Ikävä aloittaa uuden vuoden turinat tällaisella postauksella, mutten näe tilanteessa enää muita vaihtoehtoja. On pakko tarttua härkää sarvista.
Viimeviikkoina olen joutunut pohtimaan blogini kohtaloa monestakin eri syystä.
Ehkä pisteenä iin päälle sen suuntaisille pohdinnoilleni ovat olleet useat (vai liekkö yksi ja sama) anonyymit kommentoijat, jotka ovat yhtäkkiä hoksanneet jättää blogini kommenttikenttään senkaltaisia kommentteja, joita en ole viitsinyt edes julkaista. Jos niitä kuitenkin jollakin tapaa haluaa kuvailla, ne ovat olleet halventavia ja menneet henkilökohtaisuuksiin.
Ehkä minä olisin osannut jättää ne paremmin omaan arvoonsa, ellei elämässäni olisi tällä hetkellä muitakin huolenaiheita.
Senpä tähden haluan sanoa sinulle, anonyymi kommentoija, muutaman sanasen:
Aloittaessani kirjoittamaan blogiani, päädyin siihen ajatukseen, että blogini olkoon hyvän mielen blogi. Alunperinkään en halunnut liiaksi avata henkilökohtaista elämääni täällä.
Halusin pitää blogini sellaisena, jossa kerrotaan enimmäkseen kauniista, iloisista ja voimia tuottavista asioista. Ajatukseni oli, että voisin kuvien ja kirjoitusten kautta tuottaa silmäniloa ja herättää kauniita ajatuksia kenties sellaisellekin ihmiselle, joka ehkä juuri sillä hetkellä kamppailee elämänsä kipukohdissa. Että sellainenkin ihminen näkisi iloa ja kauneutta ja saisi niiden myötä voimia kohdata huomispäivän.
Sellainen oli minun toiveeni silloin.
Sellainen on minun toiveeni vieläkin.
Sinulle, haluan kertoa myöskin, ettei meidänkään elämä ole pelkkää pintaliitoa,
vaikka se saattaa tämän blogin perusteella siltä näyttääkin.
Meidänkin elämäämme sisältyy huolia ja murheita joskus niinkin paljon, että tuntuu, ettei niitä kykene eikä jaksa itse kantaa. Silloin, kun elämänlaivaa keikuttavat suuret aallot, pienikin ylimääräinen "päänvaiva" ja murhe tuntuu suunnattoman suurelta ja pahalta. Silloin tuntuu, että kaikkien vastoinkäymisten ja murheiden alla viimeisetkin voimat ehtyvät eikä laiva löydä enää kurssiaan. Itku tulee usein, mutta tuleehan se joka tapauksessa. Silloinkin, kun elämä tuntuu helpolta.
Kyyneleetkin kuuluvat elämään.
Ei kenenkään meidän elämä ole pelkkiä vaaleanpunaisia hattarapilviä.
Kaikilla meillä on oma taakkamme kannettavanamme, kaikilla huolenaiheemme.
Me kaikki joudumme kohtaamaan elämässämme niitäkin hetkiä,
joita emme olisi halunneet koskaan kohdata.
Ei elämää ole tarkoitettukaan helpoksi.
Sellaiseksi, ettei siinä olisi yhtään säröä.
Sellaiseksi, ettei siinä olisi yhtään säröä.
Mitä se olisikaan, jos vastoinkäymisiä ei koskaan olisi?
Jokaisella meillä on kuitenkin
myös keinomme selvitä elämämme kipukohdista.
Keinomme, millä tavoin askeleemme tavoittavat jälleen kantavan maan.
Ja jos ei ole, silloin voimme kääntyä hädässämme auttajien puoleen.
Toivon sinulle, anonyymi kommentoija, valoisampaa huomista ja kykyä sekä voimia nähdä ikävien asioiden yli. Ihmisiä me olemme kaikki, puutteinemme ja vahvuuksinemme ja siksi inhimillisiä. Kukaan meistä ei ole toista parempi. Me olemme kaikki samalla viivalla. Me kaikki käymme samaa elämänkoulua, opimme virheistämme ja haluamme kehittyä kukin tahoillamme. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme, niin sinulla kuin minullakin. Toisiltamme me voimme oppia. Kuljemmehan sydän avoinna. 💜
Sitten pohdintaa blogini jatkosta.
Esinnäkin, lämmin kiitos kaikille ihanille lukijoille ja kommentoijille kaikesta tähänastisesta.
Paljon olen blogini kohtaloa miettinyt. Yrittänyt nähdä vaakakupeissa niin plussat kuin miinukset ja saada selvyyttä ajatuksilleni. Niin rakas kuin tämä harrastus on aina ollutkin, tuntuu, ettei tälle löydy aikaa enää siinä määrin kuin haluaisin. Jutun juurikin on tuntunut olevan ihan hakoteillä koko tämän alkuvuoden.
Olisi ihana päivittää blogiin kaikki ihanat hetket, joita elämä kaikessa armollisuudessaan eteen heittää. Tallettaa ne tänne ja jakaa ne teidän kanssa. Sillä onhan jaettu ilo aina moninkertainen. Kuitenkin tällä hetkellä elämämme on niin kovin täyttä, ettei aika millään riitä kaikkeen.
