perjantai 25. marraskuuta 2016

Joulukoristeita soodataikinasta





Marraskuu alkaa olla lopuillaan. Lumivalkoinen maisema ilahduttaa jälleen meitä reilun viikon kestäneen lumettomuuden jälkeen. Joulu on hiipinyt jo meidän kotiin. Hiljaa, hissukseen. Pienin palasin kerrallaan. Täyttänyt kodin tuoksuillaan ja väreillään ja saanut mielen täyteen onnellista ja vähän kärsimätöntäkin odotusta. Tasan kuukausi aikaa jouluun. 💝


Pari viikkoa sitten kokeilimme lasten kanssa, millaista olisi "leipoa" soodataikinaa.
Tein taikinan, jäähdytin ja ryhdyttiin tuumasta toimeen. Olin ladannut aika suuret odotukset koristeiden tekemisen suhteen, mutta kaikki ei mennytkään ihan odotusten mukaan. Voi sitä pettymyksen määrää! En ymmärtänyt olla riittävän kärsivällinen. Lapset kyllä tekivät omista paloistaan koristeita, ja nauttivat yhteisestä hetkestä. Minä murisin ääneti omaa osaamattomuuttani. Niinpä kaikessa hiljaisuudessa oma osuuteni taikinasta päätyi roskapönttöön.
Miksi?


 Taikinaa oli yllättävän vaikea työstää. Se tarttui kaulimeen, pöytään ja sormiin enkä lopulta saanut koristeita siirrettyä ehjinä uunipellille kuivumaan. 

Tuli uusi aamu, jonka myötä lupaus paremmasta onnesta.
Lapset lähtivät kouluun ja kerhoon. Jäin nuorimmaisen kanssa kahden kotiin. Tein uuden taikinan, uhkarohkeasti kolminkertaisena! Ajattelin, että jos en heti onnistu, onpahan mistä ottaa taikinaa uuteen kokeiluun. 😄
Ja onnistuin!


Ymmärsin, että taikinan kaulimiseen täytyi käyttää rutkasti maissijauhoja, jotta se ei takerru joka paikkaan kiinni. Niinpä kaulin ja painelin, kaulin ja painelin..voitte kuvitella, että sitä touhua riitti ihan mukavaksi toviksi. Taikinaa kun oli kolminkertainen määrä! Kokeilin jos jonkinlaisia muotteja ja koristeluja. Koristeita tuli ihan V A L T A V A määrä.


Vaikka koristeita onkin nyt niin paljon, että voisin jakaa niitä kylillä ja kujilla, ne ovat myös äärettömän kauniita ❤ 

Näillä me koristelemme tämänvuotisen joulukuusen. Loput laitamme pakettikoristeiksi, kun käärimme salaisuudet pian paketteihin odottamaan jouluaattoa.

Nyt kun tämän taikinahomman osaan, taidan kirjata sen tännekin muistiin. Vastaisuuden varalle ja teille kaikille kokeiltavaksi.

SOODATAIKINA

1 dl maissijauhoja
2 dl ruokasoodaa
1,25 dl vettä

Taikina-ainekset laitetaan kattilaan ja lämmitetään miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen niin kauan, että taikinasta tulee puuromainen. Liian kiinteäksi taikinan ei kannata antaa kiehua, sillä silloin se murenee työstövaiheessa tosi herkästi. Siis puuromainen koostumus riittää vallan mainiosti, sillä taikina jähmettyy jäähtyessään. 

Tässä vaiheessa taikina kaadetaan kulhoon, joka peitetään kostealla liinalla. 
 Kun taikina on jäähtynyt sen verran, että sitä kärsii koskea, se on valmis työstettäväksi. 
Työstövaiheessa taikinan alle ja päälle kannattaa laittaa reilusti maissijauhoja, jotta se ei tartu pöytään ja kaulimeen kiinni. 

Koristeet nostellaan uunipellille tai jollekin muulle tasaiselle alustalle kuivumaan. Kuivuvat huoneenlämmössä noin vuorokaudessa. Koristeet voi toki kuivattaa myös uunissa. Silloin lämpötila 75 astetta ja kuivatusaika n.2 tuntia. 

