Pihasaunan lempeät löylyt

Meidän pihasauna lämpenee harva se ilta, vuodenajoista riippumatta. Miten virkistävää onkaan päivän päätteeksi taittaa muutama oksa pihakoivusta. Sitoa niistä saunavasta ja pujahtaa yksin pihasaunan lämpöiseen syleilyyn. Nauttia kiukaan sihinästä, tulen räiskeestä, vastan tuoksusta. Hiljaisuudesta. 

        

Pihasauna koki täydellisen uudistumisen kun se remontoitiin syksyllä 2011. Remontista voit lukea enemmän tämän päivityksen lopusta, mikäli se kiinnostaa :) Saunan pukuhuonetila on sisustettu lähes kokonaan vanhoilla huonekaluilla, jotka ovat löytyneet aitasta ja kotimme vintiltä. Tämän paikanhan ostimme siis kaikkine irtaimistoineen päivineen. Tosin eivät ne noin hyväkuntoisia olleet. Lähes kaikkiin käyttöönotettuihin huonekaluihin on täytynyt tehdä pientä tai vähän suurempaa entisöimistyötä. 

Tuo kuvissa näkyvä puunkantoteline on jotenkin mahdottoman suloinen ilmestys. Hentoinen kuin höyhen ja silti sen verran jämäkkä, että sillä kantaa isommankin halkokuorman. Liekkö entisen asukkaan itsensä nikkaroima, kukaties :) Muistuttaa jollakin tapaa potkukelkkaa. Hymyilyttämään se väistämättä olemuksellaan minut saa :) :)

Aivan erityisesti pidän tästa vanhasta lypsyjakkarasta, joka on kuulkaa niin jämäkkää tekoa, ettei heilunut eikä nitissyt tai natissut liitoksistaan ollenkaan. Niinpä se pesun ja desinfioinnin jälkeen päätyi pukuhuoneeseen palvelemaan lisäistuimena. Soma kuin karkki!

 

Täytyypä muistaa ottaa tuosta pöydästä, jonka laatikko tässä kuvattuna, parempi kuva joskus. Se oli alunperin turkoosi/vanhanpunainen. Ei haluttu entisöidä sitä ns. liian hyvin, vaan annettiin kaikkien kolojen ja kolhujen olla omilla paikoillaan. Rapsuteltiin vain entinen maali pois ja maalattiin se kauttaaltaan valkoiseksi. Minusta tuo sopii pukuhuoneeseen kuin valettu. Henkii mukavasti sitä sellaista vanhaa tunnelmaa, jota nimenomaan tämän saunan pukuhuoneen sisustukseen halusin.

Isompi räsymatto on myöskin löytö aitasta. Niitä oli siellä läjäpäin. Harmi vain monet niistä olivat homehtuneet pilalle. Muutamia niistä saatiin kuitenkin uusiokäyttöön. Söpösiä vanhoja mattoja, napakasti kudottuja, paksuja kaunokaisia. On ne vaan ennen osanneet tehdä kaikesta kestävämpää kuin nykyään. Tosin onhan materiaalitkin olleet suoraan luonnosta, monesti. Maton väri näyttää noissa kuvissa jotenkin valjulta. Ei päässyt auringonpaisteessa oikein väri oikeuksiinsa. Sen verran hankalasta kulmasta paistoi.

Tehtiin tuohon saunan ja pukuhuoneen välille tuollainen pieni ikkuna, kun sattui olemaan noita lasitiiliä muutama eikä muutakaan käyttöä niille keksitty. Ikkunanpieluslaudat henkivät osaltaan myöskin vanhaa aikaa. Kaikki remontissa käytetyt paneelit, katto- lattia ja muut koristelistat ovat pieneltä, yhden miehen pyörittämältä sahalta Kiimingistä, Oulun kupeesta ostettu. Tämä kyseinen saha tekee nimenomaan vanhan tyylin mukaisia listoja.

Remontista enemmän juttua tässä:

Piharakennuksen yhteyteen aikoinaan rakennettu pihasauna oli päässyt varsin huonokuntoiseksi edellisen asukkaan jäljiltä. Eihän siihen toki ollut tehty remonttiakaan sen jälkeen kun se oli valmistunut joskus 50-luvulla. Pukuhuoneen sisäkatto oli romahtamispisteessä samoin saunan sisäkatto oli aikojen saatossa painunut pahasti luokille, saunan betonilattia oli kauttaaltaan lohkeillut ja päästänyt vettä sisäänsä. Ikkuna oli rikki. Siis koko se osa ulkorakennuksesta, jossa sauna sijaitsee, oli lievästi sanottuna remontin tarpeessa. 

