Ajatuksia onnellisuudesta

Koleat kevätpäivät ovat seuranneet toisiaan.

Kevät ei tänä vuonna kiirehdi.

Silti kaikki valmistuu ajallaan.

Kiirehtimättä. 

Kuten nuo pienet puutarhan sulostuttajat:

idän sinililjat, helmililjat, narsissit, krookukset ja kohta tulppaanitkin.

Sieltä ne työntyvät ylös maasta kylmää keliä uhmaten.

Eivät kavahda lumisateisia päiviä, 

koleaa tuulta eikä pakkasöitä, 

kuten me ihmiset.

Vaan avaavat nuppusiaan yksi toisensa perään elämän voimaan luottaen ja 

levittäytyvät sinisenä, keltaisena ja valkoisena mattona pitkin pihaa ja kukkapenkkejä.

Tuovat tullessaan ilon ja toivon kevään lämmöstä.

💛

Viimeaikoina olen pohtinut onnellisuutta.

Joskus onnen löytymiseen tarvitaan enemmän ponnisteluja, joskus riittää vähemmän.

Aina matka ei kulje omien suunnitelmien mukaan.

Tie saattaa olla mutkainen ja kuoppainen. 

Mäennyppylän takaa avautuu odottamaton maisema.

Aurinkokin vetäytyy pilveen.

Elämän varjoissa värit himmenevät.
Sumu estää näkemästä kauas.

 Silloin onnea täytyy etsiä läheltä.

 

Onni löytyy, vaikka taivas olisi pilvessä ja pilvet itkisivät elämän murheita.

Onneen ei loppujen lopuksi tarvita kovin suuria asioita.

Onni rakentuu pienistä palasista.

Joskus onneen riittää se, kun istuu sinitaivaan alla hetken ja

katselee kumpupilvien lipumista taivaankannella.

Joskus onni löytyy omasta puutarhasta:

kukista, linnuista, mullan tuoksusta.

Joskus onneen riittää tuulen hiljainen kuiske.

Ja kaikki on taas hyvin.

Minä löysin pienen onnenhippusen tästä kauniista, vanhasta kupista, 

joka tarttui mukaan kirpputorikierrokselta.

Pienestä, somasta kupista olen hörppinyt maitokahvia ja pohtinut elämää.

Ajatella, kahvia!

Minä, jonka ei koskaan pitänyt oppia juomaan tuota nautintojen juomaa.
Tuskinpa minä sen ylimmäksi ystäväksi koskaan tulen,

mutta tuollaisena pienenä tilkkana,

 pienestä posliinikupista juotuna, se on ihan hyvää. 

 Kupin takana vilahtaa valkoinen, pitkulainen tyyny.

Iltojen valoisuus on saanut aikaan sen, että kotiin tekee mieli laitella kesäisempiä juttuja. Niinpä, kun kevään kiireet hetkeksi hellittivät, päätin harrastaa ompeluterapiaa. Sain ommeltua muutamia uusia tyynynpäällisiä.

Valkoinen, pellavainen on yksi niistä.

Tykästyin.

Tuli hyvä mieli onnistumisesta.

Huomenna on äitienpäivä.

Kaikille äideille ja mummoille, jo oleville ja tuleville,

haluan toivottaa onnellista juhlapäivää!

Toivotaan, että kevätaurinko alkaa viimein lämmittää ja tuo kesän tullessaan.

💛

Lauantai-illan lempeyttä kaikille blogini lukijoille!

-Kaaru-