Uuden vuoden kynnyksellä

Vuoden viimeinen päivä on kääntynyt illaksi.

On aika kertailla menneen vuoden tapahtumia 

ja siirtää katse hiljalleen uuteen vuoteen.

Mennyt vuosi on pitänyt sisällään niin kivun kuin ilon hetkiä.

Tie on kulkenut epätoivon kautta toivoon.
Surut saaneet muuttua ajan myötä iloksi.

Elämässä on paljon iloa tuovia asioita, 

sellaisia, jotka kannattelevat ja vievät elämässä eteenpäin.

Katsellessani mennyttä vuotta näen paljon aihetta kiitokseen ja hyvään mieleen.

Tuntuu, että moni asia on kuin itsestään järjestynyt parhain päin ja elämään tullut niiden myötä uudenlaista sisältöä ja näköaloja.

Uusi vuosi unelmineen ja myöskin haasteineen on edessäpäin.

Monenlaisia asioita ehtii vuoden aikana tapahtua.

Tyytyväisyyttä minä toivon,

että osaisin nähdä kauneuden ja ilonaiheet jokaisessa päivässä.
Osaisin elää päivän ja hetken kerrallaan ja olla murehtimatta liiaksi tulevaa.

Toivon, että tie kulkisi vastoinkäymisistäkin huolimatta aina valoa kohti ja mieli tähyäisi toivoon epätoivonkin hetkinä.

Ihmeellinen on elämä kaikkine vaiheineen.
Se on luopumista ja saamista,
antavaa ja ottavaa.

Se on vuoroin valon ja varjon vaiheita,

ilon ja surun hetkiä.

Sellaista on elämä.
Rohkein mielin saamme tähyillä tuleviin päiviin ja luottaa, että elämä kantaa niin kuin se on tähänkin saakka kantanut.

Kiitos, että olette kulkeneet rinnallani tämän vuoden ja jättäneet ihania, kannustavia kommentteja.
Kiitos, että olette vierailleet täällä.
Tavataan taas ensi vuonna!

Onnellisia askeleita, iloa ja valoa minä toivon uuteen alkavaan vuoteen Sinulle, blogini lukija!

-Kaaru

Joulupäivien tunnelmia

Joulun levolliset päivät ovat jälleen takanapäin.

Välipäiviä vietellään ja eletään joulun tunnelmissa vielä hetki.

Meidän joulu koostui kiireettömästä yhdessäolosta, herkuttelusta ja levähtämisestä.

Joulu alkoi perinteisesti joulurauhan julistuksesta.

Se on jotenkin aina niin juhlava hetki.

Sen myötä mieliin laskeutuu viimeistään joulun rauha ja hyvä mieli.

Tänä vuonna joulupukki kävi aiemmista vuosista poiketen heti puolenpäivän jälkeen jouluaattona.

Se oli hyvä ratkaisu. Rauha laskeutui kotiin heti varhaisesta iltapäivästä saakka.

Lapset viihtyivät sulassa sovussa saamiensa lahjojen parissa ja minä 

sain kaikessa rauhassa valmistaa ja kattaa pöytään jouluaterian.

Joulupäivänä ja tapaninpäivänä katoin päivällispöydän 

viime vuodesta poiketen olohuoneen pöydän ääreen. 

Hieman se on pieni, mutta sopu sijaa antoi tälläkin kerralla.

Valkoinen liina ja pellavaiset lautasliinat toivat ruokailuhetkiin juhlan tunnun.

Arki kiireineen unohtui. Oli aikaa vain olla ja nauttia joulun ihanasta tunnelmasta.

Nautin jokaisesta hetkestä.

Jouluna on aina niin ainutkertainen ja herkkä tunnelma.

Kiitollinen olen tästäkin joulusta.

Että saimme sen yhdessä viettää.

Mukavia välipäiviä Sinulle!

-Kaaru-

Harras joulu on täällä

"Taas on joulu, laulu enkelten,

kaikuu takaa vuosituhanten.

