Mustikkakukkoa

Täällä pohjoisessa mustikan pääsato alkaa olla parhaimmillaan. Hennot varvut ovat niin täynnä sinistä kultaa, että ihan notkuvat marjojen painosta. Yllinkyllin olisi kerättävää. Mukava saada pakastimen täytettä pitkän talven varalle vaikka parhaimpiahan ne toki ovat heti tuoreeltaan. Mustikoista intoutuneena leivoin pitkästä aikaa iltapäivän välipalana syötäväksi mustikkakukkoa. Tuota ruismurotaikinasta ja mustikoista tehtyä herkkua, joka taatusti sulattaa paatuneimmatkin makuhermot niin suloisella maullaan! Eikä ole edes vaikea tehdä. Nopeasti valmistuukin, johon saa mustikoitakin uppoamaan heti litran kerrallaan tai useammankin, jos ison kukon haluaa leipoa. Taidanpa kirjata teko-ohjeen tännekin, niin jokainen joka haluaa tuota ihanaa herkkua kokeilla, saa ohjeen tästä.

MUSTIKKAKUKKO

• 150g voita tai margariinia
• 1/2 dl sokeria
• 2 1/2 dl ruisjauhoja
• 1/2 tl ruokasoodaa

Täyte:

• 8-10 dl mustikoita
• 1 1/2 rkl perunajauhoja
• 1/2 dl sokeria

Valmistusohje:

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää ruisjauho-leivinjauheseos.

Erota taikinasta vajaa 2/3 ja taputtele se uunivuoan (Ø 18 - 20 cm) pohjalle ja reunoille 3 - 4 cm korkeudelle. Taputtele loppu taikina leivinpaperille kanneksi ja laita se jääkaappiin hetkeksi.

Jos teet pakastetuista mustikoista, sulata mustikat mikrossa (nopeuttaa mustikkakukon kypsymistä). Lisää mustikoihin sokeri-perunajauhoseos. Kaada seos vuokaan. Aseta kansi päälle.

Paista 200 asteessa n. 30-40 min.

Tarjoa lämpimänä kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Popsittiin mustikkakukko poskiimme pihakoivun katveessa, suloisen hennon kesätuulen hivellessä poskipäitä. Leppä havisutteli somasti lehtiään ja lähimetsässä asusteleva orava hyppeli puusta puuhun. Miten minusta tuntuu, että lapsetkin olivat hipihiljaa vaikka tavallisesti pöydän ääressä käy sellainen melske, että tottumattoman korvat olisivat lujilla. Ne kun tahtovat särkyä itsellänikin tämän tästä metelin noustessa sietokyvyn yläpuolelle ;) Luonto rauhoittaa, niin sen täytyy olla.

Aurinkoinen, lämmin sää on hellinyt meitä täälläkin pohjoisessa nyt varmasti koko kesän edestä. Olisihan se ihme ollutkin, jos sääherra olisi antanut koko elokuunkin sataa tihuutta samaan tapaan kuin kesä-heinäkuussa. Miten minä nautinkaan näistä päivistä nyt! Elokuun päivissä ja illoissa kun on aivan oma viehätyksensä. Tykkään niin paljon loppukesän iltojen hämärästä tunnelmasta, illan kosteudesta, tuoksuista, kaikesta. Ulkona pihakoivun katveessa voisi istuskella ihastellen kesän kauneutta aamun pienille tunneille saakka. Päivien kääntyessä ehtoopuolelle, olen sytytellyt kynttilöitä palamaan lyhtyihin ja lasikippoihin, jotka kaivoin ulkovaraston kätköistä esille. Ne luovat pihalla iltaa istuville herkkää, utuista tunnelmaa.

Ihania elokuun päiviä kaikille!

- Kaaru-