lauantai 7. toukokuuta 2016

Perennapenkki - oikea aarre!

Sinivuokkojakin on muutamia! Toivotaan, että ne levittäytyvät laajemmalle alueelle.

Tänä keväänä siistiessämme villiintynyttä vuokrakotimme pihapiiriä, tein valtavan ihanan löydön. Pitkäksi kasvaneen heinän, kuivuneiden lehtien ja oksien alta paljastui suuri perennapenkki! Kukkapenkki on puolikkaan kananmunan mallinen,
n.10 metriä pitkä ja leveimmältä kohdaltaan reilu kaksimetrinen.
Siis minun silmissäni valtava!
Eipä ihme, että lajikkeitakin on jo tunnistettavasti pitkälle toistakymmentä
ja lisää löytyy kasvun myötä.

Kukkapenkki on jo vuosia vanha, paikoitellen rikkaruohonkin valtaama,
mutta siitä huolimatta täynnä kasvunihmettä <3

Olin ajatellut aiemmin kevättalvella, että omaksi silmäniloksi kaivan tämänkin vuokrakodin pihapiiriin kukkapenkin. Ilo olikin suuri, kun ei siihen hommaan tarvinnutkaan ryhtyä. Tässäpä on päivät ja viikot vierähtäneet nyt tuota perennapenkkiä siistiessä ja uteliaana seuratessa mitä kaikkea sieltä nouseekaan! Mukavaa puuhaa, josta saa niin paljon voimaa ja niin paljon iloa!

Tässäpä muutamia niistä monista lajikkeista, jotka tunnistin äitini avustuksella tässä vaiheessa kasvua.


Kevään kukkijoista ihastuin tähän lumikelloon niin kovin. 
Valkoinen kellomainen kukka hennon varren päässä.
Niin kaunis!


Krookuksia puski maasta keltaisina, valkoisina ja liiloina.
Kukintansa jo aikalailla nyt kukkineet.
Muutamia sinnikkäästi kukkivia löytyi kuitenkin kuvattavaksi vielä :)


Idänsinililjat kukkivat parhaillaan suurena sinisenä merenä.
Näitä on paljon!
Aivan ihana tuoksu <3


Tämä lienee jokin esikko. Kenties se perinteinen vaaleankeltainen kevätesikko,
jota meillä kasvoi entisen kotimme kukkapenkissäkin.
Tätäkin on verrattain laajalla alueella.
Kaunis kukkiessaan tämäkin.


Tästä en ollut aivan varma, joten kysyin äidiltä mikähän mahtaa olla kyseessä.
Ja voi suloisuutta, tämä on kääpiö särkynyt sydän! 
Tekee pienen vaaleanpunaisen kukan hennon vartensa päähän.
Tätäkin on laajalla alueella kukkapenkin etualalla.

Ja itseasiassa pari päivää sitten kuvanottohetkellä ei ollut vielä kukkia näkyvissä, mutta nyt jo on. Ja todentotta, samanlainen pieni kukka tässä on kuin isommassakin särkyneessä sydämessä.
Niin suloinen!


Kalliokielo, rauhoitettu laji, joka tekee valkoisen kukkavanan kaarevaan varteensa. 
Taitaa kasvaa aika korkeaksi.
Mukava yllätys tämä!



Kurjenmiekka, perinteinen perenna vuosikymmenten takaa.
Kaunis kukkiessaan!

Lisäksi perennapenkistä nousee ainakin ruskoliljoja, suikeroalpia, narsisseja, syysastereita, maksaruohoa, lemmikkejä ja maaminttua. Ruohosipuliakin näytti kasvavan useammassa eri kohdassa.

Varsin rikaskasvuinen penkki, jossa lajikkeista ei olla säästelty kukkapenkin kokoamisvaiheessa.
Silmäniloa varmasti koko kesäksi muodossa tai toisessa.
Minä niin iloitsen tästä!

Sittenpä puutarhan hyötykasveihin:

Pihasta löytyy kymmenkunta marjapensasta, joista puolet näyttäisi olevan musta-/ punaherukkapensaita ja puolet karviaismarjoja.


Tässäpä pari päivää sitten kuvattu kasvutilanne. Lehdet ovat ilmestyneet tämän lämpimän jakson aikana kuin itsestään ja kasvavat vinhaa vauhtia! 
Leikkasin mustaherukkapensaita aika ronskilla kädellä kevättalvella, 
joten voi olla etteivät satoa tänä vuonna kamalasti tuota. Vaikka näyttihän noissa kukkanuppuja olevan ihan reilusti. Kaikki riippuu nyt sitten pölyttymisestä ja muista sadon kannalta merkityksellisistä seikoista.
Aika näyttää sitten miten käy. 
Mukava kuitenkin, että pensaita pihalta löytyi. 
Saamme ainakin syöntimarjoja suoraan suuhun popsittavaksi :)


Raparperikin on työntänyt jo mukavasti lehtiään päivänvaloon 
ja ruvennut kasvattamaan meheviä varsiaan. 
Tämä on ikisuosikkini. 
Ihana saada taas raparperiakin omasta maasta 
leivonnaisiin ja pakasteeseen säilöttäväksi.