Jumalalle soi se kunniaa,

joulurauhaa jälleen julistaa.

Joulunlapsi luokses tulla saan,

seimen ihmettä nyt katsomaan.

Mielen täyttää ilo paimenten,

sua lapsenmielin rukoilen."

Joulua odotellessa olen kuunnellut useat ihanat joululevyt läpi yhä uudelleen ja uudelleen. 

Monien perinteisten joululaulujen myötä mieli on asteittain tavoittanut 

joulun tunnelman ja tuonut kodin seinien sisälle ihmeellisen rauhan.

Laulujen sanoma on saanut koskettaa sydäntä jälleen ja

viedä ajatukset tuhansien vuosien takaisiin tallin tapahtumiin 

ja ikiaikaiseen jouluun.

On ihmeellistä, kuinka tarina seimenlapsesta on elänyt vuosituhansia samanlaisena. 

Se ei muutu, vaikka maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvällä vauhdilla.

Toivon ja rakkauden viesti syntyvästä joulunlapsesta tuo joka joulu myös lohdun näköalaa 

tuleviin päiviin.

Joulu ei ole aina ilon ja valon juhla, vaikka sellaisena sen soisi jokaiseen kotiin saapuvan.
Tänäkin jouluna monen ihmisen jouluun on läheisen kuolema, taloudelliset huolet,
yksinäisyys tai muut elämän murheet luoneet synkeät varjonsa.

Ajatukseni viivähtävät heidän luonaan.

Sydämestäni toivon,
että jouluenkeli saisi vierailla heilläkin
ja joulunvalo koskettaa ja lämmittää heidän särkyneitä sisimpiään.
Ja tuoda kaivattua lohtua ja rauhaa.

"Joulun Herra, lähelleni jää,
usein tunnen koti-ikävää.
Kylmyys maailman kun uuvuttaa,
näytä taivas, matkan määränpää.
Joulunlapsi, lähde rakkauden,
omin voimin täällä jaksa en.
Anna voimaa tielläs kulkemaan,
kunnes saavun jouluun oikeaan."

-M.Vannas-

Joulun valoa, iloa ja rauhaa jokaiselle blogini lukijalle!

-Kaaru

Lahjat peittyy kääröihin

Kolme yötä jouluaattoon, niin ovat lapset laskeneet.

Pientä jännityksen tuomaa kärsimättömyyttä alkaa olla ilmassa.

Tulisit jo joulu!

Tänään laittaessani lahjoja juuttisäkkiin mieleeni nousi ajatus, 

että tehdäänpä lapsille pieni seikkailu, 

jotta odotuksen hetkiin tulee hieman lisää mielekkyyttä.

Niinpä asettelin kahteen vanhaan pärekoriin muutamia lahjoja, 

joihin kiinnitin muista lahjoista poikkeavat pakettikortit.

Yritin kirjoittaa nimet hieman horjuvalla, joulupukkimaisella käsialalla, 

jotta eivät arvaisi minun kirjoittaneen niitä. 

Sitten vein pärekorit pihakuusen juurelle, 

peittelin lumella omien askelteni painaumat ja jäin odottamaan.

Kohta kuului varovainen huudahdus:

"Äiti, tuu kattomaan mitä täällä on!"

Joulun taika oli saavuttanut lapset.

Yhdessä he miettivät, olisiko tonttu tosiaan voinut lahjat siihen jättää

ja mistähän se olisi mahdollisesti voinut tulla, kun ei jälkiäkään näkynyt lumessa.

Siinä meillä vierähti mukava tovi lahjakoreja ihmetellessä.

Lopuksi juotiin kuusen juurella glögit ja syötiin pipareita.

Tontullekin jätettiin glögimukillinen ja piparminttukeppi,

jota hän saa maistella matkallaan takaisin Korvatunturille.

Ilolla, riemulla ja sadunmaailmalla on paikkansa joulussa ja sen odotuksessa.