Pitsiliinoilla, kohokuvioiduilla astioilla ja leimasimilla sai kauniita kuvioita koristeisiin. Ripustuslenkin reiät puolestaan saa tehtyä helposti juomapillillä.



Kokeilemisen ja onnistumisen iloa!

-Kaaru-

perjantai 18. marraskuuta 2016

Eteisen uusi lipasto



Syksyn saapuessa aloin kaivata eteiseen vanhaa kaappia, jonka uumeniin nostelisi vuodenaikojen taitteissa sellaiset vaatteet, joille ei juuri sillä hetkellä ole käyttöä. Selasin toria ja facebookin kirppareita päivittäin "sillä silmällä." Useita kaappeja tuli ja meni, muttei yksikään ollut juuri sellainen mikä olisi miellyttänyt. Tiedättehän, kun on piirtänyt silmiensä eteen kuvan jostain tietynlaisesta huonekalusta, ei muunlaiset tahdo oikein sitten kelvatakaan. Voi tätä yltäkylläisyyden maailmaa! 🙈


 Sitten se tuli ja meni, ihan siitä nenäni edestä! Kyllä harmitti. 
Se olisi ollut täydellinen kaappi. Vanha koivupuinen koulukaappi, jollaista olin etsinyt vuosikaudet. 
Mutta sen sai joku toinen, joku joka ehti varata sen kaksi minuuttia ennen minua! 
Jotkut asiat tässä elämässä ovat minuuteista kiinni, näköjään.


Unohdin koko asian. Ajattelin, että se tulee vastaan sitten kun on tullakseen. Päädyin kuitenkin jonon hännäksi erääseen toiseen vanhaan huonekaluun, ihan vain siksi, koska se oli niin halpa. Ajattelin, etten sitäkään varmasti koskaan saisi, edelläni jonossa oli kymmenkunta muuta. Mutta ei sen väliä, jonottamisen riemusta jonoon menin. 😉 Kului pari viikkoa, ja sain facebookin kautta viestin. Siinä viestissä minulle tarjottiin nyt sitä lipastoa, jonka varausjonossa olin roikkunut! Vastaus piti antaa siltä istumalta, muuten sitä tarjottaisiin jonossa seuraavalle. Päätin ostaa lipaston, vaikken tiennyt miten saisin sen kotiin ja mihin sen sijoittaisin. 😲


Kyyti järjestyi myyjän toimesta kotiovelle saakka, (sydäntälämmittävää pyyteetöntä palvelua kerrassaan!), lipasto löysi paikkansa eteisestä ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Siinä se nyt toimittaa kausivaatteiden säilöntäpaikan virkaa ja ilahduttaa kauneudellaan joka päivä. Lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan meidän makuuhuoneessa. Ei se sinne nyt mahdu, mutta ehkä joskus sitten, kun meidän haaveemme käyvät toteen, ja löydämme mieleisemme oman kodin. ❤



Tavarat lipaston päällä ja sen vieressä hakevat vielä paikkaansa, kuten kuvistakin näkyy. 😉 Onpa viimeiseen kuvaan hypännyt joulupukkikin peilin kulmalle nojailemaan! Erilaisia sommitelmia ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Mutta sellaistahan se on aina, kun jokin uusi huonekalu muuttaa taloon yks kaks yllättäen. 😃


❤❤ Iloista viikonvaihdetta kaikille! ❤❤

-Kaaru-

lauantai 12. marraskuuta 2016

Nopea ja herkullinen peltileipä


Marraskuu on näyttänyt parhaat puolensa tänä vuonna. Auringonpaisteiset aamut ja päivät ovat tuntuneet ihan kevättalven päiviltä. Tavallisesti niin ankea marraskuu onkin yllättäen valkoinen ja kaunis. Kyllä tällaisistä marraskuun päivistä osaa nauttia! 