Ensimmäisen kerran pihasaunassa käydessäni siellä vallitsi aavemainen tunnelma ja ajattelin mielessäni, ettei tästä koskaan saunaa saada aikaiseksi. Lähinnä kai siinä se remontin määrä pelotti ja turrutti. Nimittäin taloremontti oli siinä vaiheessa loppusuoralla ja voimat käytetty. Mutta kyllä vain työmiehillä puhtia riitti. Kolmen miehen voimin vielä sen samaisen syksyn aikana, kun tähän taloon muutimme, oli saunakin valmis. Voi sitä riemun päivää! Ensimmäiset lempeät löylyt veivät samantien sydämen mukanaan eikä remontin laajuutta tarvinnut sen koommin harmitella. Kyllä se oli sen arvoinenkin.

Sauna purettiin täysin, samoin pukuhuonetila. Ei kai noista liene muuta vanhaa jäljellä kuin rakennuksen runko, joka oli ihme kyllä säilynyt pääosin hyvänä. Vaikka sauna jouduttiin purkamaan täysin, halusimme uudisrakentaa sen 50-luvun hengen mukaisesti kuitenkin muutamilla nykyajan mukavuuksilla varustettuna. Uuden lattiavalun myötä asensimme saunan lattiaan lattialämmityksen, jotta lattia saadaan saunomisen jälkeen kuivaksi mahdollisimman nopeasti. Sauna paneloitiin 50-luvun tyylin mukaisella linnunsiipi-paneelilla, jota olen myöskin kuullut keilapaneeliksi kutsuttavan. Lattia laatoitettiin tummanruskealla 10x10 laatalla. 

Pukuhuonetila paneloitiin hirsipaneelilla ja käsiteltiin ajanpatinoiman näköiseksi Liberonin vahalla. Sävynä tumma tammi. Lattiaan asennettiin leveä lankku, joka maalattiin hengittävällä helmenharmaalla lattiamaalilla. Hengittävyys on meidän remontissa niin talon kuin saunankin osalta ollut se punainen lanka. Kun rakennusmateriaalit ovat hengittäviä ja remontti muutenkin tehty vanhaa kunnioittaen, saadaan rakennukselle toiset 60 vuotta tai enemmänkin elinaikaa lisää.

Kaikki remontissa käytetty puutavara on peräisin paikallisesta Kellon Puusta. Lattia- katto- ja muut koristelistat Kiimingistä, Oulun kupeesta eräältä sahalta, jota vanha mies pyörittää. Siellä hän valmistaa nimenomaan vanhan tyylisiä listoja, jotka ovat maalaamattomia. Hiemanhan se itse maalaaminen tuottaa lisää töitä, mutta isomman remontin ollessa käynnissä, se ei tunnu missään. 

Kurkistus leikkimökkiin

Viime kesänä meidän leikkimökkiprojekti tuli päätökseensä rakentamisen osalta. Leikkimökki on rakennettu pitkälti kotimme remontoinnissa ylijääneistä materiaaleista. Jotain uuttakin rakennusmateriaalia täytyi toki ostaa, ihan ei selvitty pelkillä kierrätysmateriaaleilla. Seiniin laitoimme 5cm eristyksen, jonka jälkeen sisäpuolen seinät paneloimme lattiasta kattoon ja maalasimme valkoiseksi. Eristys on osoittautunut nyt kesähelteillä oikein hyväksi ratkaisuksi. Eipä kuumuus vaivaa leikkimökissä leikkijiä nyt :) Mökkiin saa myöskin läpivedon tarpeen tullen, sillä kaikki ikkunat ovat avattavia. 