Satujen taianomaisuus ja tunnelma ruokkivat lasten mielikuvitusta ja 

saavat joulun tuntumaan ihmeiden täyttymykseltä vuosi vuoden perään.

Se on ihana joulunsatu, johon uskominen kestää aikansa ja loppuu kerran.
Se on satu, jota on ihana sopivassa määrin ruokkia niin kauan kuin se lasten mielissä elää.

Tunnelmallisia, viimeisiä odotuksen päiviä Sinullekin!

-Kaaru-

Reseptivihkoset

Jouluviikko on edennyt jo keskiviikkoon asti.

Monenlaisten joulupuuhien äärellä olemme viettäneet aikaa viime päivinä,

kuten tähän aikaan vuodesta niin monessa muussakin kodissa.

Kaikki alkaa olla valmista vuoden odotetuimpaa juhlaa varten.

Joululeivonnaisia leipoessani ja usein jo aiemminkin rähjääntynyttä reseptivihkosta selatessani on käynyt mielessä ajatus, että pitäisipä ottaa joskus asiaksi koota vihkosesta parhaimmat ja käytetyimmät joulunajan leivonnaisten reseptit uuteen vihkoon, josta ne löytyisivät helposti.

Tänään sen päätin tehdä.

Ensin oli pino punaisia kankaita, 

kaksi kovin tylsännäköistä sinistä vihkoa, sakset ja liimapuikko.

Vihkojen päällystäminen kävi vähän samaan tapaan kuin minkä tahansa kirjan kontaktimuovilla päällystäminen.

Vihko asetettiin kankaan päälle, josta leikattiin 

muutaman sentin kääntövaroilla sopivan kokoinen palanen.

Liima levitettiin vuorotellen vihkon etu- ja takakansille, 

jonka jälkeen  kangas paineltiin vihkon kansiin kiinni tasaisesti. 

Ja lopuksi kääntövarat taitettiin vihkon kansien sisäpuolelle. 

Yhteen vihkoseen painelin leimasimilla tekstin RESEPTIT.

Päällystin vihkoja yhteensä kolme kappaletta, joista suurimpaan ajattelin koota jouluisten, 

makeiden leivonnaisten reseptit sekä kahteen pienempään suolaisten leivonnaisten sekä jouluruokien ja -salaattien reseptit. 

Ehkäpä jouluiset reseptit löytyvät ensi vuonna näppärästi yksien ja samojen kansien välistä eikä ripoteltuina mikä minkäkin vihkosen väliin. :)

Koti alkaa olla jouluasussaan.

Joulukuusi kannettiin perinteisesti tupaan kolmannen adventin tietämissä

ja sohvien sekä nojatuolien tyynynpäälliset vaihdettiin puna- ja harmaasävyisiin.

Joulukukat tuoksuvat ja tunnelma on jo suloisen jouluinen.

"On hyvä, lämmin, hellä, mieli jokaisen" ja sydämessä ilo saapuvasta joulusta,

vuoden herkimmästä juhlasta.

Jouluviikon iloa myös Sinulle!

-Kaaru-

Joulukorttipaja

Marraskuun viimeisellä viikolla vietimme yhden arki-illan 

kylällämme järjestetyssä jouluisessa perhepajassa. 

Illan aikana saimme tehdä itse kuusenkoristeita, joulukortteja, suomenlippu-nauhoja, joulukasseja ja

 -sukkia, olkitähtiä ja monia muita ihania jouluisia juttuja.

Perhepajan teemana oli ajatus: 

vanhasta uutta.

❤

Sieltä löytyi idea myös tämänvuotisiin joulukortteihin, 

joita askartelin ensin nipun siellä ja toisen nipun kotona sukulaisille ja 

ystäville joulutervehdyksiksi.

Ihastuin materiaalien luonnonläheisiin ja perinteisiin väreihin.