Lapset tarvitsevat äitiään, äiti lapsiaan ja puolisoaan. Riittämättömyyden tunteesta on tullut pysyvä asukas. Elämme paljon puhutuissa ruuhkavuosissa, jonka myötä arkemme on arkea isolla A:lla. Asioita on hyvä aina toisinaan laittaa tärkeysjärjestykseen, että voisimme vielä joskus kohdata helpomman huomisen. Siksipä ajattelinkin, että pidän tästä blogin kirjoittelusta jonkinmoisen hengähdystauon.
Mietin vielä hetken aikaa, mitkä ovat blogini tulevaisuuden näkymät. Toivottavasti sen matkan päässä olen asian suhteen viisaampi ja kykenen tekemään ratkaisuni. Verkkaiseen tahtiin siis mennään vielä toistaiseksi.
Auringonvaloa ja iloa jokaiseen päivääsi, Sinulle, joka täällä piipahdat.
Kiitos, että kuljet tätä matkaa kanssani ❤
-Kaaru-
Voi Kaaru, älä lopeta blogia ainakaan kokonaan, sitä on niin kiva lukea - päivittyi se miten usein tai harvoin tahansa. Ikävää, että olet joutunut mauttomien kommenttien kohteeksi - se kertoo varmasti paljon enemmän kommentoijista itsestään kuin sinusta tai blogistasi. Silloin kun ihmisillä on paha olla, on niin kovin helppoa kaataa se *ska jonkun muun niskaan, on niin paljon helpompaa ajatella miten kaikilla muilla kaikki on niin paljon paremmin - vaikkei oikeasti edes ole. Vaikka blogit ovat pullollaan kauniita asetelmia ja kuvia, siistejä koteja ynnä muita, toivon että jokainen ihminen ymmärtäisi, että ihan kaikilla meillä on omat murheemme ja taakkamme kannettavana.
VastaaPoistaVoimia ja tsemppiä !
Maria, kiitos rohkaisevasta kommentistasi 💜 On niin helppo verhoutua nimettömyyden viittaan ja laukoa tulemaan mitä ikävimpiä solvauksia. Ainahan niitä kommentteja on blogeissa näkynyt, muttei vielä tätä ennen omassani. En minä tavallisesti ole mitenkään erityisen herkkähipiäinen. Kykenen ajattelemaan näistä tällaisista, että jääköön omaan arvoonsa. Mutta silloin, kun elämässä on muutenkin matalapaineen aikoja, kaikki ylimääräinen kuorma tuntuu niin uuvuttamaan. Kaiken ottaa silloin liian henkilökohtaisesti. En minä blogiani vielä lopeta, eikä varsinkaan nuo anonyymit kommentit ole syy päätökseenon, vaikka tämän joskus lopettaisinkin. Ne vaan antoivat sysäyksen niidenkin ajatusten julkituomiseen.
PoistaKiitos kovasti! Päivä ja hetki kerrallaan kohti kevättä mennään 💜
Hyvä teksti ikävästä aiheesta! Välillä hengähdystauot ovat paikallaan, joten jaksamista sinulle! Ja omalta kohdaltani voin sanoa, että minulle blogisi on näyttäytynyt juurikin sellaisena hyvän mielen blogina, kuin olet sen halunnutkin olevan. <3
VastaaPoistaIhana kuulla, Muusa, että blogini on näyttäytynyt sinulle juuri sellaisena kuin toiveeni olikin. 💜
PoistaKiitos rohkaisusta ja kannustuksesta. Hengähtelen hetken ja palaan takaisin toivottavasti uusin voimin ja uudella innolla. Kevättä kohti mennään, sen huomaa jo! 😊
Eksyin blogiisi ensimmäistä kertaa ja totesin, että ihana blogi! Ikävää, että joku on kirjoituksillaan pahoittanut mielesi ja kirjoitit aiheesta hienosti.
VastaaPoistaVoimia sinulle ja mukavaa talven jatkoa!
Miten mukava, että löysit tänne, tykästyit ja jätit kommenttia, sinä ihana vierailija!
PoistaKiitos kovasti 💜 Kevättä ja valoa kohti mennessä ei voi tuntea kuin iloa, siitäkin huolimatta, vaikka tummat pilvet meinaavat pelotella taivaanrannassa seesteisiä näkymiä.
Tervetuloa piipahtamaan täällä vastakin ☺
Minulle blogisi on tuonut iloa verbaalisella lahjakkuudellasi.Tekstejäsi olen hyvin harvoin kommentoinut. Lukenut olen kylläkin ja ilolla! Harmi,että olet saanut tuntea pahaa mieltä vääränlaisesta suhtautumisesta kirjoituksiisi.Miksihän tuollaista kohtaamattomuutta on? Itsekin olisin varmasti moisesta ainakin ihmeissäni. Kaikkea hyvää päiviin ja vaiheisiin! <3 T. Pirta
VastaaPoistaVoi kiitos, Pirta, ihanista sanoistasi! Kyllä minä sinut jo "tunnen", olethan sen verran usein ilahduttanut minua kommenteillasi 💜
PoistaPaha mieli tulee toisinaan ihan yllättävissä tilanteissa. Niissä sellaisissa hetkissä ja tilanteissa on usein sydän valmiiksi niin täynnä kuormaa, että kevyt höyhenkin sen päälle heitettynä saa kuorman kaatumaan.