Viime syksynä aloitimme hissukseen leikkimökin sisustustyöt ja nyt kesän koittaessa olemme laittaneet sitä yhdessä lasten kanssa leikkimiskuntoon. Eihän se vieläkään täysin valmis ole. Seuraavaksi olisi tarkoitus rakentaa mökkiin kiinteä keittiönurkkaus, jossa voisi kokkailla leikisti. Kaikki kuvissa näkyvät tekstiilit olen ommellut itse. Ulko-oveen viriteltiin tuollainen vanha pitsiverho pitämään itikoita ja paarmoja loitolla. Hiemanhan tuo on ylisuuri, täytyy sitä lyhentää hieman kunhan talvi koittaa ja hyttysverkkoa ei enää tarvita :) Sitten on aikaa tehdä tuollaisia viimeistelytöitä paremmin.

Leikkimökin sisustuksen pääväreiksi valikoitui keltainen ja valkoinen. Keltaraidalliset pienet räsymatot löytyivät Kärkkäiseltä viime syksyn alesta muutamalla eurolla kappale. Pieni valkoinen pöytä on Ikeasta ja tuolit olen taannoin ostanut kotiseudullani kesäisin järjestettävältä torikirppikseltä. Ne ovat kai nekin alunperin Ikeasta ostettu ja olivat ostettaessa siniset. Maalattiin ne sittemmin valkoisiksi. Pieni pöydällä näkyvä valkoinen liina on muistoja lapsuudestani. Lienee ollut silloinkin samaisessa käytössä leikkimökin liinana ;)

Keittiönurkkauksen seinälle naputtelin jo tuollaisen lautastelineen, jonka äitini lahjoitti leikkimökkileikkeihin koskapa ei keksinyt sille enää mitään käyttöä. Lienee palvellut joskus minun lapsuudessani kattilankansitelineenä. Oiva lautasteline siitä tulikin. Ja voihan siihen ripustaa vaikka mukeja tai mitä vain tykkää. 

Likkimökin peräseinustalle naputeltiin tuollainen pieni hylly, jossa voi säilyttää aarteita. Hyllylevy on Ikeasta ja kannattimet Kärkkäiseltä. Vaaleanpunaisen tekstitaulun ostin kotiseudultani Sokokselta silloin kun esikoisemme oli vauva. Olin jo unohtanut koko taulun olemassaolon, sillä tähän päivään saakka se on lojunut kaapissa oikeaa sijoituspaikkaa odotellen. Nyt viimeinkin sille löytyi paikka leikkimökistä. Alakuvassa näkyvän lorupussin olen tehnyt itse ja liitutaulu löytyi kirpparilta eurolla. Sen reunat maalasin myöskin valkoiseksi. 

Laitan laajempia kuvakulmia leikkimökistä tuota tuonnempana, kunhan keittiönurkkaus valmistuu ja mökkiin löytyy sopivankokoinen sohvasänky tai muu vastaava. Näihin kuulumisiin tällä erää :)

Kesän ensimmäinen mansikkatorttu

Jotenkin tämä aika on juossut taas sellaista vauhtia, että vasta pari päivää sitten havahduin siihen, ettei meidän torpassa olla syöty tänä kesänä vielä sitä joka kesäistä mansikkatorttua. Joten tuumasta toimeen ja tuota pikaa mansikkatorttu olikin valmis. Ja voi miten hyvältä se taas maistuikaan! Pohjana tässä siis ihan tavallinen sokerikakkupohja ja päällä kermavaahto-mascarponejuusto-vaahtoutuva vaniljakastikeseos, jonka päällä pilkotut mansikat. Kaiken kruununa raastettua valkosuklaata. Ja säät ovat edelleen suosiolliset. Eikä ihme kyllä itikat ym. verenimijät ole olleet häiriöksi saakka edes iltasella tässä meidän terassilla/pihapiirissä. Meidän torppa seisoo onneksi kuivalla kankaalla, jonka ansiosta tässä ei ole koskaan ollut niin paljon itikoita kuin muualla.