Vaaleanruskean ja punaisen yhdistelmä tuo mieleen vuosikymmenten takaiset maalaisjoulut,

jolloin pirttien jouluissa näkyivät vahvasti emäntien ja lasten askartelemat ja itsevalmistamat joulukoristeet. Tuota pirttien tunnelmaa halusin näihinkin kortteihin. 

Siksi korttien väreiksi valikoituivat nämä kaksi, vaikka tarjolla olikin koko värien kirjo.

Itsetehty kortti on aina uniikkikappale.

Täysin samanlaisia niistä ei tekemälläkään saa tehtyä.

Eikä se ole tarkoituskaan.

Jokainen kortti on oma yksilönsä.

Ne ovat ajatuksella ja lämmöllä valmistettuja.

Ja vievät toivottavasti mukanaan samoja sydämellisiä, joulunpunaisia ajatuksia,

joita kortteja tehdessä tunsin.

💛

Tällaisia niistä lopulta tuli.

Jouluisia.

Sydämellisiä.

❤

Joulukuun toisen viikon iloa Sinulle!

-Kaaru-

Arvonnan voittaja

Nyt on viimeinkin aikaa istahtaa hetkiseksi ruudun tälle puolen ja 

julkistaa blogini jouluisen synttäriarvonnan voittaja. 

Arpaonni osui tässä arvonnassa sinun kohdallesi, NANNI 💖

Lämpöiset onnittelut ja ihanaa joulun odotuksen aikaa Sinulle sekä perheellesi!

Lämmin kiitos kaikille muillekin arvontaan osallistuneille ihanista jouluisista ajatuksistanne, 

joita olitte kommenttienne yhteyteen kirjoitelleet. Olipa mukava lukea ajatuksianne siitä, 

millä tavoin itse kullekin syntyy joulumieli ja huomata, miten perinteisistä, pienistä asioista joulu kotiin ja mieliin loppujen lopuksi tulee. 💛

Me täällä elelemme onnellisia aikoja.

Monien vaiheiden kautta elämämme on kulkenut niille teille, 

että leudot ja lempeät myötätuulet saavat vuorostaan puhaltaa ja viedä kevyesti eteenpäin.

Monenlaisia mukavia asioita on tässä syksyn mittaan tapahtunut,

sellaisia, joita ei meinaa edes todeksi uskoa.

Välillä tuntuu, että onko tämä kaikki vain unta, joka loppuu aikanaan.

Mutta totta se on: monta, jo useita vuosia haaveissa ollutta asiaa on käymässä toteen.

Suurimpana niistä haave omasta kodista.

💛

Puhaltakoon kevyet myötätuulet myös sinun elämässäsi.

Toisen adventin iloa ja pieniä, kauniita hetkiä Sinulle!

-Kaaru-

Arvonta muistutus!

Muistuttelen jouluisesta synttäriarvonnasta, 

johon voit osallistua blogissani vielä tämän päivän ajan.

Arvonta-postaukseen pääset TÄSTÄ.

ONNEA MATKAAN!

Huomisaamuna arvon voittajan, josta ilmoittelen sitten myöhemmin täällä blogissani.

Olkaahan kuulolla!

-Kaaru-

Helpot ja herkulliset täytetyt piparikupit

Marraskuun toiseksi viimeinen päivä alkaa kääntyä ehtoopuolelleen. 

Ensimmäinen adventti on aivan nurkan takana.

Voi miten nämä päivät vierivätkään niin nopeasti!

Talvinen maisema on ilahduttanut meitä täällä 

ja tuonut kaivattua valoa yhä vain syvenevään pimeyteen.

Tänään aurinkokin pilkahti hetkeksi esiin pilviverhon takaa 

ja pyyhkäisi säteensä yli talvisen tienoon.

Vain lyhyt, pieni hetki ja ilo syttyi sydämeen.

💛

Tämänpäiväiseen päiväkahvihetkeen tein helppoja ja herkullisia piparikuppeja,

joiden pohjat, nuo perinteisen piparkakun malliset, 

painelin taikinasta lauantaisen piparinleivonnan yhteydessä. 