Minä en ole myöskään koskaan ymmärtänyt, miksi joku tuntematon ihminen haluaa tuottaa toiselle tahallisesti mielipahaa. Tietenkin, jos oma mieli on täynnä pahaa oloa, johonkinhan se täytyy purkaa. Ja silloin osansa siitä saa tuiki tuntemattomat.
Kiitos kovasti sinullekin 💜 Elämä on täyttä ja tiivistahtista eikä huoliltakaan olla säästytty, mutta onneksi sinne harmaimpaankin päivään kajastelee kevään valo. 😊
Onpa ikävää! Itse olen aikoinaan poistanut mahdollisuuden anonyyminä kommentointiin, roskapostin vuoksi. Blogisi on täynnä kauniita kuvia ja ainakin minulle ne tuovat suuresti iloa! Mukavaa uutta viikkoa sinulle!
VastaaPoistaMinäkin olen aina toisinaan miettinyt tuota vaihtoehtoa, että poistaisin mahdollisuuden anonyyminä kommentointiin, mutta päätynyt pitämään sen mahdollisuuden vielä, sillä lähipiirissäni on useita kirjautumattomia käyttäjiä, joilta estyisi näin ollen kommentointimahdollisuus. Se olisi kyllä hyvä keino estää tuonkaltaiset ajattelemattomuudet millaisia jouduin nyt vastaanottamaan.
PoistaKiitos sinulle, AnniK 💜 Ihana kuulla, että olet saanut täältä iloa mukaasi. Ihanaa tätä viikkoa sinullekin 💜
Minusta blogit ovat sitä varten, että sinne voi kirjoittaa omasta elämästä, hyvistä sekä huonoista päivistä. En ymmärrä mitenkä joku viitsii kirjoittaa ns. rumasti, miksi hän sitten lukee jos on haukuttavaa.
VastaaPoistaMinä ainakin seuraan mielelläni erilaisia blogeja, kaikista niistä saa jotain pääasiassa olen ainakin saanut hyvää mieltä.
Toivon että jaksaisit kirjoitella meille, mutta ymmärrän myös sinun kiireesi. Oma aikansa vie myös kirjoittaminen.
Voimia ja iloa kuitenkin elämääsi, toivottavasti ne huonot kirjoitukset loppuisivat.
Niin minäkin olen aina ajatellut, mutta meitäkin ihmisiä on niin monenlaisia. Ehkä joku saa itselleen hyvän mielen toisia loukkaamalla. Ehkä hän pönkittää sillä omaa täydellisyyttään tai purkaa omaa pahaa oloaan. Mene ja tiedä. Ikävää se joka tapauksessa on. Ja kun se osuu omalle kohdalle, se tuntuu äärimmäisen pahalta. Vähän samalta kuin silloin, jos joku on käynyt varkaissa. Sellaiselta, että yksityisyyttäni on loukattu.
PoistaKiitos kaunis, Tuija 💜 Kyllä tämä tästä. Jospa tähän blogin kirjoitteluun löytyisi taas sama palo kuin alkuaikoina tai edes osa siitä. Katsotaan, mitä kaikkea mukavaa kevättä tuo tullessaan ☺
Hyvä kirjoitus!! Ikävää, että ihmiset haluavat tietoisesti kirjoitella ikävään sävyyn, surullista! Hyvä, että annoit palautetta. Toivottavasti juuri se oikea anonyymi ymmärtää ja lukee ajatuksella tekstisi! Tsemppiä arkeen, joka meitä kaikkia koettelee tavalla tai toisella! ❤
VastaaPoistaNiin. Tähän maahankin mahtuu niin monenlaista tallaajaa. Annoin palautetta, vaikka alkuun ajattelin kuitata kaiken hiljaisuudella. Ikävien kommenttien kirjoittelu kuitenkin jatkui ja jatkui, joten kirjoitin julkisen vastineen. Jospa viesti tavoittaisi kommentinen kirjoittajankin.
PoistaKiitos kovasti, Pia 💜 Välillä on tuulisempia päiviä ja taas välillä seesteisiä. Elämä kantaa silti, vaikka valonhohde himmeneekin välillä. Kevään porteilla mieli piristyy 💛
Harmi, kun olet saanut inhottavia kommentteja. Minusta sinulla on niin ihana blogi ja kirjoitat niin hyvin, että olen aina ajatellut ettei kukaan voi sinulle ees rumasti sanoa. Miksi ihmiset haluavat loukata toisia ilkeydellään? Täällä olisi niin hyvä elää, jos kaikki jättäisi tahalliset loukkaamiset pois. Mietihän rauhassa blogisi kohtaloa. Tee juuri niin niinkuin itse parhaaksi näet. Voimia ja valoa elämääsi.<3
VastaaPoistaMinäkin olen monesti ajatellut, että elämä olisi onnellista ja hyvää, jos kaikki kohtelisivat toisiaan kunnioittaen. Maailma olisi kuin paratiisi, oikea onnellisuuden tyyssija. Mutta koska se ei ollut aikojen alussakaan sitä, ei se olisi nytkään. Ihmisessä asuu pahatkin ajatukset ja tunteet. Nekin toki ovat osa ihmisyyttä.