Tällaisissa tunnelmissa täällä. Mukava kun tuli lämmintä!
Puut ja pensaat ovat saaneet ylleen kauniit vihreät pukunsa. Pihassa ja pihan perällä kasvava syreeni on puskenut myöskin pulleat lehtinuppunsa päivänvaloon ja aloittelee kukintansa varmaankin kuun loppupuolella. Paljon näyttäisi olevan nuppuja,
toivotaan että kukinta onnistuu.
Kesä on tainnut tulla <3

-Kaaru-

8 kommenttia:

  1. Mahtava aarre!
    Vähän samanlainen tilanne, kun minä vuosia sitten muutin ensimmäisen työpaikkani perässä rivitaloon, aikalailla nuhjuiseen asuntoon, jossa sai siivota pari viikkoa, ennen kuin se näytti kodilta. Pieneen takapihaan en koskenut syksyllä ollenkaan, kun se oli "yks viidakko". Keväällä kuitenkin päätin sen siivota, ettei se jää jälkeeni yhtä huonoon kuntoon. Haravoin ja vein roskat sieltä. Ja mitä löytyi? Iso tulppaani+narsissipenkki. Satoja kukkia oli juuri nousemassa. Avautuivat punaisena, keltaisena, valkoisena, oranssina. Ihanuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä sitten todellakin tiedät mistä ilosta minä puhun nyt :) voin kuvitella, miten valtavan kaunis pihallasi aikanaan ollut tulppaani/narsissimeri on kukkiessaan ollut, huokaus <3 Kukat ovat minun elämäni suola. Niistä saa niin paljon iloa!

      Poista
  2. Meillä on kans minun suureksi iloksi edellisten asukkaiden istuttama perennapenkki. Itse olen niin onneton tuon pihan kanssa. Sinivuokot meilläkin siinä nyt kukkivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mukava, kun kukkapenkki ja muutkin istutukset ovat olleet valmiina? Sen kuin vaan nyt nautitaan niistä <3

      Poista
  3. Oi, onpa ihana kukkapenkki sinulla siellä nousemassa. Varmoja perennoja, joista on iloa läpi kesän Sinulle. Ja toki työtäkin,mutta kukkapenkkityötä voi tehdä ilonpilke silmäkulmassa ja kokea hyötyliikunnan iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan olekin <3 voinet aavistaa miten onnellinen olin ja olen edelleen tuosta kukkapenkistä :) Joo, useat näistä perennoista on nimenomaan niitä hyvin perinteisiä entisaikojen perennoja, jotka ovat varmakasvuisia ja pitkää kukkivia.

      Työtä toki tuo kukkapenkki ja tämä piha kaikkinensa vaatii, mutta se on sellaista puuhaa, josta niin nautin! Rikkaruohojen kitkeminen tuntuu vain mukavalta ajanvietteeltä. Saahan siinä samalla mukavan päivetyksen iholle ja sitä hyötyliikuntaakin :) Tuskinpa minä osaisin toimettomana ollakaan koko kesää, joten mukava kun on tekemistä käsille.

      Poista
  4. Vanhojen pihojen iso plussa on juuri tuo, että kukkaloisto on monesti jo valmiina.. Ihanan löydön olet kyllä tehnyt! :) Arvelisin tuon särkyneen sydämen olevan kuitenkin kesäpikkusydän.. Se on kovin saman näköinen kuin särkynytsydän mutta matalampi.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vanhat pihapiirit ovat jo valmiiksi suunniteltuja istutuksineen kaikkineen. Meidän nykyinen kotimme on 90-luvun koti ja pihapiiri, mutta tämän kodin omisti ennen kuolemaansa vanha naisihminen, joka oli pihaansa hoitanut rakkaudella. Sillä selittyy noiden perennoidenkin runsas määrä. Ja nimenomaan niitä hyvin perinteisiä perennoja täällä on paljon. Piha oli puolentoista vuoden aikana päässyt rehottamaan pahasti, kun sen aikaa tämä talo oli tyhjillään. Meidän tehtäväksi jäi taloon tulleina vuokralaisina pihan siistiminen. Eipä siinä, mielellään me olemme sen siistineetkin :)

      Kiitos oikaisusta tuon särkyneen sydämen suhteen :) Itseasiassa äitini ei muistanut sen oikeaa nimeä ja unohdin sen sitten itsekin tarkistaa. Nyt kun katsoin Googlesta, se taitaakin olla kevätpikkusydän, joka on vielä vähän eri kuin kesäpikkusydän. Kukkii jo siis nyt toukokuussa <3 Kaunis!

      Poista