Nämä ovat siitä ihania, etteivät vaadi kovinkaan suuria ponnistuksia tullakseen valmiiksi.

Ja jos paistaa kuppipohjia valmiiksi yhdellä kertaa isomman määrän,

ei tarvitse kahvihetken koittaessa kuin sekoittaa sisälle tulevat ainekset keskenään,

pursottaa seos kupin sisälle ja koristella nonparelleilla.

Helppoja ja nopeita joulunajan suupaloja vaikkapa pikkujouluihin tai nopeaksi vierasvaraksi.

Täytetyt piparikupit

Piparikupit syntyvät helposti kotitekoisesta tai kaupan valmiista taikinasta.

Piparkakut painellaan taikinasta piparimuotilla ja asetellaan nurinpäin käännettyjen muffinsivuokien päälle uunipellille, jonka jälkeen ne paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa n.8-10 minuuttia.

Täytteeksi sopivat erilaiset rahka- tai moussetäytteet.

Täyte pursotetaan kupin sisälle ja lopuksi koristellaan nonparelleilla, 

piparimuruilla, karkeilla tai marjoilla. 

Itse täytin kupit tällä kertaa luumurahka-kermavaahtoseoksella, 

joka sopii oikein oivaksi makupariksi piparkakulle. 

Mikseipä kuppien täytteeksi voisi laittaa jotain suolaistakin!

Kannattaa kokeilla, ovat vähän liiankin hyviä!

💛

Marraskuun viimeisten päivien iloa Sinulle, joka täällä piipahdat!

-Kaaru-

Piparin tuoksua

Viime päivinä ulkona on ollut aivan ihmeellisen kaunista.

Maahan leijailevat kevyet lumihiutaleet ovat saaneet ilmaan ihanan joulun tunnun.

Lumen myötä mieli ja maisema ovat valostuneet.

Sydämeen on saapunut sellainen jouluinen tuntemus,

ilo ihanasta joulunajasta, jota kohti me olemme menossa.

💛

Tänään leivoimme lasten kanssa piparkakkuja. 

Tein äidiltäni saaneen ohjeen mukaisen annoksen 2 1/2- kertaisena ja ajattelin, 

että pakastan siitä osan myöhempiä leipomishetkiä varten.

Pakkaseen asti sitä ei yltänyt, 

sillä minulla oli täällä ihanan innokkaita piparkakkujen painelijoita.
Siinä leipoessamme ajattelin, kuten usein ennenkin,
että pitäisi jaksaa viettää näitäkin yhteisiä leivontahetkiä useammin,
sillä niin paljon lapset niistä nauttivat.
Että olisi niitä kotikutoisia yhdessäolon hetkiä enemmän ainaisten
menemisten ja tulemisten sijaan.

Tänään oli onneksi aikaa sellaiseen.
Saatiin piparkakut leivottua.

💛

On ihana valmistautua jouluun pienin askelin.

Tehdä jouluisia askarteluja, sitoa kransseja, 

hypistellä joulukoristelaatikon aarteita vuosien takaa,

tuoksutella ihania joulun tuoksuja, 

joita vastaleivotut leivonnaiset levittävät kodin jokaiseen huoneeseen

ja kuunnella joululauluja, joiden herkät ja hellät sävelet vievät ajatukset

vuosien takaisiin joulumuistoihin.

Tästä kaikesta ihanasta minä olen viime päivinä nauttinut, 

mutta samalla muistuttanut itseäni siitä, 

ettei kaikkea tarvitse tehdä itse, 

vaikka monenlaisia uusia juttuja olisikin niin mukava kokeilla.

Tärkeintä tässä jouluun valmistautumisessakin on se, 

että teemme vain sen, mistä tunnemme iloa.

Voimaantuen pienistä hetkistä.

Yhdessä, ilman kiireen tuntua.

Niin, että hetkien tunnelman voimme tuntea sydämissämme saakka.