Aittaa siivoillessa/järjestellessä löytyi jälleen muutama ihana juttu. Niistä kuitenkin joskus myöhemmin juttua enemmän. Nyt aloittelemme lettukestit kera ystävien :) 

Kotoista puuhastelua ja haaveiden pilvilinnoja

Kylläpä nyt ovat säät suosineet! Ihana kun viimeinkin tämän viikon alkupuolella tulivat ne kauan kaivatut helteet. Minä niin nautin tästä lämmöstä ja siitä että pyykki kuivuu narulla vienossa tuulessa liehuen ihan silmänräpäyksessä. Pihalla ja metsänreunassa kukkivat apilat, niittyleinikit, kurjenpolvet, harakankellot, hiirenvirnat ja monet muut niittykukat. Niistä on mukava sitoa kukkaseppeleitä, isoihin ja pieniin päihin sopivia tai vaikkapa mukin ympärille kaunistukseksi. Ja mansikat alkavat olla parhaimmillaan! Niitä on meillä pitkin kesää syötykin mahat pullolleen asti. Oma maa ei mansikkaa tuota, kun ei ole sitä mansikkamaatakaan, mutta ostettuinakin ne ovat yhtä hyviä. Kesän helppo ja terveellinen herkku välipalaksi lapsille ja meille isommillekin.

Eilen olisi Halpahallista saanut 2x5kg:n laatikon 40 eurolla. Harmi ettei täällä ole Halpahallia. Paikallisessa S-marketissa 5kg:n laatikko maksoi 24,90,-. Edullinen jo sekin alkukesän hintoihin nähden. Mutta odotellaan vielä. Paras sesonki lienee vasta tulossa. Ostetaan sitten kun niitä täältäkin saa ja säilötään talveksi pakastin täyteen ;)

Alkuviikosta käväistiin meren äärellä oleskelemassa kera kahden vanhimman tyttären. Helle helli ja pienet aallot liplattivat rantakiviä vasten. Väkeä oli pienen kylän verran, mutta koskapa kaikki olivat samalla asialla, nauttimassa kesästä ja lämmöstä, se ei häirinnyt vaikka yleensä tykkäänkin uida ja ottaa aurinkoa enimmäkseen mökkirannalla, omassa rauhassa. Joskus on kuitenkin mukava ottaa eväät kylmälaukkuun mukaan ja lähteä vähän kauemmaksi kotoa. 

Nautin niin tästä maisemasta, joka ei kylläkään tässä kuvassa pääse täysiin oikeuksiinsa, kun ei sitä aavaa ulappaa näy kuin vain pienen kaistaleen verran. Meren äärellä sielu lepää. Jo pienestä tyttösestä lähtien olen haaveillut merenrantamökistä. Pikkuruisesta mummonmökistä tai vähän suuremmasta huvilasta, jonka voisi laittaa mieleisekseen. Unelmoida, tunnelmoida, saunoa, purjehtia ja viettää aikaa ystävien kanssa. Se on sellainen haave, jonka toteutuminen ei liene ajankohtainen tässä elämänvaiheessa, mutta jonka toteutumista ei pidä täysin mahdottomanakaan pitää. Ainahan haaveita tulee olla, ne ovat osa elämää. Niiden voimalla jaksaa läpi hankalienkin elämänvaiheiden. En unelmoi paremmasta elämästä tai vauraammasta elämästä, enkä kuvittele, että elämä jossain muualla kuin täällä omassa kotikolossa olisi sen helpompaa tai parempaa kuin nytkään. Kuitenkin haaveilen, että jonain päivänä me muutettaisiin etelämmäksi, kenties juurikin merenrantakaupunkiin, jossa voisi kokea vapautta. Olla anonyymi, oma itsensä. Ettei tarvitsisi kantaa mukanaan mitään roolia, kuten monesti pienellä paikkakunnalla, näkyvässä työssä oleva joutuu. Meidän unelma oli jo lähellä käydä toteen, mutta mutkia tuli matkaan, ikäänkuin kohtalon ivaa. Joten haaveilu jatkukoon vielä hamaan siihen saakka, kunnes se ehkä joskus on viimeinkin totta :) 

Leppoisia heinäkuun helteitä kaikille!