PoistaKaunis kiitos 💜 Jospa tämä bloggaaminen taas jatkuu, kunhan hengähdän hetkisen.
Voi sentään, useampi seuraamani ihana blogi on pohtinut lopettamista. Aikaahan tämä harrastus vie, joten ihan ymmärrettävää, mutta jännä haikeus tulee kuitenkin mieleen. Blogitauko tekee silloin tällöin hyvää, ja pikaisia päätöksiä ei tarvitse tehdä. Positiivisia ajatuksia sinne tsemppihalien kera♥
VastaaPoistaNiin, aika on niin rajallista. Elämässä olisi paljon sellaisia asioita, joita olisi ihana toteuttaa ja tehdä. Kunpa vaan aikaakin olisi.
PoistaMinä tunnistan tuon haikeuden. Kun jotakin blogia on kauan seurannut ja sitten se loppuu, hetken aikaa on tyhjä olo. Ikäänkuin ystävä olisi poissa. Niin tärkeitä ne joskus ovat.
Tauko on paikallaan nyt. Jospa sitä uutta intoa löytyisi vielä. Kiitos SisustEllen 💜
Yhdyn edellisiin, ja mielestäni pieni tauko on vain hyvä juttu, jos elämässä on muutoin paljon käynnissä. Minäkin toivon, ettet lopeta; tykkään blogeista juuri siksi, että niiden kirjoittamiseen pitää nähdäkin vähän enemmän vaivaa = eivät päivity niin usein kuin esim. Instagram, jossa en vain pysy perässä; päivitystahti monella niin kova 😉 Ihanaa kevättalvea koko teidän perheelle, ja toivottavasti osaat jättää asiamattomat kommentit omaan arvoonsa 😌
VastaaPoistaNäin on. Jostakin kohtaa on hyvä osata höllentää aina silloin tällöin, ettei elämä muutu liiaksi suorittamiseksi.
PoistaEhkäpä sitä uutta intoa tähänkin harrastukseen löytyy, kunhan hetken tuumailen. Minäkin olen jo ajat sitten tipahtanut kyydistä tuolla instan puolella. Se päivitystahti ja kuvien tulva ihan ahdistaa joskus, vaikka toki sieltäkin saa inspiraatiota. Mutta jotain siitä puuttuu verrattuna blogeihin. Eniten minä siellä kaipaan sitä sellaista ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutuksellisuutta.
Kiitos mrs Sinn 💜 Tällä hetkellä katselen jo eri silmin saamiani ikäviä kommentteja enkä ajattele niitä enää niin henkilökohtaisesti, vaikka loukkaavia sisällöltään olivatkin. Elämä kantaa ja kevään valo kajastelee taivaanrannassa 💛 Sitä kohti mennään.
Hyvä tavaton... elämä on tarkoitus olla ihana asia ja blogin positiivinen tuulahdus lukijoiden päivään!
VastaaPoistaErinomainen palaute sinulta ja nyt vain hymyä huuliin ja uutta elämän kevättä kohti!
Odotan kauniita kuviasi ja ihania tunnelmia, ne tuovat iloa päivään!
Lämmin halaus myös!
Niin sen luulisi olevan, mutta jostain syystä aina joku näkee asiat toisin, vaikka varmasti tietävät ettei kenenkään elämä ole täynnä ruusuisia hetkiä.
PoistaKiitos, Susanna, sinä ihana 💜 Ihana kuulla, että siellä ruudun takana on teitä, joille olen voinut iloa tuottaa. Se lohduttaa.