💛

-Kaaru-

Jouluinen synttäriarvonta

Loppuvuosi on monenlaisten juhlien aikaa.

Pyhäinpäivän ja isänpäivän jälkeen ajatukset alkavat kääntyä päivä päivältä lähestyvään joulukuuhun,

sen mukanaan tuomiin juhliin ja tunnelmiin. 

Joulun satumainen tunnelma ja lämpö ovat kuukauden päästä totta.

Sen ihaniin odotuksen hetkiin vie 

Ilona Pietiläisen kirjoittama ja kuvittama kirja:

Satumainen joulu

Marraskuisten blogini synttäreiden kunniaksi ajattelin nyt arpoa tämän kirjan yhdelle onnekkaalle blogini lukijalle ja samalla kiittää teitä kaikkia mieltälämmittävistä ajatuksistanne ja 

kannustuksen sanoistanne kaikkien näiden neljän vuoden aikana, 

jonka ajan te olette kulkeneet blogini mukana kuka minkäkin mittaisen matkan.

Sydänlämmin kiitos juuri Sinulle!

💛

Ilonan kirja vie ajatukset arkisten kiireiden keskeltä joulun suloiseen maailmaan.

Se pitää sisällään toinen toistaan kauniimpia kuvia, 

jouluisia askartelu- ja leivontaohjeita 

sekä tarinaa joulun herkistä, ainutkertaisista hetkistä.

Tämän kirjan tunnelmat ruokkivat kauneutta kaipaavaa mieltä.

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta ja 

kertomalla halutessasi mistä syntyy sinun joulumieli?

Yhden arvan saat olemalla blogini
kirjautunut lukija.

Lukijaksi voit kirjautua myös arvonnan aikana.

Toisen arvan saat vinkkaamalla tästä arvonnasta omassa blogissasi, 

facebookissa tai instagramissa.

Ilmoita kommenttisi yhteydessä monellako arvalla olet mukana arvonnassa.

Arvonta alkaa nyt ja kestää joulukuun ensimmäiseen päivään saakka.

Arvon voittajan 1.12, jonka jälkeen jossain vaiheessa julkaisen voittajan täällä blogissani

ja olen häneen yhteydessä sähköpostitse.

Jätäthän myös sähköpostiosoitteesi kommenttisi yhteyteen!

ONNEA ARVONTAAN!

-Kaaru-

Ajatuksenlentoja

Syystalvi on täällä.

Vuoroin satelee vettä, vuoroin räntää, luntakin.

On kosteaa ja kylmää, vaikka lämpötila on pysytellytkin pääasiassa plussan puolella.

Yhä useammin tekee mieli hakeutua lämpöisen takkatulen ääreen,

kääriytyä vilttiin ja vetää villasukat jalkoihin sisällä ollessa.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat verottaneet voimia eri tavalla kuin normaalisti.

Me olemme olleet sairaina. 

Pahin vaihe on nyt kuitenkin jo takanapäin ja arki alkaa saada tutun sävelen.

Ja me äänemme takaisin. 

Pienistä asioista sitä osaa taas nauttia ja iloita.

Olla terveydestään kiitollinen.

Sillä lahjaa se on.

💜

Olen poltellut kynttilöitä viikon jokaisena päivänä iltapäivän

 hämärästä iltamyöhään saakka niin ulkona kuin sisälläkin.
Niiden pehmeä valo kantaa pimeimmän ajanjakson yli.

Herkästä valosta syntynyt tunnelma rauhoittaa mielen ja

saa ajatukset hiipimään joulun odotuksen juhlaan.

Ajatuksenani on ollut koota blogiini joulukalenterin muodossa kauneimpia ja herkimpiä joululauluja ja -runoja, mutta saa nähdä, ehdinkö sitä vielä tänäkään vuonna toteuttamaan.

Kovin on kiireinen loppuvuosi edessä.

Seuraava postaus on kuitenkin omistettu blogini jouluiselle synttäriarvonnalle, 

jonka jo viime postauksessa lupasin järjestää.

