keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kuulumisia kera kesäisten makuuhuonekuvien



Kesä on ihan varkain edennyt heinäkuun puolivälin yli niin, etten ole ehtinyt päivittää blogiani kertaakaan koko kesänä. Aika hassua, sillä yleensä kesällä jos milloin postausaiheita on ollut jonossa useampi eikä kaikista mukavista reissuista tai tekemisistä täällä kotona ole ehtinyt edes kirjoittaa. 

Niin niitä olisi ollut nytkin, mutten vain ole saanut aikaiseksi niistä kirjoittaa ja kertoa ennenkuin vasta nyt. Toisaalta, on ollut aika puhdistavaakin välillä kätkeä kaikki näkemänsä ja kokemansa vain ja ainoastaan syvälle sydämen syövereihin ja mielen sopukoihin. Nähdä ja aistia maailma juuri sellaisena kuin sen voi paikan päällä kokea. Luonnon ainutlaatuista kauneutta vain harvoin kykenee tällaisena amatöörikuvaajana ikuistamaankaan kameran sisuksiin juuri sellaisena kuin sen kullakin hetkellä näkee. Sydämeen ne tallentuvat eivätkä sieltä katoa.

Keväällä ja nyt kesälläkin, tein pitkiä kävelylenkkejä lähimaastoon. Kuljin kamera olalla siltä varalta, että vastaan tulee hetki, jonka haluan ikuistaa. Eipä tullut. Ympäröivä luonto aloitteli kukintaansa. Lehtipuut pukeutuivat hennon vihreisiin juhlapukuihinsa, joiden vihreys syveni keskikesää kohti tultaessa. Koko luomakunta oli taas yhtäkkiä ihan valmis ja niin hämmentävän kaunis. Sitä kauneutta on riittänyt koko kesäksi, muodossa jos toisessa. Tämänhetkinen kukkaloisto ihan tuossa omalla pihalla saa huokaamaan ihastuksesta joka kerran kukkapenkkiä katsoessa. Niin voimaannuttavaa!


Kesän korvalla, toukokuun lopulla, kun niittykukat aloittivat valtaisan kukintansa, kannoin kotiin kimpun jos toisenkin kauniita luonnonkukkasia läheiseltä niityltä ja tienpientareilta. Aamuisin niiden tuoksu herätti unessa viipyilevän nukkujan ja sai koko huoneen tuoksumaan kesältä. Sitten niiden kimppujen kokoaminen unohtui vähäksi aikaa, kunnes taas yhtenä päivänä tässä perennapenkkiä kitkiessäni katkoin pihan perältä ja kukkapenkistä muutamia kukkijoita maljakoihin silmäniloksi. Miten äkkiä tuoreilla kukilla saakaan aikaan raikkaan kesäntunnun myös tänne sisälle!



Kynttilöitä olen poltellut pitkin kesää. Lienenkin niiden suurkuluttaja. Kynttilänvalossa on vain jotain valtavan viehättävää. Mystistäkin. Jotain sellaista, joka saa raapaisemaan tulitikun kerta toisensa perään ja sytyttämään laatikoiden kätköistä löytyvät pienet kynttilänpätkätkin. Sen loiste saa synkimmänkin nurkan näyttämään parhaat puolensa. Ja entäpä tuon hämyisen valon luoma tunnelma, voiko enää suloisempaa valoa ollakaan?! Ei varmaan.



Tänä kesänä olemme reissanneet pitkin Suomea sen kaksi ja puoliviikkoisen ajan, jonka verran meillä lomaa oli. Aivan erityisellä lämmöllä muistelen reissuamme pohjoiseen, jonka aikana tutustuin moneen ihanaan ihmiseen, blogiystävään <3 Olipa niin mukava tavata teitä kaikkia, jotka pääsitte tapaamiseen mukaan. Kyllä se vain niin on, että se tuo ihan uudenlaista näkökulmaa ja syvyyttä blogien lukemiseen, kun tietää millainen ihminen blogin takana häärää. Tavataan taas täällä, blogimaailmassa, ystäväni!

Reissustamme ei tällä kertaa sen enempää. Kuvakooste reissustamme on työn alla. Kunhan sopiva rako ilmaantuu, kirjoittelen siitä sitten täälläkin :) 

Ja sitten, mieltä lämmittää suuresti se, että kaikesta hiljaisuudesta huolimatta blogissani on ollut kävijöitä ja uusia lukijoitakin on tullut. Lämpimästi tervetuloa mukaan! 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille täällä piipahtaville!

-Kaaru-