Viime viikkoina olen leiponut enemmän kuin koko vuonna yhteensä. On tullut tehtyä kokeilumielessä erilaisia jouluisia leivonnaisia, leivottua leipää ja pullaa, jota ei ole miesmuistiin meidän talossa tapahtunut. Lapset ovatkin ihastelleet ja ihmetelleet mistä moinen tarmonpuuska. Sanoneetkin, että on niin mukava tulla koulusta kotiin, kun kotona tuoksuu tuoreet leivonnaiset. 

Enemmän pitäisi jaksaa leipoa, silloinkin, vaikkei se niin mielekkäältä tuntuisi. Onhan se samalla eräänlaista terapiaakin - upottaa käsi taikinaan, kaulia ja muotoilla siitä jos jonkinlaisia leipomuksia. Ja sitten sipaista tuoreen leivän pintaan voinokare, joka siihen hissukseen sulaa.


Kaikkein eniten tykkään leivonnaisista, jotka ovat helppoja ja nopeita tehdä. Kuten nyt vaikkapa tuo kuvissakin näkyvä peltileipä. Helposti syntyy taikina ja herkullinen on lopputulos. Näitä tällaisia leivonnaisia tulee varmasti tehtyä jatkossakin, joten kirjaanpa ohjeen tännekin talteen.


Peltileipä

5 dl maitoa tai vettä
2-3 rkl juoksevaa hunajaa
1 1/2 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
2 dl ohrajauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1/2 dl öljyä
n.5 dl grahamjauhoja tai vehnäjauhoa

Pinnalle

siemeniä, pähkinöitä, kuivattuja karpaloita tms.

Kädenlämpöiseksi kuumennettuun maitoon lisätään hunaja ja suola. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan yhdessä öljyn kanssa. Sekoitetaan tasaiseksi.
 Taikina saa jäädä pehmeäksi!

Kun taikina on valmis, se kaadetaan leivinpaperin päälle uunipellille ja levitetään tasaiseksi, uunipellin kokoiseksi levyksi. Lopuksi taikina ruudutetaan valmiiksi taikinapyörällä, ripotellaan päälle siemenet, pähkinät, kuivatut marjat (mitä milloinkin haluaa pinnalle laittaa) ja annetaan kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla n.30 min.

Paistetaan 200 asteessa uunin alimmalla tasolla n.20-25 min. 


Ja on muuten pehmeää ja erittäin hyvää!

Mukavaa isänpäiväviikonloppua kaikille <3

-Kaaru-

maanantai 7. marraskuuta 2016

Villamyssyt


 Lokakuun lopussa maahan satoi ensilumi.
Puhtaanvalkoinen, hentoinen lumipeite peitti alleen hiekkalelut, 
kesken jääneen kukkapenkin siistimisen ja kaiken muun "sotkun". 
Lumi suli ja saimme lisäaikaa lelujen keräämiselle ja pihan siistimiselle. 
Sääennusteet lupasivat moneksi päiväksi aurinkoa ja lämpöasteita. 
Tulikin uusi lumisade, joka peitti jälleen alleen kaikki kesken jääneet pihahommat. 
Siellä ne nyt sitten ovat, talventörröttäjinä kaikki pystyyn jääneet perennat. :)

Lumisateisten päivien myötä tulivat kuitenkin myös pilvipuotaiset päivät ja pikkupakkanen.
Sellaisista päivistä ei voi kuin iloita! Kaikkialla on niin kaunista nyt. <3

Mieleen on hiipinyt joulu, joka vuodesta toiseen sykähdyttää ja koskettaa sanomallaan ja tunnelmallaan yhä vain enemmän.
 Jotain pieniä jouluisia juttuja laiteltiinkin jo kotiimme pyhäinpäiväviikonlopun yhteydessä.
Niistä kuitenkin tuota tuonnempana, kenties.

Nyt ajattelin tallettaa pitkästä aikaa tännekin blogin puolelle syksyn mittaan valmistuneita käsitöitä.
Niille on ollutkin jo käyttöä ilmojen viilenemisen myötä.