Sen myötä taitaa alkaakin tässä blogissa joulun todellinen odotus.

Ihanaa vuodenaikaa elämme!

💜

Marraskuisen viikon iloa Sinulle.

💛

-Kaaru-

Tunikoita ja leggingsejä

Menneillä viikoilla olen tehnyt jokavuotista inventaariota puuttuvista 

lastenvaatteista ja huomannut taas sen kuinka nopeasti lapset kasvavat.

Kesän aikana miltei kaikki pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet olivat käyneet pieniksi, 

joten nyt syksyn tullen täytyi jälleen laatia lista puuttuvista vaatekappaleista 

ja ryhtyä vaatekaappien täydennyspuuhiin. :)

Aikaa ja rahaa säästääkseni kolusin ensimmäiseksi läpi vuosien aikana 

kertyneen kangasvarastoni sillä ajatuksella, josko sieltä löytyisi 

sopivanlaisia kankaita, joista vaatetta lapsille ommella.

Ja sieltähän löytyi!

Eipä siis tarvinnut kuin kaivaa ompelukone ja saumuri esille 

ja ryhtyä ompelupuuhiin.

Siistimmän vaatteen tarpeeseen syntyi kukallinen trikootunika ja vaaleat neulosleggingsit.

Samaisella kaavalla olen ommellut tunikoita aiemminkin, mutten muistanut, että kaavassa on

minun makuuni vähän turhan avara pääntie. Tuo unohdus harmittaa nyt, 

mutta täytyy korjata unohdus seuraavalla kerralla ;)

Viisivuotias käyttäjä oli tunikaansa kuitenkin oikein tyytyväinen,

eikä meinannut malttaa odottaa sen valmistumista.

Ja kun se sitten valmistui, hän nukkui tunika päällään seuraavan yön.

Rakas pieni prinsessani.

💛

Tähän puseroon käytetty lila trikookangas sai lojua kangaskaapin perimmäisellä hyllyllä

 usean vuoden ajan, sillä väri ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan sellainen, 

kuin se tietokoneen ruudulla silloin taannoin näytti. 

Siihen ihastui kuitenkin viisivuotiaani ikihyviksi, joten puseroksihan se sitten muuttui.

Etukappaleen röyhelöt ja hieman pussitetut hihansuut saavat aikaan suloisen tyttömäisen vaikutelman. Kaavasta taisi tulla yksi uusimmista lempikaavoistani. ;)

Puseron kaveriksi ompelin kuviolliset perusleggarit, joille on käyttöä aina.

Ainakin meillä, sillä tyttöset eivät oikein minkäänlaisia muita housuja suostu yllensä pukemaan. ;)

Eipä silti, monikäyttöisiähän ne ovatkin.

💜

Tilkkulaatikosta löytyi puolestaan sopivan kokoisia palasia rusettipantoihin, 

joita ompelin eri väreissä puolenkymmentä. 

Niitä ei kuitenkaan enää tähän kuvaushetkeen löytynyt muita kuin tuo vaaleanpunainen, 

taisivat olla isommilla tytöillä heti käytössä koulussa tänään. ;)

Muutamia perusvaatekappaleita, pipoja ja ommeltuja lapasia on vielä paininjalan alla tulollaan, joten 

ehkäpä näillä ja kaupasta löytyneillä muutamilla muilla vaatekappaleilla pärjäillään taas vähän aikaa.

***   ***   ***

Blogini synttärit ovat pian.

 Sen kunniaksi ajattelin järjestää blogissani arvonnan,

joka käynnistyy mahdollisesti jo ihan näinä lähipäivinä.

Olkaahan kuulolla.

💜

Pakkastiistain tunnelmaa sinulle!

