytä tykkäävän ollenkaan huonoa viilenevistä öistä.
Siinä on varmaan niin suojainen paikka, ettei pakkanen ole päässyt vielä puraisemaan.
Pelargoniat nostin jo sisälle sillä ajatuksella, että yritän talvehdittaa ne elämäni ensimmäisen kerran meidän ulkovarastossa, jossa lämpötila pysyttelee plussan puolella sydäntalven kuukausinakin.
Keväällä näemme, onnistuiko yritykseni.
Levollista, aurinkoista viikonloppua kaikille <3
-Kaaru-
Ihania löytöjä!
VastaaPoistaTuo puuro kuulostaa niin herkulliselta. Täytyy jossain
vaiheessa kokeilla.
Mukavaa viikonloppua!
Aina toisinaan kirpputoreilta tekee sellaisia löytöjä, joista tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa. Kuin aarreaittoja koluaisi!
PoistaTuota puuroa kannattaa kyllä kokeilla, se oli ihana uusi ruokatuttavuus minulle <3
Kaunista viikonloppua myös sinulle, Sari
Omenariisipuuro on kyllä tosi hyvää. Olen syönyt sitä lapsuudesta asti. Toinen vastaavanlainen herkku on luumuriisipuuro. Sen voi tehdä joko tuoreista luumuista tai talvella kuivatuista.
VastaaPoistaOi, tuota luumuista versiota täytyykin kokeilla myös! Kiitos, Maria vinkistä <3 Ja mukava, että jätit kommenttia. Kävinkin jo nopeasti kurkistamassa blogiisi. Palaan paremmalla ajalla takaisin, niin ihanalta siellä näytti! <3
PoistaMullekkin omennariisipuuro on ihan uus tuttavuus, pitää täälläkin sitä kokeilla.
VastaaPoistaKivoja löytöjä olit tehnyt, itse justiin aloitin pitämään kirpparipöytää.
Hyvää viikonloppua sulle.
Kokeile ihmeessä, puuro oli kyllä hyvää. 😋
PoistaMinäkin pidin juuri pari viikkoa kirpparipöytää. Se on oiva tapa päästä turhasta tavarasta eroon ja sittenhän sitä voi taas hyvillä mielin kantaa itselle uutta tavaraa kirppareilta kotiin ;)
Kiitos <3
Ihanat kirppislöydöt <3 Omenariisipuuro kuullostaa hyvältä syksyiseltä herkulta :) Mukavaa viikonloppua <3
VastaaPoistaTällä kerralla löytyi edullisesti vanhaa Arabiaakin, joista olen aivan innoissani! Vanhan tavaran hinnat ovat nousseet niin korkeiksi, että enää harvoin tekee todellisia löytöjä. Nyt onnisti <3
PoistaOmenariisipuuro on nimenomaan syksyn makumaailmaan sopiva herkku. Kokeilepa!
Kiitos, mukavaa viikonloppua sinullekin <3
Sinisen värin viehätys - käsi ylös - täälläkin se on. :) Sininen on aina ollut minun sisustusvärini. Muutaman vuoden ajan ruskea meinasi voittaa sen, mutta nyt sininen taas on ottanut paalupaikan. Kauniita tavaroita löydät aina kirppiksiltä. Niin kuin nytkin. :)
VastaaPoistaMinulla on ollut sinistä väriä kohtaan jo pidemmän aikaa vähän sellainen viha-rakkaussuhde. Kymmenisen vuotta sitten se oli yksi lempiväreistäni, kaikessa. Sitten kyllästyin. Ruskea väri tuli sen tilalle ja sen rinnalle kaikki hyvin vaaleat sävyt - valkoinen ylitse muiden. Vasta viime vuosina olen oppinut tykkäämään taas sinisestä pieninä annoksina. Aivan erityinen heikkouteni ovat kaikki sinikuvioiset vanhat astiat 😍
PoistaKiitos, joskus onnistaa kirppareilla, useimmiten kuitenkaan ei. Hinnat ovat monesti omalle kukkarolleni liian korkeat. Ja koska myös periaatteeni on se, että kirppareilta tehdään edullisia ostoksia, en ole valmis maksamaan mansikoita mistään sellaisesta mitä ilmankin pärjään :)
Kivat löydöt teit nytkin. Ja kuvat niin kauniita taas ♥ Mulla sinisestä nyt vähän taukoa. Jossain vaiheessa mulla oli kaikki sinistä, meni yli ja tuli "ähky" sinisen kans. Nyt muut värit pinnalla olleet jo muutaman vuoden. Katotaan miten muutaman vuoden päästä. ;)
VastaaPoistaKiitos, Näppi <3 Minulla kävi samalla tavalla aikoinaan sinisen kanssa. Tuli ihan totaalinen ähky sen jälkeen, kun haalin vähän liikaakin sinistä ympärilleni. Melkein kymmenen vuotta meni, että aloin taas tykkäämään sinisestä. Tosin ihan pieninä annoksina ja mieluiten siten, että rinnalla on muitakin värejä :) Nyt olen heikkona noihin sinikuvioisiin vanhoihin tavaroihin ja astioihin. Jokin niissä vetää puoleensa :D Mutta edelleenkään en tykkää sinisestä suurina annoksina. Ehkäpä kuitenkin vielä joskus :)
PoistaOnoa hienoja astioita, hieno löytö! Tuo puuro kuulostaa tosi namilta. Ihanaa viikonloppua 💕😍
VastaaPoistaVanhoissa tavaroissa on vetovoimaa. Tarinat niiden takana, tunnelma, muotokieli, värit, ne viehättävät <3
PoistaKokeilehan tuota puuroa joskus, se on hyvää 😋
Kiitos, Jaana <3 Mukavaa viikonloppua sinnekin!