Uutta kevättä kohti tässä mennäänkin ☺ Valo lisääntyy, päivä on jo pidentynyt. Koko kevään kauneus on edessäpäin. Sitä odotellaan 💛
Onpa kurjaa, että joku viitsii purkaa omaa pahaa oloaan blogiisi. Tosi ikävää tuommoinen :( Minä myös luulen, niin kuin Ma-Ri-A tuossa yllä, että kommentoija kertoo enempi niillä ikävillä kommenteilla itsestään, pahasta olostaan ja kateudestaan. Hyvin kirjoitit aiheesta, napakasti, mutta kuitenkin rakentavasti! Ja olipa mukava kuulla, ettet vielä kokonaan lopettanut bloggausta, vaan annat itsellesi aikaa ja mietit vielä mitä tehdä. Joskus voi olla ihan hyvä pitää taukoa, antaa asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lämpöinen ajatus sinulle Kaaru ja voimia arkeen ❤
VastaaPoistaLämmin kiitos, Eerika <3 Kun on jo kauan pohtinut sitä, miltä blogini tulevaisuus mahtaa näyttää ja sitten siihen samaan syssyyn alkaa tulvia ikäviä kommentteja vähän joka suunnalta, olin jo tosissani sulkemassa blogini lopullisesti. Niin kuin tuossa aiemminkin jo jollekin kirjoitin, silloin kun elämä on muutenkin kovin täyttä ja mieli kamppailee kaikkea sitä muutosta, pienikin ylimääräinen ikävyys tuottaa suunnattoman suurta mielipahaa, vaikka normaalissa tilanteessa kykenisikin näkemään tuollaiset ikävyydet aivan erilaisessa valossa. Mutta eteenpäin mennään, vaikka blogi lepäileekin nyt hetken. Kevään valo kimmeltää lupaavasti hangilla ja ilmassa on jo aavistus kevään raikkautta. Sitä odotellaan ja sitä kohti mennään <3
PoistaTuo on niin totta, että silloin kun elämä on täyttä, on huolia, murheitakin, ei tahdo jaksaa niitä pienempiäkään asioita. Elämä kuitenkin kantaa ja nyt on tosiaan jo aistittavissa hitaasti lähenevä kevät. Päivät ovat jo hiukkasen valostuneet ja talviaurinko lämmittää mukavasti poskipäitä. Niin se menee elämässäkin, vaikeiden ja täydentuntuisten vaiheiden jälkeen huomaa yhtäkkiä valon pilkistävän ensin niihin hetkiin, sitten päiviin <3 Valoisia ajatuksia sinulle <3
PoistaEerika, sinä ihana 💜 Kiitos! Kunhan tässä ehdin, kirjoittelen lupaamani s-postinkin vielä 😊 Tammikuun kauneutta ja ihania hetkiä sinulle ja perheellesi! 😚
PoistaPakko tulla kysäisemään, olitko tehnyt uuden postauksen? Mulla blogin lukulistassa näkyy, että olisit julkaissut uuden postauksen jokunen päivä sitten, mutta kun klikkaan itseni blogiisi, niin sitä sivua ei ole olemassa (vai lukiko siinä, että sitä ei voida näyttää) :O
PoistaEerika, kyllä. Et sinä väärin ole nähnyt. Täällä oli hetken aikaa keskeneräinen luonnos näkyvillä uudesta postauksesta, jonka meidän pikkumies sai sylissäni istuessaan huomaamattani julkaistua! :O Ehti olla muutamia tunteja julkaistuna, kunnes vasta huomasin sen :D Vähän nolo juttu..mutta ihan kohta julkaisen valmiin version siitä, joten hetki vielä :)
PoistaIhanan toimelias pikkukaveri sulla siellä 😍
PoistaOnpa ikävää tuollainen kommentointi. Täällä on minusta niin ihana aina vierailla, kun täällä on sellainen kivasti elämänmakuinen ja tulevaisuuteenkatsova vire. Voimia talveen ja onnellisia hetkiä Arkeen! <3
VastaaPoistaOnhan se, ja joissakin tilanteissa se loukkaa enemmän kuin toisissa. Mutta omaan arvoonsa ne jätin jo ja suuntaan katseeni kohti kevättä ja sitä kaikkea kaunista, jonka se mukanaan tuo.
PoistaKiitos kaunis, Pikku Akka <3 Ja ihana kuulla, että täällä on ollut mukava käydä. Jatketaan taas hetken päästä uusin voimin ja uudella innolla. Toivottavasti.
Blogisi on niin kaunis ja iloa tuova kaikkine kuvine ja teksteineen!!
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle!! <3
Marliska, kaunis kiitos sinulle ihanista sanoistasi <3 Kevättä ja valoa kohti kurkotellaan jo kovasti. Jospa tämä blogikin tästä vielä elpyisi. :)
PoistaIhana kirjoitus! Voimia arkeen ja ruuhkavuosiin, vastoinkäymisiinkin! Onneksi elämä lopulta kuitenkin kantaa, vaikka kaikkein vaikeimpina aikoina sitä on vaikea uskoa. Valoa ja iloa sinne! <3 Tiedän niin sen tunteen kun ei riitä joka paikkaan vaikka kuinka haluaisi. Kannattaa tehdä pakollisten lisäksi mahdollisimman paljon voimia ja hyvää mieltä tuovia juttuja. Joskus vaan tuntuu ettei niille ole ollenkaan aikaa. Ihana ettet kokonaa päättänyt lopettaa blogia.
VastaaPoistaKaunis kiitos, Suvi, rohkaisevista ja kannustavista sanoistasi <3 Niin se on. Elämä kantaa aina, vaikka hetken aikaa tuntuisikin siltä, ettei pääse nousemaan takaisin siivilleen, vaikka miten yrittäisi. Mutta sitten kun siivet taas kantavat, elämä kuljettaa uusiin tuuliin ja maisemiin. Ja valoon. Sitä valoa kohti tässä juuri kurkotellaankin. Siellä se kajastelee kutsuvasti taivaanrannassa, kevät!
PoistaTuumailen hetkisen tätä blogia ja katson sitten mitä teen. Ehkäpä sitäkin uutta intoa tähän harrastukseen vielä löytyy. Ja vaikka ei löytyisikään, hyväksyn senkin.
