Näkymiä

Tällaista tänään, siistiä. Useimmiten koko pieni lintukotomme on hyrskynmyrskyn. Leluja ja vaatteita siellä ja täällä, villakoiria lemmikkeinä ja sen sellaista. Mutta saahan elämä näkyä. Sen tuleekin näkyä. Eihän koti ole muuten koti, jos ei siellä elämisen jälkiä näy. Mutta joskus, joskus, on mukavaa kun on siistiä. Puhtaat lattiat ja ovenpielet, joihin niin monesti pienet ja vähän suuremmatkin tahmaiset tassut tekevät jälkiänsä. 

Ylemmän kuvan peilin kautta näkyy kaistale keittiötä. Tarkoitukseni oli kuitenkin kuvata ikkunankehyksistä tekemääni peiliä, ei niinkään keittiötä, mutta samallahan tuo tuossa tuli kuvattua, peilinäkymän kautta. Pikkuisen kotipesämme vielä pikkuisempi keittiö. Ikkunankehykset on pengottu aitan ylisiltä. Lienee tuokin ikkuna ollut taannoin navetan ikkunana. Navetta on pihapiiristämme joskus purettu, varmaankin päässyt menemään sen verran huonoon kuntoon, että on nähty paremmaksi purkaa pois. Harmi sinänsä. Tunnelmallisia ovat vanhat navetat tuoksuineen, kaikkineen.

 Alakerran lattiasta haaveilen edelleen helmenharmaata, niin kuin usein vanhoissa taloissa on, mutta kunhan tämä nykyinen lankkulattia kuluu tarpeeksi huonon näköiseksi, maalaamme sen sitten. Lattia on käsitelty Liberonin tumma tammi lattiavahalla ja lakattu kevyesti päälle Uula-tuotteiden hengittävällä lakalla, tuomaan hieman lisää lujuutta pintaan. Todellisuudessa lattia on vaalempi, huono valaistus saa näyttämään sen todellista tummemmalta.