Ihastuttavat löydöt olet tehnyt! Tuollainen sokerikko oli mummolassanikin 70-80-luvulla. Se oli muistaakseni heidän häälahja, eli siitä päätellen lienee vanha.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, vanhoissa tavaroissa on tunnetta. <3 Itse olen sitä ikäpolvea, että vanhat, lapsuudesta tutut tavarat alkavat vasta nyt vanhemmiten vetää taas puoleensa. Pitkään ne olivat inhokkeja, muistuttivat ehkä liikaa vanhoista, "kurjista" vuosista. :D
Mukavaa viikonloppua sinullekin. Kaunis blogi sinulla!
Voi mukava, että jätit kommenttia! Ja kiitos ihanista sanoistasi. <3
PoistaIhana tarina kätkeytyy sinun muistojesi sokerikon taakse. Juuri siitä syystä vanhat esineet niin viehättävätkin! Niissä on tunnetta, niissä näkyy eletty elämä rosoineen ja niiden taustalta löytyy aina jokin kaunis muisto tai tarina, joka tekee niistä aivan erityisen. Historian havinaa!
Kaunista viikkoa sinulle :)
Ihania löytöjä olet tehnyt ja tuo omenariisipuuro toi lapsuuden mieleen, oma äitini
VastaaPoistateki sitä usein ja se oli herkkua :)
Kiitos Jaana <3 Vanhemmiten sitä peilaa omaa elämäänsä yhä enemmän lapsuuteen ja poimii sieltä niitä ihania rusinoita pullista. Muistot ne ovat, jotka kantavat <3 Ihana muisto sinulla tuosta omenariisipuurosta <3 Aika usein muistoihin liittyy tuoksut ja maut. Voi oikein maistaa kielellään pelkän kuvan välityksellä, miltä jokin ruoka maistuu tai aistia suloisen tuoksun, joka kuvasta välittyy. Ihania nämä muistot!
PoistaIhanaa viikkoa sinulle :)
Aivan ihania aarteita olet löytänyt reissuillasi ja niin kauniita kuvia ottanut niistä! <3
VastaaPoistaJa lämmittää mieltä, kun on voinut jotain ihanaa -omenariisipuuroa- jakaa lukijalleen täällä blogimaailmassa. <3
Seuraavaa viikonloppua odotellessa tässä! <3
Kiitos, Kaisu <3 Kirpputorit ovat ihania paikkoja. <3 Niin kuin on monesti sanottu, oikeita aarreaittoja! Aika lentää siivillä siellä kierrellessä. Olisipa ihana tietää tarina näidenkin aarteiden taustalla. Se toisi esineelle vielä moninkertaisesti lisäsyvyyttä. Minä olen sellainen höpsö, että rakennan kuvitteellisen tarinan mielessäni kaikille ihanille aarteille, joita löydän :D Jotenkin mukava lennähtää hetkeksi mielikuvitusmaailman lumoihin.
PoistaJakamisen ilo tuottaa moninkertaisen ilon. Siitä syystä tästä blogin kirjoittamisesta niin paljon tykkäänkin. <3 Täällä maailmassa oppii niin paljon uutta! Tämä on avain luovuuden maailmaan ja portti kokeilemisen riemuun. Niin mukavaa puuhaa ikäänkuin yhdessä tehdä ja kokeilla. :)
<3 Kyllä sitä jo odotellaan, täälläkin. <3 :)
Kauniita esineitä olet löytänyt ja herkulliselta näyttää Kaisun ohjeella tehty puuro 💛😊
VastaaPoistaKiitos, Kanneli <3 Kirpputoreja voisi kiertää aina vaan, niin ihania paikkoja ne ovat!
PoistaOmenariisipuuro on ihanaa, kokeilepa joskus sinäkin :)
Oi, mikä maalaisromanttinen tulvahdus!
VastaaPoistaIhastuttavat kuvat!
Lempeitä lokakuun päiviä!
Kieltämättä The J-sana on jo täälläkin mielessä, mutta kyllä hilpeyttä/kummastusta aiheutti ensimmäinen joulukuvasto postilootassa ja ruokakaupan joulukalenterit...
VastaaPoistaKivoja kirppislöytöjä ja ihanan nostalgisia kuvia.
VastaaPoistaIhania löytöjä olet tehnyt! <3
VastaaPoistaRiisipuuroa ei olekaan vielä tullut tehtyä, tällä ohjeella voisi kokeilla seuraavan kerran. :)
Minulla on blogissani tunnustus sinulle! ;) <3
T: Emppu / Iloa & Unelmaa