-Kaaru-

Ompeluksissa käytetyt kaavat:

Kukallinen tunika: Pansy Flower, Ottobre 1/2012

Lila pusero: Pretty Basic, Ottobre 6/2013

Leggingsit: Segment, Ottobre 4/2013

Matkalaukun tarina

Maanantaiaamun hyvän huomenen toivotukset täältä hiljaisuuden keskeltä.

Kaksi nuorinta lasta nukkuu vielä.

On rauha maassa.

Tässä istun olohuoneessa höyryävän kuuma glögimuki seuranani

ja ihastelen ikkunasta avautuvaa talvista maisemaa.

Yöllä on satanut lunta.

Puhtaanvalkoinen harsolumipeite on kietonut tienoon pehmeään syliinsä.

Ensilumi.

💙

Aamu valkenee hitain askelin tähän aikaan vuodesta.

Hämäränsininen maisema ja pihapiiri kätkevät vielä sisäänsä tämän päivän vaiheet

kuten tuo vanha matkalaukku kaikkien niiden kymmenien ja taas kymmenien tarinoiden vaiheet, 

joita se on ikänsä aikana nähnyt.

Joskus olisi mukava kurkistaa oman elämänsä matkalaukkuun

ja nähdä ennalta edes pieni häivähdys tulevien päiviensä askelista.

Tulevaisuuteen ei voi kuitenkaan nähdä, 

mutta menneeseen elämään voi ajatuksissa ja muistoissa palata.

Tämän laukun tarinat ovat kuljettaneet vuosikymmenten takaisiin, 

kiehtoviin tarinoihin isäni suvun vaiheista.

Laukku on nähnyt Suomen sotavuosien jälkeisen kurjuuden,

seilannut 1950-luvulla Atlantin valtameren yli suuressa höyrylaivassa muuttomatkalleen lähteneiden

sukulaisteni mukana, kulkenut hevoskyydeillä, autojen takakonteissa, linja-autojen 

ja lentokoneiden ruumassa pitkin Amerikan mannerta aina 2000-luvulle saakka 

ja päätynyt lopulta lapsuudenkotini vintille, josta se pari viikkoa sitten löysi tiensä meille.

Matkalle lähtiessä sen sisälle on pakattu tärkein ja välttämättömin omaisuus ja toivottu, 

että laukku kulkeutuisi perille kulloiseenkin määränpäähänsä ehjänä ja elinvoimaisena.

Se on nähnyt matkallaan monenlaisia elämänkohtaloita,

köyhyyttä ja vaurautta, iloa ja surua. 

Elämän monenkirjavuutta.

Samalla tavoin kuin elämä on jättänyt matkalaukkuun jälkiä, 

myös meihin ihmisiin niitä jää, kun kuljemme myrskyssä ja tyvenessä

Pienet pintaruhjeet, naarmut, leimojen ja osoitetarrojen vereslihalle repimä pinta

saattaa näyttää normaalilta kulumalta, asiaan ja elämään kuuluvalta, kiehtovaltakin,

mutta onkin todellisuudessa syviä kolhuja ja haavoja täynnä.

Kovettuneen kuoren sisälle on helppo kätkeä koko elämän kipujen taakka

ja sulkea lopulta kansi pitämään kaikki koettu visusti piilossa.

Silloin tarvitaan sanoja, jotka eivät lyö, eivät satuta sisintä.

Särkyneet tarvitsevat suojan, jonka hoivassa kaikkein murtuneimmatkin eheytyvät.

Särkyneet tarvitsevat vastaanottavaista, avointa ja herkkää katsetta.

Että luottamus syntyisi ja kipujen taakka saisi keventyä.

💛

"Ei ehkä yhtään enempää

kuin pienen hymyn verran.

Ei ehkä yhtään vähempää

kuin vilkaisu sydämeen,

vain kerran.

Ei ehkä yhtään enempää

pystykään antamaan,

mutta se voi jo riittää

saamaan toisen siivet kantamaan."

Pidetäänhän huolta lähimmäisistämme. 

❤

Näissä ajatuksissa täällä, tänä lokakuisena maanantaina.

-Kaaru-