Tuomen tuoksua

Tuomi kukkii parhaillaan. Tuo ihastuttava tuomi! Minä niin rakastan sen tuoksua <3

Se tuo mukanaan ihania tuoksumuistoja lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudestakin. 

Tuoksun taakse kätkeytyy monta ihanaa hetkeä ja tilannetta. Rakkaita muistoja.

Siksi niitä on aina saatava maljakkoonkin kimppu tai kaksi. 

Kesän tuoksua tupaan tuomaan.

Keräsin kimpun Arabian vanhaan kannuun (joka löytyi kirpparilta viikonloppuna), mutta heti kohta sen jälkeen huomasin oksien olevan täynnä kirvoja! Poishan ne oli heitettävä.

Yhdessä ainoassa oksassa niitä ei ollut, joten sen jätin vielä maljakkoon. 

Suloista tuoksuaan levittämään torpan joka nurkkaan.

Siinä se nyt nököttää, puusohvan edustalla, johon edelleenkin haaveilen jonain päivänä löytäväni sopivankokoisen ja -näköisen sohvapöydän. 
Vuosien haave, joka nostaa päätään aina välillä.

Ehkä minä sen joskus löydän.

Sitten kun sitä vähiten osaan etsiä :)

Menneenä viikonloppuna vietimme ystävieni kanssa mieliinpainuvan mökkiloman luonnonkauniissa maaseutumaisemassa Keski-Suomen sydämessä. 
Hajamielisyyksissäni unohdin kameran kotiin ja sekös harmitti niin! 
Mutta kaikki näkemämme ja kokemamme talletettiin visusti mielen sopukoihin.
 Niihin muistoihin on mukava palata sitten joskus, kun ikävä ystäviä tulee.

Seuraavina vuosina muistan sen loman varmasti tuomen tuoksustakin.

Se kun sopivasti puhkesi kukkaan juuri tuolloin.

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll’ lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all’ lehvien vehreäin.

Mä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.”

Eino Leino, Laulun lahja

Kesäisiä päiviä kaikille!
Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat <3

-Kaaru-