Onpa tosi ikävää, että olet saanut kokea tuollaista! Minullekin tuli jossakin vaiheessa vuoden tai parin vuoden ajan tosi inhottavia, henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja luultavasti yhdeltä ja samalta henkilöltä ja se oli tietenkin tosi ikävää. Jätin nuo kommentit julkaisematta ja jossakin vaiheessa niiden tulo sitten loppuikin. Luulen, että helposti joku omaan elämäänsä tyytymätön näkee juuri ns. "hyvän mielen blogeissa" paljon kadehtimisen arvoista, mikä saa kommentoimaan ilkeästi. Ehkä juuri sen takia olen itse välillä kertonut blogissani myös niistä vastoinkäymisistä ja epäonnistumisista, jottei kenenkään tarvitsisi ajatella, että meidän elämä on jotenkin täydellistä. Ja olethan sinäkin välillä niin tehnyt! Mutta joka tapauksessa tuollaiset kommentit saisi jättä omaan arvoonsa, vaikkei se aina helppoa ole.
VastaaPoistaJatka blogisi päivittämistä ihan niin usein tai harvoin kuin haluat. Kirjoitat kauniisti ja samoin kuvasi ovat kauniita, joten mielelläni lukisin ja katselisin postauksiasi jatkossakin. Itseltäkin on juuri tällä hetkellä postausaiheet ihan kateissa ja kun edellisestä postauksesta on jo yli viikko, niin meinaa ahdistus iskeä. :D Mutta tämän on kuitenkin tarkoitus olla mieluisa, oma harrastus, jostaa saa voimaa arkeen, eikä mitään pakkopullaa, joten en ota asiasta sressiä. Eiköhän niitä postausaiheita taas tule, kun on tullakseen. :)
Kovasti voimia, iloa ja siunausta kevääseen! <3
Kyllähän sitä aina toisinaan pohtii, mikä saa ihmisen kirjoittelemaan ikävyyksiä ja tuottamaan niillä tarkoituksellisesti pahaa oloa toiselle. Ehkä se on vaan niin, että kun sisällä kuohuu oma epäonnistuneisuus ja huonous, on helppo lyödä sanomisillaan muitakin. Ehkä se tuottaa jonkinlaista mielihyvää sekin, vaikka ihmeelliseltä se tuntuu.
PoistaMinäkin ajattelin alkuun, että jätän kommentit omaan arvoonsa enkä reagoi niihin millään tavoin. Ehkä niihin olisi sittenkin kannattanut jo heti silloin ensimmäisten sellaisten tultua tarttua. Ihan selkeästi tämä joku halusi, että noteeraan ne jollakin tavoin, sillä kommentit muuttuivat sävyltään entistä ikävämmiksi ja entistä enemmän henkilökohtaisuuksiin meneviksi. Siksi päätin kirjoittaa julkisen vastineen ja kertoa asiaan myös oman näkökulmani. Jospa viesti tavoittaisi kommenttien kirjoittajankin.
Tottahan se on, että blogeista saa helposti sellaisen käsityksen, että elämä on vain pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta järkevä ihminen osaa nähdä kauniiden kuvien ulkopuolellekin. Osaa nähdä siihen arkimaailmaan, jollaista elämä kaikissa lapsiperheissä on. Aika jännä todella, että tuollaisia kommentteja sain, vaikka kuten sanoitkin, minäkin olen toisinaan tuonut elämän kipukohtiakin esille kirjoituksissani. Ei siis kenelläkään luulisi olevan aihetta tuonkaltaisiin kirjoituksiin.
Kyllä minä ne omaan arvoon jätänkin, olen jo jättänyt. Sillä hetkellä kun niitä alkaa tulvia, sitä vaan niin kovin hätkähtää. Ja kun on elämä muutenkin niin täyttä, kaikki tuollainen satuttaa enemmän kuin normaalissa tilanteessa.
Kiitos, Maria, kauniista, rohkaisevista sanoistasi <3 Elämä voittaa kyllä, ja nurkan takana kurkisteleva kevät saa mielen täyteen iloa. Elämän tuulissa ja tuiskeessa valo hukkuu toisinaan, mutta löyää onneksi ennen pitkää tiensä takaisin.
Ihanaa kevään odottelua sinullekin <3
Kiitos Kaaru mahtavista blogeistasi, nii kuvistasi että kirjoituksistasi! Olen jo vanha ihminen. Itse en jaksa enkä osaa kaunistaa kotiani. Blogejasi lukemalla olen saanut arjesta juhlapäivän. Vuoden kulku tulee minunkin kotiin kauniina kuvina, runon pätkinä ja kirjoituksina. Tämä on sitä arjen diakoniaa. Vanhan ihmisen mieli valostuu ja ilostuu. On kuin kauan odotettu vieras tuslisi kotiini. Kiitos Kaaru ja kaikki te ihanat blogistit! Jumalan siunausta elämäänne.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi <3 Me kaikki elämme niin erilaisissa elämänvaiheissa ja tilanteissa. Toiset meistä kamppailee täyteläisen elämän kanssa riittämättömyyden tunteineen ja taas toiset, niin kuin sinäkin, vietät ansaittuja vanhuuden päiviä. Kaikissa elämänvaiheissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikissa niissä joudumme kohtaamaan iloa ja surua. Mutta elämä kantaa kaikesta huolimatta, niin sinua kuin minua. Miten suuresti minun mieltäni liikuttaakin se, että olet kokenut kirjoituksieni olevan kuin diakoniaa. Että olet saanut niiden kautta iloa ja valoa päiviisi ja vuodenkiertoosi. Kiitos, että jätit kommenttia, se rohkaisi suuresti! Kauniita talvisia päiviä sinulle ja siunattua kevään odottelua <3
PoistaOnpa todella kurja kuulla tuollaisesta kirjoittelusta, hyvä, että toit asian esille täällä. Uskon, että sinusta ja blogistasi pitäviä on niin paljon, että he jaksavat odottaa, vaikka postausten väli olisikin harvempi, minä ainakin! Välillä on hyvä höllätä, tein itse niin vuosi sitten juurikin blogin suhteen ja vähän muutenkin ja samoilla linjoilla jatketaan nytkin. Kevättä kohti mennään jo, mukavaa viikkoa sinulle ja perheellesi <3
VastaaPoistaKrista, lämmin kiitos 💜 Kiitos ihanista sanoistasi ja kannustuksesta.