Keinutuolin uudet vaatteet

Viimeinkin sain keinutuolin uudelleen verhoiluprojektin lähes päätökseensä. Ei se verhoilu itsessään kovin suuritöinen ollut. Ennemminkin ajan puute tahtoi vaivata tätä tekijää. Niittipyssylle riitti töitä. Sen verran tiheään niittejä sai ampua, jotta kangas todellakin pysyy paikoillaan eikä lähde käytössä irtoilemaan. Tosin, ehkä minä pelasin liiankin varman päälle ;) Mutta ei vara venettä kaada. Pysyypähän nyt siihen saakka kunnes kangas on seuraavan kerran vaihdon tarpeessa. Edellinen kangas palveli seitsemän vuotta, jonka jälkeen alkoi hiljalleen hiertyä puhki istuimen etualalta. Jonkin aikaa tämä kaunokainen joutuikin resuista ulkomuotoaan kantamaan, koskapa en ihan heti siihen hätään löytänyt uutta mieleistä kangasta. Sopiva sattui kohdalle ihan vahingossa Elloksen ale-myynnin aikaan keväällä, kun olin katselemassa kangasta uusien tyynynpäällisten ompelua varten. Tuollaista tummanharmaa-valkoraitaista kangasta olinkin tähän ajatellut. Ei tämä varsinaista verhoilukangasta ole. Hankauksen kestävyys ei liene paras mahdollinen, koskapa on oikeasti verhokangasta. Kuitenkin jämäkkää sellaista, joten eiköhän tuo jonkin vuoden kuitenkin kestä :) Selkänojaan, kankaan reunoille niittejä peittämään on tarkoitus ostaa vielä sopivanväristä koristenauhaa, kunhan sellainen kohdalle sattuu. Se on se viimeinen silaus ja sitten on projekti valmis!

Itse keinutuoli on vanhemmiltani lahjaksi saatu ensimmäiseen yhteiseen kotiimme :) En tiedä keinutuolin varsinaista ikää. Vanha se lienee kuitenkin ja jotain tyylilajiakin kenties edustava, mene ja tiedä. Kaunis se joka tapauksessa on ja ostettaessakin oli varsin hyväkuntoinen. Muutamien liitosten liimailujen ja uudelleen verhoilun jälkeen tämä muutti meille. Silloin verhoilun ja korjaustyöt teki äitini, oikea konkari vanhojen huonekalujen korjauksessa! Rakkaudella hän sitä tekee edelleenkin ja nauttii siitä. Ihana äiti! Keinutuoli löytyi siis kotiseudultani Pohjois-Karjalasta Tavaratorin yhteydessä olevalta kirpputorilta.

Kesäkukkia

Kesäkuu hurahti ohi niin joutuisasti, etten ehtinyt blogiakaan yhtään kertaa päivittämään. Kesäkuun alkuvaiheilla kävin paikalliselta puutarhalta pihan somistukseksi kesäkukkasia. On se vaan niin ihana paikka! Väriloistoa joka kasvihuone pullollaan. Jos vain sitä kukkien kauneutta ja väri-ilottelua voisikin säilöä purkkiin, säilöisin sitä niin paljon, että se riittäisi seuraavaan kesään saakka. Tämä pohjoisen kesä kun on kovin lyhyt. Mutta ei murehdita tulevaa talvea vielä, vaan nautitaan nyt täysin siemauksin siitä kun luonto on jälleen puhjennut täyteen loistoonsa eikä yötä ole ollenkaan! 

Vanhan vajan siivous/korjaustöiden myötä löytyi aivan ihana rautapata, josta oli kuitenkin pohja ruostunut puhki. Käyttötarkoitus oli kuitenkin jo selvä, siitä tulisi kukkapata pihakoivun juurelle. Siihen sen asettelin, pohjattomana ja täytin mullalla. Mukava oli istuttaa siihen sinisiä ja valkoisia orvokkeja kevään koittaessa :) Myöskin tuo toisessa kuvassa näkyvä teräskorvo on puuvajasta löydetty. Se olikin säilynyt aivan moitteettomassa kunnossa. Siihenkin istutin orvokkeja. Tykkään orvokeista. Ne kukkivat lähes koko kesän ajan ja tyytyvät vähäiseen hoitoon. Oikea laiskan puutarhurin unelmakukka!

Kesäkuu on meillä synttärikuukausi. Synttärimaratooni alkaa kuun alkuvaiheilla ja päättyy Juhannukseen. Sitten, reilun kuukauden tauon jälkeen kuopuskin täyttää taas yhden vuoden lisää. Silloin kun lapset olivat pienempiä, vietettiin monesti kolmoissynttärit kesäkuun sankareille. Enää se ei kuitenkaan onnnistu. Jokainen kun haluaa viettää omansa kera ystäviensä. Mikäs siinä. Tykkään leipoa kakkuja ja muita herkkuja ja koristella kotia juhlakuntoon.