 Alkusyksystä selailin paikalliseen kirjastoon tulleita uutuuskirjoja, mistäpä muualtakaan kuin käsityökirjojen osastolta. Käteeni osui kertakaikkisen ihastuttava kirja: 
Klompelompe - ihania neuleita lapsille. 
Sen kauniit, tunnelmalliset kuvat ja ihanat (helpoiltakin tuntuvat) neuleohjeet ihastuttivat niin paljon, että kotiin tultuani tilasin samaisen kirjan itselleni syntymäpäivälahjaksi.



Posti toi kirjan parissa päivässä kotiin eikä mennyt kovin kauan siitä, 
kun aloitin neulomaan sen ohjeella ensimmäistä myssyä. 
Neljän tyttären jälkeen syntyneelle, tällä hetkellä 2-vuotiaalle pikkumiehelle, 
olisi ollut varaston kätköissä vain kovin tyttömäisen värisiä myssyjä, 
joten ensimmäiseksi otin työn alle hatun neulomisen hänelle. 

Valmistui harmaa, merinovillainen vesselimyssy, jonka malliin ihastuin sen nähtyäni. 
Veikeänä yksityiskohtana tuo pieni lippa ja tamppi sen yläpuolella. 
Niin herttaisen näköinen vieläpä pikkumiehen päässä, 
että sydän muljahtaa ylösalaisin joka kerran, kun hän asettelee sen päähänsä! <3

 

Tämä sininen myssy valmistui varsin nopeasti. Neuloin yläkouluikäisenä valinnaisen käsityön tunneilla itselleni villapaidan, joka ei oikeastaan koskaan valmistumisensa jälkeen päässyt käyttöön. Paita oli mielestäni jollakin tapaa epäsopiva, vaikka muut näkivätkin sen oikein sopivana päälläni. Monta vuotta se lojui kaapin perällä käyttämättömänä, kunnes ehkä kymmenisen vuotta sitten purin sen takaisin osiin aikomuksenani purkaa koko villapaita takaisin lankakeriksi. Jostain syystä purkaminen oli jäänyt kesken, kunnes se sattui tänä syksynä silmiini lapsuudenkodissa käydessäni. Otin sen mukaani ja nyt sitten keksin mitä sillekin teen. Yhdestä hihakappaleesta ompelin reunasauman takaisin kiinnii ja leikkasin siitä pienen pojan päähän sopivan myssyn. Päälaelle keikkumaan tekaisin samanvärisen tupsun. Helppoa ja nopeaa!
Neulekuvio, puolipatenttineulos, on jostain vanhasta Novita-lehdestä 90-luvun puolivälin paikkeilta.  



Keskimmäinen tyttäreni oli kaipaillut uutta myssyä jo pitkän tovin. Neuloinhan viime syksynä nämä myssyt häntä nuoremmalle ja vanhemmalle siskolle. Siihen hätään hänellä itsellään ei ollut tarvetta uudelle myssylle, joten silloin sen neulominen jäi. Vuoden aikana päänympärys oli kuitenkin suurentunut sen verran, etteivät vanhat myssyt enää mahtuneetkaan, joten neuloin hänelle samaisesta Klompelompe-kirjasta ruttupipon, jonka etualalle virkkasin yhden kerrotun kukkasen. 
Ja saaja oli tyytyväinen :)



Näissä kuvissa vilahtaa myös valkoinen myssy, samanlainen kuin tässä kuvassa näkyvä vaaleanpunainen. Se on neulottu samaisella ohjeella kuin viimevuonna neulotut myssytkin, jonne olikin linkki jo aiemmin tässä postauksessa. 

Lankoina käytetty Dropsin merinovillaa, sävyt harmaa mix 19 ja luonnonvalkoinen uni color 02, sekä Novitan seitsemän veljestä, sävy sähkönsininen. Puikkojen koko 4,5 ja 5.

Nyt työn alla on villasukkia, parit lapaset, villahousut sekä harmaita hiuksia tuottanut kirjoneuletyynynpäällinen. Jos ja kun saan ne tässä joskus valmiiksi, teen niistä postauksen hetimiten.

Kirpakoita pakkaspäiviä kaikille!

-Kaaru-