PoistaTotta, toisinaan on ihan hyväksi ottaa ns. aikalisä niistäkin mukavista harrastuksista. Tarkastella ikäänkuin ulkopuolisen silmin elämäänsä ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Antaa itselleen aikaa.
Ihana, että sinä silti jatkat bloggaamista, niin paljon ihania ideoita olen blogistasi saanut. En minäkään lopeta, hengähtelen vaan. 😊
Kevättä kohti mennään, ihan kohta on helmikuu 💙
Ensinnäkin paljon voimia ruuhkavuosiin! Itselläni ei ole blogia mutta varmasti tämä vaatii aikaa ja voimia. Mutta luulen,että bloggaillessasi olet ehkä saanut vinkkejä ja ideoita, vertaistukea,ehkä uusia ystäviä? En tiedä kun ei ole kokemusta. Varmasti aika näyttää, mihin päädyt.. kiitos postauksistasi, ihanaa kevättä.
VastaaPoistaVoi kiitos, Katariina 💜 Elämme täyttä elämää. Antoisaa, mutta välillä uuvuttavaa. Jokaisessa hetkessä silti mukana arjen pienet ilot, jotka elämäniloa tuovat.
PoistaJuuri noita mainitsemiasi asioita olen bloggaillessa saanut ja jos lopettaisin, kaikkea sitä jäisin kaipaamaan. Tätä kautta elämääni on tullut useita uusia ihmissuhteita, joista osa on muuttunut ajan myötä ja blogitapaamisissa tavattuamme aidoksi ystävyydeksi. Ne ihmissuhteet kantavat läpi huonojenkin hetkien. 💛
Kiitos sinulle, että jätit kommenttia. Se piristi! Ihanaa kevään odottelua sinullekin!
Eiköhän tämä blogi tästä heräilee eloon viimeistään kevään koittaessa 😊
Kurja juttu tuollainen kirjoittelu, hyvä kun otit asian esille, toivottavasti se loppuu. Sinulla on kiva blogi ja käyn täällä aina kun luen blogeja ja usein jätän myös kommentin. Itse olen tällä hetkellä myös kiireinen ja en ehdi usein tekemään blogiini uusia postauksia mutta teen sitten aina kun ehdin ja jaksan. Kivaa viikkoa sinulle ja perheellesi ja toivottavasti jatkat tätä blogia vielä :)
VastaaPoistaKiitos, Jaana, tästä tämänkertaisesta ja kaikista muistakin matkan varrella saamistani kommenteistasi 💜 Kiitos kannustuksesta! Ihana, että teitä ihania lukijoita on blogiini siunaantunut 😙
PoistaKaunista tammikuun loppua sinulle 💛 Kyllä tämä blogi tästä pian elpyy, kunhan tuumailen vielä hetkisen 😊
Kaaru, oikein kunnon rutistus täältä! Ruuhkavuodet ottavat välillä voimille! Täälläkin! Voisitko kenties ajatella, että kirjoittaisit ja kuvaisit vain silloin, kun siihen on oikeasti aikaa, vaikka vain kerran vuodessa? No, saa ihana blogisi jäädä tauollekin. ;)
VastaaPoistaNe, jotka kirjoittavat ikäviä juttuja blogikommentteihin tai mihin tahansa muuhun julkiseen paikkaan, ovat syvästi kateellisia onnellisille ihmisille. Ja onnellisiahan me olemme kaikissa ruuhkavuosien puristusissakin, vai mitä? Täytyy vain toivoa,että tällaiset henkilöt lukevat tekstisi ja ajattelevat vähän entistä syvällisemmin. Jos eivät, jätetään sellaiset kommentit omaan arvoonsa!
Voimia ja jaksamisia, Kaaru!
Terv. Pia Tuoksua talossa -blogista
Pia, ihana sinä ❤ Olen lukenut kommenttisi yhä uudestaan läpi ja ajatellut, että osasitpa asetella sanasi niin ihanasti!
PoistaSitähän tämä elämä juuri on: täyttä, mutta onnellista. Eihän se onni elämästä mihinkään katoa, vaikka se välillä meinaakin jäädä ruuhkavuosien jalkoihin. Onni asuu pienissä hetkissä, arjen kauneudessa. Se vaan täytyy osata nähdä ja kokea 😊
Aikani murehdin ikäviä kommentteja, mutta pian osasin jättää ne omaan arvoonsa. Kyllä tämä blogi tästä elpyy vielä. 😊 Kiitos kovasti, Pia. Elämä näyttää jo valoisammalta 💜
Onpa harmi että olet saanut ikäviä kommentteja! Älä lannistu liikaa, sinun blogisi on kuitenkin todella ihana! Sinulla on todella kaunis kirjoitus tyyli, tätä blogia on ollut todella mukava seurata! Alun perin eksyin tänne jonkun sisustuskuvan perusteella, pidän nimittäin itse saman tyylisestä sisustuksesta. :) ja siitä asti olen aina välillä käynyt kurkkimassa täällä. :)
VastaaPoistaÄlä poista blogiasi ainakaan kokonaan. Vanhoistakin postauksista on varmasti iloa monille muillekin kuin vain minulle. Ja sinun ajatuksesi blogista on todella toteutunut ainaki minun kohdallani! Toivon todella että jatkat vielä, ainakin joskus.<3 uskon että monet lukijasi ymmärtävät, jos pidät taukoa bloggauksessa. Voimia ruuhkavuosiin ja mukavaa talvea sinulle ja perheellesi! :)
Voi kiitos sinulle kommentistasi! 💟 Kauniita, rohkaisevia sanoja. Minun mieltäni lämmittää niin kovin se, että olet saanut "eväitä" mukaasi blogistani. En minä blogiani poista, enkä tätä aio sittenkään lopettaa, vaikka hetken aikaa niin ajattelinkin tehdä. Kunhan tässä hetken aikaa hengittelen talven tuoksuja vielä, palailen sitten uusin voimin blogini pariin. 😊
PoistaKiitos, kyllä niitä voimiakin näihin vuosiin tarvitaan, onhan tämä elämä toisinaan aika täyttä. Armollisuutta niin itseä kuin muitakin kohtaan tarvitaan ja sitä tässä opetellaan. Kyllä tämä elämä tästä. 😊 Antoisia vuosia kaikesta työntäyteisyydestä huolimatta silti nämäkin 💟
Kauniita talvisia hetkiä sinullekin!
Ensimmäistä kertaa täällä ja jo tämä ensimmäinen lukemani postaus sai hyvälle mielelle- aiheestaan huolimatta. Blogin pitäisi saada olla juuri sellainen, minkälaisen siitä itse haluaa. Kaikilla ei aika riitä päivittäiseen päivittämiseen, eikä varmasti tarvitsekaan. Tärkeintä on, että itse viihtyy harrastuksensa parissa ja nauttii sen tekemisestä. Postauksiahan on mahdollista kirjoittaa harvakseltaankin, jos niin haluaa. Ei se tee blogista sen huonompaa.
VastaaPoistaVoi kiitos sanoistasi, Anna 💜 Juuri noin minäkin ajattelen. Joskus ruuhkavuosien paineessa vaan tuntuu, että ne omatkin harrastukset alkavat väsyttää eikä niistä saa sellaista samanlaista mielihyvää kuin ehkä alkuun sai. Siksi tämä hengähdystauko on ollut ihan paikallaan. Kun hetken aikaa mietiskelee ja asettelee asioita tärkeysjärjestykseen, jaksaa kohta taas jatkaa tätäkin bloggailua uusin voimin. 💜 Kevättä ja uusia tuulia kohti! 😊
PoistaSinulla on ihana blogi <3 Kauniita kuvia ja ajatuksia, joista voi ammentaa hyvää mieltä ja kivoja ideoita omaan arkeensa :). Harmillista, että siitäkin huolimatta olet saanut ikävää palautetta!
VastaaPoistaPidä kuitenkin rauhassa hengähdystaukoa kiireisen arjen keskellä, ja palaat kun siltä taas tuntuu! ( Eihän täältä poiskaan osaa olla ;)
Auringonpaistetta ja kaunista kevättä perheellesi <3
Voi kiitos, Iida Emilia <3 Ja niin mukava, että täällä on teitä ihania lukijoita, jotka kannustatte ja rohkaisette ja jätätte kommenttilootaan kivoja ajatuksianne. Niitä aina ilolla luen <3
PoistaPieni tauko oli paikallaan, nyt taas jaksaa :) Ihan kohta julkaisen blogissani taas uuden postauksen. Ja totta, eihän täältä osaa poiskaan olla ;) Siksi aiottua pitemmäksi suunniteltu tauko jäikin näin tyngäksi :D
Kiitos <3 Heleää helmikuuta sinullekin!
Tauko tekee hyvää meille jokaiselle asiassa, kuin asiassa. Saa koota itseään ja jää aikaa perheelle ja harrawtuksille.
VastaaPoistaMonesti tulee ajateltua, kuinka paljon aikaa blogin pitäminen vie. Itse en siihen kykenesi. Siksi suuret kiitokset sinulle, kun olet jaksanut jakaa aikaasi meille ihanien kuvien ja tekstien muodossa. Toivottavast palaat tänne vielä.